Vuosi 2018

 

“Haluan merkityksellisen ja tasapainoisen elämän, haluan tuntea rakkautta ja yhteyttä rakkaisiin ihmisiin, haluan enemmän läsnäoloa, itseni ja lähipiirini kanssa ja haluan tehdä enemmän asioita mitkä tekee minut onnelliseksi.”

Uuden vuoden lupaukseni tammikuussa 2018. Tämä vuosi on mennyt nopeasti. Tasan vuosi sitten tähän aikaan päätin että tulevasta vuodesta tulee erilaisempi kuin mistään muusta edellisestä vuodesta. Päätin alkaa tekemään asioita mistä minä nauttisin ja halusin kehittää itseäni. Päätin alkaa lukemaan enemmän, opiskelemaan uusia asioita, ja viettämään aikaa enemmän itseni kanssa.

trauma (9).JPG

Tämän vuoden ensimmäisenä päivänä aloitin aamulenkki haasteeni. Olin päättänyt käydä lenkillä koko vuoden, joka aamu. Päätin alusta asti että käyn 45 minuuttia, ja mieluiten metsässä.

Vuoden aikana se tietenkin vaihteli paljon missä olin, olen ollut lenkillä niin metsässä, kaupungissa, kuin ulkomaillakin. Olen pyöräillyt, juossut ja kävellyt. Ollut tasan 45 minuuttia, ja yli viisi tuntia aamulenkilläni. Viiden tunnin aamulenkillä olin polkupyörällä, pyöräilin sinä aamuna yli 60km, minulla oli eväät mukana. Se oli ihana kesäinen aamu.

Tämä vuosi on ollut myös henkisen kasvuni kannalta merkittävä vuosi. Olin päättänyt kehittää itseäni ja sitä minä kyllä tein. Sain paljon uusia oivalluksia itseeni ja elämääni liittyen ja tein parannuksia niihin pitkin vuotta. Opiskelin ja luin paljon tämän vuoden aikana. Kirjoitin enemmän kuin koskaan.  Tein vapaaehtoistyötä ja koin merkitystä elämälleni. Se on ollut tärkeää.

TAMMIKUU

IMG_20180122_080150

Poikkeuksellisen luminen verrattuna muihin vuosiin. Aamut oli kylmiä ja pimeitä. Siis todella pimeitä kun aamulla jo viiden kuuden välissä lähdin lenkille. Alku oli helppoa, olin niin innostunut uudenvuoden lupauksestani.

HELMIKUU

Helmikuu oli vaikea kuukausi, olin juuri antanut ensimmäisen ison haastatteluni lehteen ja minua jännitti ja ahdisti se suunnattomasti. Pelkäsin kamalasti ihmisten reaktioita sitä kohtaan. Olin käynyt jo kuukauden aamulenkeillä ja nyt siitä alkoi muodostua rutiini. Ahdistukseni ja muut oloni helpottui aina aamulenkillä. Paska aamu muuttui joka kerta lenkillä hyväksi oloksi, joten oli helppo lähteä lenkille. Tässä kohtaa lopetin tv:n ja uutisten katselun.

MAALISKUU

IMG_20180303_123710

Maaliskuussa kävin Nuuksiossa ensimmäistä kertaa. Talvinen Nuuksio ei ehkä ollut sitä mitä olin odottanut, mutta kiva reissu se silti oli. Tässä vaiheessa olin myös alkanut juoksemaan. Tykkäsin tehdä osan lenkeistäni juosten, ja halusin hieman kokeilla rajojani. Päätin osallistua elokuussa järjestettäviin Himos Trail kisoihin, matkana 17km, se tulisi olemaan pisin koskaan juoksemani matka.

Aloin huomaamaan itsessäni metsän keskellä kaikenlaista, mitä en ollut ennen edes ajatellutkaan. Huomasin esimerkiksi omaavani negatiivisia ajatusmalleja. Minkä huomaamiseen tarvittiin pysähtymistä ja itseni kuuntelua. Metsässä kuulee itsensä.  Aloin myös miettimään työtuntieni vähentämistä. Puntaroin kovasti mikä on oman hyvinvointini kannalta tärkeää. Kipuilin ajatuksen kanssa paljon, siksi että olen rakentanut itseäni paljon nykyisen työni kautta.

HUHTIKUU

Tein päätöksen vähentää töitä. Töissä se otettiin vastaan hyvin. Havahduin kotona olevaan tavaranpaljouteen. Huomasin että olin ostellut kaikenlaista, pönkittääkseni omaa egoani ja tunteakseni hyvää oloa. Mietin paljon, miksi ostan, miksi olen ostanut. Mihin tarvitsen mitäkin. Mietin miten tärkeää minulle on ollut näyttää ulospäin tietynlaiselta. Kieltäydyin eräästä työasiasta, vaikka ennen se ei olisi ollut mahdollista. Kipuilen asian kanssa mutta myöhemmin olen ylpeä itsestäni.

Mietin paljon raha-asioita ja aloin pistämään rutiineita uusiksi. Tein kuukausibudjetin ruokaostoihin ja tein neljän viikon kiertäviä ruokalistoja. Mietin miten paljon haluan rahaa säästöön ja miten saadaan lainat nopeimmin maksetuksi. Mietin mistä kaikesta olen itse valmis säästämään, mitä en oikeasti tarvitse. Siivosin kotia ja ajatusmaailmaani. Tein siivousohjelman kodin ylläpitoon koko perheelle, ennen se oli ollut vain minun ja miehen vastuulla. Nyt koko perhe osallistuu.

Tässä kuussa mietin paljon henkistä kasvua. Mietin paljon omia uskomuksia ja ajattelumallejani. Mietin ihmisiä ympärilläni ja historiassani, miten he olivat muovanneet minua. Laitoin puntariin kaikki ystävyyssuhteeni. Mietin kenelle oikeasti minulla on aikaa. Kenelle haluaisin sitä jakaa. Kun olen laittanut oman ajan ja perheajan ykköseksi, kuka ansaitsee tulla kolmannelle sijalle?

Heräsin miettimään somen käyttöäni. Päätin jättää facebookin pois muutaman askeleen tekniikalla.

“tee tänään sitä mitä muut ei tee, ja olet huomenna sitä mitä muut ei ole”

Hautausmaalla kävely herätti miettimään mitä haluan tehdä ennen kuin sinne joudun. Mietin kiitollisuutta ja sitä miten paljon minulla on mahdollisuuksia.

TOUKOKUU

Osallistuin elämäni ensimmäisiin juoksukisoihin! Juoksin vain 8km mutta olin todella tyytyväinen itseeni. Olin rikkonut yhden uskomuksen, “minusta ei ole juoksijaksi”. Olen iloinen ja ylpeä itsestäni.

Työt pienemmillä tunneilla alkoi. Aamut oli lämpimiä ja käytin kaiken töistä jäävän ajan lenkkeilyyn ja luonnon heräämisen ihmettelyyn. Luin aivojen toiminnasta ja tein siitä jopa juttua instagramin aamuvideoihin. Muun ajan vietin täysin perheen kanssa. “Olen pitänyt itseäni perhekeskeisenä mutta nyt kun olen sitä pohtinut huomaan että haluan viettää vieläkin enemmän aikaa perheen kanssa.” -olin kirjoittanut päiväkirjaani.

Mietiskelen missä tunnetiloissa haluaisin päiväni viettää ja teen siitä paljon pohdintoja päiväkirjaani.

“se mihin keskityt, laajenee”

KESÄKUU

Vihdoin lomat alkaa ja pääsen aamulenkille täysin uusiin maisemiin. Mennään heti lomien alettu perheen kanssa Espanjaan lomailemaan. Suomessakin on helleaalto ja lämpötilat on melkein kolmessakymmenessä asteessa! Vietetään lomalla aikaa myös siskon perheen kanssa. Treenaillaan aamut siskon kanssa ja päivät tehdään perheiden kanssa kaikenlaista mukavaa, ja syödään hyvin.

HEINÄKUU

Teen pitkiä pyöräilylenkkejä tässä kuussa. Pakkaan useana aamuna eväät ja kahvit reppuun ja hyppään fillarin selkään jo aikaisin aamusta. Huomaan facebookin herättävän minussa vahvoja tunteita ja poistan sen kokonaan. Instagram jää, sillä sinne ei kukaan postaa uutisia raiskatuista lapsista tai tappamisista, ryöstöistä, luonnonmullistuksista ja kaikista vääryyksistä mitä maailmassa tapahtuu. En enää kestä sellaista. Ja koska maailmassa tapahtuu kaikkea paskaa koko ajan, ja useimmille asioille en voi mitään, en halua hieroa niillä naamaani. Elämäni helpottui helmikuussa tehdyn päätökseni vuoksi, että en katso tvtä tai en katso/lue uutisia. Facebookkiin on vaan niin helppo linkittää uutisia, ja kaveripiirini teki sitä tiuhaan, ja kaikki uutiset negatiivisia.

Päätän myös lopettaa puhelimen käytön aamuistani kokonaan. Alan aamuisin kirjoittamaan, venyttelemään ja siitä lenkille. Vasta lenkillä voin ottaa puhelimen, sillä otan sillä kuvat ja teen aamuvideon instagramiin. Otan kylmäsuihkun testiin täksi kuukaudeksi sillä se lukemani mukaan:

  • Ehkäisee ja vähentää masennusta ja ahdistusta
  • Kirkastaa ajatuksia
  • Ehkäisee verisuonitauteja
  • Laihduttaa (heh, kuulemma ruskea rasva aktivoituu, koska yrittää lämmittää kehoa)
  • Nopeuttaa palautumista urheilusuorituksista
  • Kaunistaa ihoa
  • Onnellisuus lisääntyy

No tähän voisin lisätä quotesin ” Do more what makes you feel alive” ja tää suihku meni siihen kategoriaan. Se oli sellaista itsensä ylittämistä seisoa jääkylmässä suihkussa joka aamu useita minuutteja! (oma ennätys oli 9.43min!)

Ymmärsin että mielenrauha on valinta. Valitsin draamattoman elämän ihan itse. Olin tähän mennessä vuotta poistanut toooodella paljon stressaavia ja ahdistusta ja draamaa lisääviä juttuja veks elämästäni! Olin tästä erittäin iloinen, onnellinen. Ja tasapainoinen!

“what you tolerate, you worry about”

ELOKUU

Osallistuttiin siskon kanssa Himos Trail kisoihin. Elämäni pisin juoksukisa oli edessä, 17km juoksua himoksen laskettelurinteiden maastoissa. Päivä oli kuuma, mutta tunnelma oli upea. Sisko sairastui ja ei päässyt osallistumaan joten joudun juoksemaan yksin. Sisko oli kannustamassa ja huolehti minun huolloista. Aikamoinen tahtojen taistelu se juoksu oli, mutta selvisin siitä.

Opiskelin kriisikeskuksen vapaaehtoistyöntekijäksi. Tämä antoi minulle mahdollisuuden olla avuksi. Olen itse saanut apua ja se on ollut elintärkeää. Olen itse myös tullut väärinkohdatuksi, joten halusin olla kohtaamassa ihmisiä oikein. Halusin tehdä jotain auttaakseni. Tämä oli sopiva tie. Huomasin ajatusmalleissani suuria muutoksia. Huomasin nimittäin ajattelevani asioista enemmän mahdollisuuksina kuin uhkatekijöinä, ihan mahtavaa!

Olin tässä kuussa ensimmäistä kertaa kunnolla kipeänä tänä vuonna. Melkein viikko flunssan kourissa, 40 asteen kuumeessa, kotisohvalla, joten aamulenkit oli pakko skipata muutamalta päivältä.

SYYSKUU

Aamut alkoi olemaan taas sumuisia ja harmaita. Silti kauniita auringonnousuja sai kuvata useana aamuna. Mieleni oli hyvä ja seesteinen. Kävin uimassa välillä, sillä olin alkanut haaveilemaan triathlonista. Että ensi vuonna voisin osallistua sprinttitriathloniin. Ja tämä vain siksi, että olen aina ajatellut että triathlonistit ovat superihmisiä, superurheilijoita jollainen minä en ole. Tein tässä kuussa sellaisen havainnon että pystyn mihin vain jos niin haluan. Olin aina ajtellut etten koskaan voisi osallistua maratonille koska en ole juoksija. Mutta osallistuin tässä kuussa uuteen juoksukilpailuun joka oli 20 km maastojuoksua. Maasto oli erittäin haastava ja minä tein sen! Minä perkele juoksin sen 20 kilometriä! Joten maraton juoksu uskomus hävisi savuna ilmaan. Tajusin että kyllä minä voisin maratonin juosta jos haluaisin, joten minun ei sitä tarvinnut edes juosta. Minun ei tarvitse näyttää sitä kenellekkään muulle kuin itselleni ja mieleni kahleet oli siltä osin rikottu jo. Joten siksi päätin että osallistuisin ensi vuonna sprinttitriathlonkisoihin, haluaisin rikkoa senkin uskomuksen itsestäni, ettei minusta olisi siihen.

LOKAKUU

Syksy oli upea väriloisto. Ja siitä sai nauttia vielä lokakuun puolellakin. Kuvasin paljon ja heräsin useana aamuna innoissani kuvailemaan. Treeniosuus lenkistä kuihtui siihen että halusin vain nauttia maisemista.  Aamukaste oli aina huikea. Lokakuussa pystyi vielä hyvin pyöräilemään ja alla kuva upeasta auringonlaskusta kun kävin pyörätreenin tekemässä vielä illalla.

IMG_20181013_185216

 

 

MARRASKUU

Marraskuussa tein useamman luennon ja olin myös mielenterveysmessuilla. Marraskuussa pääsin nauttimaan ensilumesta ja upeista lumisista kuvista. Marraskuussa kuuntelin viisi kirjaa storytelistä! Marraskuussa aloin taas palauttelemaan uudestaan kiertävää ruokalistaa sillä se oli välillä unohtunut. Ruokalistalla ja viikottaisilla ostosreissuilla nimittäin säästi sievoisia summia rahaa.

JOULUKUU

3112-2018-0233250447643296674860

Jouluaattona teinkin päivityksen blogiin. Joulukuu meni nopeasti, sillä tein enemmän töitäkin. Tammikuussa ollaan lähdössä siskon kanssa reissuun joten paiskin töitä hiukan enemmän kartoittaakseni lomakassaa. Mutta tänään, vuoden viimeisenä aamuna, kun kirjoitan tätä, olen kiitollinen. Kliseisesti, olen vain kiitollinen. Kiitos minulle vuodesta 2018, että tein siitä juuri tälläisen. Koska ensi vuodesta voin tehdä mitä ikinä haluan!!! Vuosi 2018 oli muutosten vuosi. Tein suuria muutoksia ajatusmalleissa, uskomuksissani, rutiineissani ja elämäntavoissani. Ensi vuonna ne kaikki ovat jo käytössäni, joten minusta on mihin vain!

Rutiinit

Rutiini on hieman negatiivisesti kalskahtava sana. Ihmiset ajattelee herkästi että se on kaavoihin kangistumista ja sitä pitäisi välttää viimeiseen asti. Että jos sinä olet rutinoitunut johonkin, elämäsi on jotenkin tylsää. Mutta tosiasia on, jos kaavat on sellaiset mitkä ei palvele sinua ja elämääsi, ei sellaisiin kannatakkaan kangistua.

RUTIINIT ON UPEA ASIA 

Mutta hyvät rutiinit päivässä on erittäin hieno asia. Sellaiset joista saat energiaa, motivaatiota ja intoa päivään. Sellaiset mitkä tuo turvaa sinun elämään. Turvallisuus on todella tärkeää kaikille meille. Jokainen voi luoda omanlaisensa rutiinit päivään. Itselleni tärkeintä on aamurutiinit. Muuten voin soveltaa päivää miten haluan, ja joudunkin usemmiten.

Aamu alkaa aina samaan aikaa, olipa vapaa tai viikonloppu, tai työpäivä. Teen kaksivuorotyötä ja minulle on kaikista sopivinta, että heräämisaikani on aina sama. Vapaapäivinä saatan spesiaalitapauksissa nukkua 07.00 mutta yleensä klo 06.00 olen hereillä. Välillä herään jopa 05.00. Kesällä ainakin tykkään herätä jo 05.00 koska silloin on jo valoisaa. Näin talvella viiden herätys on hankalampaa ja talviaikaan annankin itselleni luvan nukkua sinne kuuteen.

RYTMI JA RUTIINIT

Minun sisäinen kelloni käyttää kahta aikavyöhykettä, kesäaika ja talviaika. Kesäaikana olen virkeämpi, elävämpi ja aikaansaavampi. Talviaika on sitä, että silloin lataan akkujani ja teen vähemmän. Lepään enemmän, mutta enää nykyisin en nuku sen enempää, kuten ennen tein. Olen huomannut että jos nukun paljon, minun mielialani alkaa laskemaan. Rutiinit on siksi todella tärkeät. Mutta tämä kesäaika ja talviaika kehossani ei välttämättä tarkoita sitä ulkona. Kehoni voi välillä viettää talviaikaa kesälläkin. Keskellä kesää saattaa iskeä vaihe missä menen hieman horrokseen, vaikka valoa on, minun kehoni kaipaa akkujen latausta. Silloin vähennetään tekemistä, tyhjennellään kalenteria ja tehdään vain pakolliset. Tänä vuonna kehoni on mennyt aikalailla vuodenajan mukaan. 

AAMURUTIINIT

KIITOLLISUUS

Aamurutiinit minulla menee näin. Kello soi. Joka aamu siis samaan aikaan. Nyt tähän aikaan vuodesta kelloni soi 06.00. (nyt siis joulukuun loppu,ja välillä herään silti 05.00) Sen jälkeen juon kupin kahvia ja kirjoitan. Kirjoitan joko tätä blogiani tai sitten kirjoitan päiväkirjaani. Päiväkirjaani kirjoitan asiat mistä eilisessä päivässä olen kiitollinen. Kirjoitan vähintään kolme asiaa. Kiitollisuuden aiheet vaihtelevat paljon. Olen kiitollinen siitä että minulla on mahdollisuuksia, siitä että aamuaurinko oli upea, että olen ollut inspiroitunut ja motivoitunut, että olen jaksanut juosta viisi, kahdeksan tai kymmenen kilometriä, että olen ollut energinen, että minulla on ollut hyvä mieli, olen syönyt hyvää ruokaa, olen nauranut, ollaan vietetty kiva perhepäivä ja niin edelleen. Isoja ja pieniä asioita, mutta tärkeä aina hetki miettiä niitä aamulla. Kirjoitan myös mitkä tämän päivän kolme tärkeintä TO DO asiaa on. Katson samalla mitkä eilen oli, ja lisään sieltä jos jos jostain syystä joku jäi tekemättä. Nämä asiat vaihtelee tooodella paljon. Välillä siinä voi olla vaan että tee ruoka, käy kaupassa. Tai katso koko päivä sohvalla netflixiä. Lepää ja rentoudu. Välillä taas isompia projekteja. 

AFFIRMAATIOT

Tämän kirjoitan myös päiväkirjaani. Kirjoitan kolme voimalausetta jokaiselle päivälle. Yleensä kirjoitan ne itsestäni. Nämä kirjoitan aina positiiviseen muotoon, en koskaan negatiiviseen (Aina siis minä olen, ei koskaan minä en ole… ei siis näin: minä en ole väsynyt, vaan näin: minä olen pirteä). Kirjoitan kaikkea mitä haluan olla, tai mitä milloinkin hyvältä tuntuu. Esimerkiksi, olen tasapainoinen, olen kaunis, olen energinen, pystyn mihin vain, minä ajattelen positiivisesti, minä olen tärkeä, minä saan hyviä oivalluksia, minä teen oikeita päätöksiä, minä olen rohkea, minä olen onnellinen. Tässä nyt vain muutama esimerkki affirmaatioista.

AAMULENKKI

Ja sen jälkeen tärkein aamunaloitus, sängyn petaaminen ja aamulenkille lähtö. Petaan aina sängyn, JOKA IKINEN AAMU! Katso video youtubesta “If you want to change the world, start off making your bed”. Ideana siis se, että olet suorittanut ensimmäisen aamun askareen. Siis olet onnistunut jo heti aamusta. Pienet asiat merkitsee, kun onnistut pienissä, onnistut suurissa. Ja paskankin päivän jälkeen kotiin on ihana tulla kun peti on pedattu. Itselläni on myös “messy bed is a messy head”-mentaliteetti. Joka oikeasti pätee. Masentuneena sängyn petaaminen jäi minulta ensimmäisenä tekemättä. Kun huomasin sen, aloin petaamaan sängyn joka aamu. Vaikka aina meillä ei ole siistiä, on tiskit altaassa, sohvalla ja sohvapöydällä kaikkea turhaa roinaa, ja kengät eteisessä sikinsokin, niin sänky on aina pedattu. Siitä voi aina päätellä minun pään sisäisen kaaoksen, jos pää on kaaoksessa, on meillä sänky petaamatta.

Trauma (51)

Aamulenkki, joka aamu. Vähintään 45 minuuttia on oltava ulkona. Itselleni se on ollut hyvä aika, siinä ajassa ehtii mikä vaan fiilis muuttua hyväksi. Usein olen tunnin ulkona mutta varmuuden vuoksi tuo 45 minuuttia. Vaikeina aamuina seuraan kelloa, katson että aika tulee täyteen. Hyvinä aamuina en seuraa kelloa ja silloin olen yleensä vähintään tunnin, puolitoista lenkillä. Vapaapäivinä teen parin tunnin lenkkejä, jopa kauemminkin. Kesällä saatan olla neljä, viisi tuntiakin esimerkiksi fillarilenkillä. Pakkaan reppuun eväät ja fillaroin 20-60km. Matkat on toki pidentyneet, kun on kunto kohonnut ja pyöräkin vaihtunut kevyempään.  

Ja nämä valinnat maksaa aina sinulle jotain. Kun kello soi 06.00 ja ulkona on pimeää, kylmää ja märkää, se vaatii sinulta päättäväisyyttä. Mutta jos tekee aina niinkuin tuntuu hyvältä, ihan ok:lta, ei voi tuntea sitä onnistumisen tunnetta mikä tulee kun olet herännyt, lähtenyt ulos, saanut siellä jo hyvän olon. Tulet kotiin, käyt suihkussa ja syöt aamupalan. Olo on mahtava. Siitä on hyvä, ei kun mahtava, aloittaa päivä. Saat aikaiseksi mitä vaan haluat.  Joka aamu sulla on mahdollisuus, älä jätä yhtäkään mahdollisuutta käyttämättä! Paras palkka mulle on tollut se hyvä olo joka tulee joka kerta, siis joka ikinen kerta siellä lenkillä. Jossain vaiheessa syy vaan väkisin kääntyy hymyyn, ja hyvä olo tulee.

SUUNNITTELU

Suunnittele päivät, mutta varsinkin aamut. Kun laitat ne lenkkivaatteet jo siihen sängyn viereen, mietit minkä reitin kävelet/juokset/pyöräilet ja laitat kellon soimaan, sinun on helpompi toteuttaa se. Kuuntele motivoivaa musiikkia, tai katso motivoiva video aamulla, mutta ÄLÄ AVAA SOMEA! Somen skrollaaminen vetää sinut helposti pois mistä vain päätöksistäsi, ja unohdut sinne tuntikausiksi. Sen takia aamut on parhaita tälläiseen, sinua ei kaipaa kukaan ja somekin on helpompi jättää huomiotta kun siellä ei kukaan päivitä koko ajan. 

Trauma (42)

Päivän suunnittelu muutenkin on fiksua, saa paljon aikaiseksi. Mutta muista suunnitella sitä tyhjää, eli sitä aikaa ei mihinkään. Aikaa siihen että voit olla tekemättä mitään. Siellä luovuus kukkii ja akut latautuu,

Kyllä näillä jo aamun aloittaa, vai mitä. Ja muista syödä hyvä aamupala. Mä olen ennen aloittanut aamuni kahvilla ja kymmenellä röökillä. Ja söin ensimmäisen kerran vasta melkein iltapäivän puolella. Mutta se kooma mikä siitä tulee on käsittämätön. Kroppa tarvitsee energiaa ja sitä saa ruuasta,  syö aamupala. Siihenkin rutiiniin voi opiskella!

Kaikki nämä rutiinit mitä minulla on, minä olen opetellut. Olen tehnyt näistä tavan itselleni. Uusia rutiineja voi tehdä, ja ottaa käyttöön. Ja kannattaa, jos tuntuu siltä. Olen ottanut uusia rutiineja käyttöön pikkuhiljaa, lisännyt yhden kerrallaan. Minulla on vuosien, ja vuosien aamut menneet käytännössä aivan hukkaan, ja sitä aikaa ei takaisin saa. Ja sitä ei tietenkään kannata sen enempää harmitella, vaan suunnata katse eteenpäin. Sillä tänään voin tehdä toisin, tänä aamuna on uusi mahdollisuus!

Tämä kirjoitus kirjoitettu 30.joulukuuta 2018. Tänään on aamu numero 364/365, olen käynyt joka päivä, koko vuoden aamulenkillä. #365challenge

 

 

Turvakoti

Mä olin alle kouluikäinen kun oltiin taas kerran turvakodissa. Oltiin silloin pidempään kuin vain viikonloppu. Mulla ei oo mitään hajua missäpäin matrixia (maailmaa) silloin oltiin mutta luulen että jossain päin etelä suomea. Mä muistan, että meillä oli äidin kanssa oma huone ja me käytiin syömässä sellaisessa suuressa salissa. Muistan erään naisen, joka aina ruokailuissa sekoitti piimää ja maitoa keskenään ja mä ihmettelin sitä.

Mun kanssa vietti myös aikaa joku nainen, oli varmaan työntekijä. Sillä oli polkupyörässä lasten turvaistuin ja en ollut enää niin pieni, että olisin siinä saanut istua, mutta istuin silti. Ja se se vasta oli kivaa, se ajelutti mua ympäriinsä suuren turvakodin pihaa, ja mulla oli hauskaa. Siellä oli muitakin lapsia ja yhden tytön kanssa kerran mentiin sinne läheiseen metsään leikkimään. Muistan sen metsän tosi tarkkaan, oli kesä ja metsän läpi tuli auringon kajo. Metsä näytti aivan kuin se olisi ollut suoraan jostain sadusta.

Sieltä metsän keskeltä me löydettiin metsäkoneen renkaan painauma jossa oli hurjan paljon vettä. Mä kurkottelin sinne veteen ja kaveri oli hiukan kauempana. Sit mä putosin sinne. Vesi oli tosi kirkasta ja mä muistan miten katselin veden alta auringon kauniita säteitä jotka paistoi veteen puitten lomasta.

Mutta en muista mitä tapahtui ja miten pääsin sieltä ylös mutta kaverini oli jo kadonnut. Lompsastelin märissä vaatteissa kohti turvakodin pihaa ja olin ihmeen rauhallinen. Näin ainakin muistan. En muista miten aikuiset reagoivat tapahtuneeseen tai olivatko he hädissään.

Tästä minulle on jäänyt sukeltamiskammo. Tykkään kyllä läträytyä vedessä mutta en pidä sukeltamisesta tai siitä ettei jalkani yllä pohjaan, aika pian iskee paniikki.

IMG_20170710_142937

Kirjoitettu huhtikuussa 2015

Edit 11/18: Näitä turvakotimuistoja on useampia. Muistan miten siellä sai nukkua rauhassa, mutta silti minussa syvällä oli pelko. Pelko siitä mitä tapahtuu kaiken tämän turvallisuuden jälkeen. Miten kotona äiti saa taas turpaansa, kun julkesi apua hakea. Miten aina turvallisuuden jälkeen tuli kaaos. Aina hyvän jälkeen tuli paha, joka oli aina sitä pahempi, mitä parempi olo oli ollut. Miten me jumalauta aina palattiin takaisin siihen lähtö tilanteeseen!?

Se että pelkää että kaikki hyvä viedään, on sisäistetty minuun syvästi. Pelko siitä että kun asiat on hyvin, jotain pahaa tulee tapahtumaan. Pahimpina aikoina uskoin siihen kuin johonkin yliluonnolliseen. Minä en ole ansainnut hyvää, sillä siitä kärsii kaikki minun elämässäni.

Se että minä uskon siihen että en ole ansainnut hyvää, on myös vaikuttanut ihmissuhteisiini. Mies valintoihin, ystäväpiiriin, omiin valintoihin yleisesti. Jos alitajuisesti koko ajan elän  maailmassa, missä minä en ansaitse mielestäni mitään hyvää, niin millaisiin asioihin kiinnitän silloin huomiota? Millaisia asioita minä silloin vedän puoleeni, tai millaisten ihmisten seurassa minä silloin vietän aikaani?

Sanotaan että viisi lähintä ystävääsi kertovat millainen olet.  Jos viettää aikaa negativisessa seurassa, on vaikea ajatella positiivisesti. Jos ystäväpiiri tai ihminen jonka kanssa asut, koko ajan mitätöi ja alentaa , ehkä jopa alistaa sinua, miten voisit nousta aamuisin niin että tunnet olevasi voittaja? Tai jos olet sinua nostavassa, positiivisessa seurassa, miten paljon helpompi sinun on nostaa myös itseäsi. Ajatella elämästä positiivisesti, mennä eteenpäin. Ja sellaisina aamuina kun olosi olisi apeampi, huono, jopa aivan paska, voi oloasi parantaa kun toinen kertoo, että riität sellaisena. Voit tuntea kaikkia tunteita, ja se ei silti tee sinusta huonoa ihmistä. Sinua rakastetaan silti.

Ja huomenna on taas uusi alku. Ja vaikka jokainen aamu ei olo ole kuin voittajalla, voi silti olla kiitollinen siitä että on taas tämä aamu, tämä päivä, mahdollisuus tehdä elämästä sellaisen kuin haluaa.

IMG_20180509_060032

Hypnoterapiaa

Olisin niin kovin halunnut mennä kokeilemaan hypnoterapiaa. Olin ottanut asiasta selvää ja etsinyt paikkakunnaltani hyvän hypnoterapeutin (hyvin koulutettu psykoterapeutti joka opiskellut myös NLP:tä) Laitoin hieman esitietoa hänelle ja kysyin hinnastoa, sanoin että olisin kiinnostunut tulemaan vastaanotolle.

No, tottahan se on, että ei pidä haukata liian isoa palaa.. sain kieltävän vastauksen. Hänen mielestään kahdenlaista terapiaa ei pidä sekoittaa keskenään ja neuvoi jatkamaan omalla terapeutilla käymistä. Rosenista sanoi sen verran, että se on eri asia.

Trauma (1)

Eipä sitten muuta kuin että jatketaan tällä tiellä. Harmitti kyllä hiukan, mutta toisaalta ymmärsin pointin oikein hyvin. Roseniin on aika varattuna jo ensi viikolle ja omassa terapiassa käyn tasaisesti kerran viikossa.

 

Aloitin sunnuntaina meditaatio kurssin 🙂 Se toimii puhelimessa, verkkokurssina. Olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen kun joka päivä kopsahtaa meiliin uusi meditaatio kuin manulle illallinen. Tulee varmasti joka päivä tehtyä ja kurssin jälkeen aionkin jatkaa samalla tiellä ja pitää 10 minuutin meditaatiohetken joka päivä. Olen tehnyt sen aina iltaisin ennen nukkumaan menoa, napit korviin ja rentoutumaan, aivan ihanaa ja uni tulee helposti. Se siis toimii niin että minä laitan napit korviin, ja kymmenen minuutin ajan ääni kertoo minulle eri rentoutustekniikoita. Joka päivälle on eri tekniikka.

Eilen menin iltavuoroon töihin ja kokeilin vetää meditaatio hetken ennen töihin menoa, tuli hyvin tyyni ja rauhallinen olo muttei silti väsynyt. Iltavuoro meni oikein kivasti! Valitsin siis sellaisen meditaation joka rauhoittaa, muttei väsytä. Osa meditaatioista saa nimittäin minut erittäin uniseksi joten ne toimii loistavasti unilääkkeenä. Olen nukkunut nyt kyllä ihan kohtalaisen hyvin.

Muutenkin yleisvire ollut pirteä, mukavaa vaihtelua näin vuoden masis kauden jälkeen!!

Kirjoitettu alkuvuodesta 2016

Trauma (8)

Edit tähän päivään. Itse en suosittele tällä hetkellä terapian kanssa mitään muuta hoitoa. Tai se on minun henkilökohtainen mielipiteeni tällä hetkellä. Rosen ei sopinut minulle terapian aikana, sen voimme blogin jatkuessa huomata. Rosen muuten on ihana hoitomuoto. Aion joskus tulevaisuudessa kyllä käydä siellä uudestaan. Mutta trauman ollessa aktivoituneena se ei ollut ainakaan minulle hyvä combo. Mielestäni on hyvä keskittyä käsittelemään asioita pelkästään terapiassa. Ja käyttää muu aika johonkin aivan muuhun. Mutta, jokainen tekee niinkuin itsestä tuntuu, muista silti pitää terapeutti ajan tasalla kaikista muista jutuista.

Meditointi ja mindfulness jäi mun elämään pysyvästi. Teen mielikuvaharjoituksia myös viikottain. Minfulnessia päivittäin, ja meditointia aina silloin kun siltä tuntuu. Mindfulnessin ja meditoinnin ero on karkeasti se, että mindfulnessissa tarkkailet itseäsi, muuttamatta mitään. Keskityt vain esimerkiksi hengitykseesi, kun muut asiat tulee mieleen, työnnät ne lempeästi pois ja käännät taas keskittymisesi takaisin hengitykseesi. Meditointi on enemmän sitä että tyhjennät kaikki ajatuksesi. Se on mun mielestä huomattavasti haastavampaa kuin mindfulness, tarkkaileminen. Molemmat tekee hyvää, on hyvä pysähtyä välillä. Tunteiden tarkkailuun ja tunnistamiseen olenkin käyttänyt tuota keinoa usein. Varsinkin terapia vaiheessa mutta myös myöhemmin tämä tekniikka on ollut loistava!

Ja tämä hypnoterapeutti kehen otin yhteyttä on selkeästi ammattitaitoinen. Hän asiantuntevasti ilmoitti ettei kahta terapiamuotoa tulisi sekoittaa keskenään. Eikä ollut vaan ahne ja ottanut minua asiakkaakseen. Kiitos hänelle siitä.

trauma (11)

Tutti

Käytiin terapiassa rosen käyntiä läpi. Käytiin läpi myös kaikkia takaumia mitä on tullut. Muistoja mitkä on pulpahdellut pintaan. Tuntuu että muistan koko ajan enemmän ja kiivaampaan tahtiin. Muistoja syöksähtelee tajuntaani milloin missäkin tilanteessa. Voin usein huonosti kun ne tulee. Yritän pitää kirjaa kaikista muistoista mitä satelee, yritän muistaa. Välillä haluaisin pitää taukoa, olla hetken muistamatta mitään. Olla tauolla, lomalla. Olla vain tässä ja nyt. Unohtaa kaikki. Mutta se ei onnistu, ei enää.

Kuvailin huonetta missä hyväksikäyttö tapahtui terapeutilleni, ja yllätyimme molemmat miten selkeästi sen asunnon muistan. Muistan pohjapiirroksen hyvin tarkasti, muistan missä ulko-ovi sijaitsi, missä sänky, ja millainen keittiö oli. Muistan myös pihapiirin, talon värin. Ulkona olevat tuoksut. Talvisen sinisen kajon, kesäisen valon. Äitin nahkatakin tuoksun kun olin hänen sylissään tullessamme jostain. Samalla kun kertoilin, tajuntaani syöksähti uusi muisto aivan puskista.

Minulla oli tutti. Äiti oli sanonut että tutista on päästävä eroon ja leikkasi tuttiosan pois ja heitimme sen roskiin. Tuttia tuli kuitenkin ikävä ja hain sen roskiksesta ja jouduin puremaan tutin tynkää että se pysyisi suussani.

Sitten tajuntaani iski hammaskipu. Minulla on tässä vuoden sisään ollut aika ajoin hammaskipua. Sellaista että molempiin hammasriveihin särkee ja kauttaaltaan, suurin kipu on etuhampaissa.Välillä sen mukana on tullut tunne tai ääni joka kuulostaa/tuntuu kuin pureksisi pehmeää muovia, sellainen vingunta. Luulin että hammaskipu johtui lääkityksestä, silloin kun ne alkoivat, mutta nyt yli puoli vuotta ilman lääkitystä olleena, kipu saapui taas noin kuukausi sitten. Silloin ei tullut tuota muovin ääntä, tai siis tunnetta.

Nyt täytyykin tarkkailla kun kipu seuraavan kerran iskee että mitä olen tehnyt, lukenut tai katsonut ennen sitä. Täytyy alkaa pitämään myös unista hiukan kirjaa. Eräässä toistuvassa painajaisessa kaikki hampaani putoavat yksi kerrallaan tai niissä on jotain vikaa, ovat mädäntyneet tai muuta.

Joskus minulle tulee sellainen omituinen olo että suuni on täynnä jotain mönjää, samantapaista kun hammaslääkärissä laitetaan suuhun kun otetaan muotit, sillä on joku omalaatuinen hajukin mutten osaa sitä selittää. Se olo tulee vain harvoin mutta en tiedä mikä sen laukaisee.

Päänsärkyä ja painajaisia ollut nyt taas aika tiuhaan.. voi olla että trauma on taas aktivoitumassa.

IMG_20170712_170849

Edit tähän päivään. Tämä aika oli jotenkin sumuista näin jälkikäteen katsottuna. Aivan kuten kirjoitin, että haluaisin olla vain tässä ja nyt, niin sitä en varmasti silloin ollut. Elin pääasiassa terapialle ja työlle. Kaikki voimavarani menivät noissa hetkissä vain siihen että jaksoin. Että jaksoin päivästä toiseen niitä takaumia, ja että urheana jaksoin mennä töihin. Olla kuten kaikki muutkin ihmiset. Töissä pystyin unohtamaan prosessini. Yleensä. Töissä keskityin työhöni, koin olevani hyvä siinä mitä tein, joten nautin myös siitä. Töissä pystyin luomaan järjestystä, asettelemaan konkreettisia asioita järjestykseen ja siitä tuli tunne että kaikki järjestyy. Ulkoistin itseni töihin mennessäni. Kaikki energia menee sellaisen “pinnallisen ihmisen” ylläpitämiseen. Pinnallisella tarkoitan sitä että se oli kuin kuori, hymyilevä iloinen asiakaspalvelija. Sellainen joka oli elänyt onnellisen lapsuuden, onnellisessa perheessä. Tai no, edes normaalissa. Kävi töissä ja hoiti perheen, työt, harrastukset ja niin edelleen.

Minä koin olevani vain rikki. Palasiksi revitty. Pilalla. Yritin vain urheasti selviytyä arjesta. Koska niin kuuluu tehdä. En uskaltanut tunnustaa olevani hajalla, en edes itselleni. Sillä silloin kaikki olisi romahtanut. En olisi enää jaksanut ylläpitää sitä kaikkea ja olisin mennyt hajalle. Minulla oli suuri tarve olla kunnossa, yhteiskuntakelpoinen. Minun piti kaiken tämän keskellä olla hyvä työntekijä, hyvä äiti lapsilleni, hyvä vaimo miehelleni. Ja joka päivä epäonnistuin hieman. Sillä en jaksanut, olin niin väsynyt. Kotiin tulin vain sohvalle, zombiena. Tai suoraan nukkumaan.

Sillä pelko osastolle joutumisesta uudestaan oli suuri. Ajattelin että jos vain oikein kovasti näitä palasia pidän käsissä, korjaan ja seuraan tilannettani oikein herkällä korvalla, onnistun pysymään järjissäni.

IMG_20180824_061708

..päiväni on kuin yksi loputon yö, missä aamu ei valkene lainkaan..

Rosen terapia

Kirjoitettu helmikuussa 2016

Tänään oli töistä vapaa ja olin varannut rosen terapiaan ajan. Minut otti vastaan vanhempi, sydämellisen oloinen naisihminen. Ensimmäiseksi hän kysyi, miksi olin tullut hänen vastaanotolleen. Selitin joskus lukeneeni rosenista ja mielenkiintoni oli herännyt. Hän kysyi mutta miksi olet täällä? Tajusin vasta silloin että hän haki selkeästi henkilökohtaisempaa syytä. Kertoilin hiukan päänsäryistä ja niskahartiaseudun jäykkyydestä. Hän katsoi minuun silti kysyvästi. Sitten kerroin että käyn myös traumaterapiassa.

Kysyvän katseen kohdatessa kerroin, että olen pienenä joutunut seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi ja ajattelin että tästä voisi olla apua. Lempeästi hän kertoi että voin jutella täällä huoneessa hänelle kaiken, minkä koen tarpeelliseksi ja hän on vaitiolovelvollinen. Samalla hän kertoi kuinka kauan hän on rosenia tehnyt ja mitä hän on opiskellut.

Riisuin päällysvaatteeni ja siirryin hierontapöydälle. En tiennyt yhtään mitä odottaa, joten suljin vain silmäni ja olin avoin kaikelle. Ensin menin vatsalleni ja hän kosketteli lempeästi mutta varmoin ottein minua selästä ja kyljistä, kävi jalat läpi ja välillä kyseli millaiselta tuntuu.

Yhtäkkiä jossain lapaluun kohdalla värähdin.

Hän kysyi -Miksi olet piilossa? -Ehkä täällä olen turvassa, vastasin. Kerroin hänelle alkoholisti äidistäni ja siitä miten suhteemme oli ollut ristiriitainen, miten jollain tavalla roolimme olivat päinvastaiset kuin olisi pitänyt. Olin äiti jo hyvin pienestä asti.

IMG_20180916_082448

-Milloin sait olla lapsi?

-Kerran kesässä ainakin, kun olin mummon luona. -Aika taakka pienelle lapselle, hän sanoi. Jossain vasemman käden kohdalla minua alkoi itkettää todella paljon. Samoin tein kurkkuuni iski tulikoura pitämään itkuni aisoissa. Aloin nieleskelemään itkua. Kerroin etten osaa oikein itkeä. Sanoin että joka kerta tulikoura nappaa kurkusta ja siihen sattuu. Itku kyllä nousi luomieni taa ja ehkä yksi karkasi poskelle. Hävetti.

Sitten käännyin selälleen. Yllättäen lantion kohdalla ei tullut mitään, vaikka sitä olin ehkä eniten odottanut. Mutta kun alettiin nousta ylöspäin aloin pikkuhiljaa jännittyä, ja viimein kaulan kohdalla olin jo kuin viulunkieli. Hän varmasti huomasi reaktioni sillä hän pysyi yhdessä kohtaa pitkään, ja sitten itku tuli.

Ensimmäisenä päähäni iski ajatus: kuristaminen. Heti sen jälkeen terapeutti kysyi mitä muistan? Sanoin etten kyllä muista mitään tiettyä mutta tunne kuristamisesta on kyllä hyvin vahva. Nieleskelin itkua ja yritin kaikin voimin pitää itseni kasassa. Kyyneleet karkaili koko ajan poskilleni, mutta en pystynyt itkemään vapautuneesti. Olisin kyllä halunnut ja Rosenterapeuttikin sanoi että täällä saat kyllä itkeä, olen täällä sinun kanssasi.

Noustessani pöydältä istumaan olin kuin pökertynyt. Istuskelin aika tovin vain hiljaa nieleksien ja ihmetellen. Terapeutti tarjosi vettä ja kyseli tuntemuksiani. Puin vaatteet päälle ja aloin tekemään lähtöä, hän sanoi että voin soittaa milloin vain, jos kaipaan keskusteluapua, sillä hoito voi laukaista tuntemuksia vielä viikkojenkin jälkeen. Sen jälkeen hän halasi minua hyvin lämpimästi ja muistutti ettei minun tarvitse koko ajan olla niin vahva.

IMG_20180814_062857

Hyvää Joulua!

Jouluaatto. Paljon monenlaisia muistoja ja tunteita liittyy jokaisella tähän vuodenaikaan. Niin negatiivisia kuin positiivisia. Yksinäisyyttä, ahdistusta, pelkoa, takaumia. Iloa, onnellisuutta, kiitollisuutta, rakkautta ja niin edelleen.

Mutta joka joulu on onneksi taas mahdollisuus luoda uusia muistoja. Jos vanhat joulu muistot on negatiivisia, voit luoda joka joulu uusia, positiivisia. Olen nyt aikuisiällä luonut itselleni uusia joulumuistoja, onnellisia sellaisia. Muistoja pystyy luomaan jos on aikaa hiljentyä hetkeen. Olla kiitollinen. Seurata hetki omaa jouluaan kuin sivusta, tarkkailijana.

Toivon että kun pysähdyt ja tarkkailet jouluasi, pystyisit huomaamaan rauhan ja kiitollisuuden. Hyvän mielen. Päihteettömän joulun kaikille, lapsille ja aikuisille. Ympärilläsi olisi rakastavia, sinua ja toisia arvostavia ihmisiä. Joilla olisi aikaa sinulle ja rakkailleen. Huomaisit että sinä saat olla heidän seurassaan juuri sellainen kuin sinä olet.

Huomaisit itsessäsi rauhan. Helpotuksen tunteen siitä että kaikki on nyt hyvin, tässä hetkessä. Nauraisit ja iloitsisit tästä päivästä. Saisit vatsasi täyteen tänään, saisit herkutella. Näkisit myös rakkaittesi kasvoilla naurun ja ilon.

Kiitos tästä joulusta, näistä tuoksuista ja tunteista mitä tämä päivä pitää tänään sisällään, sillä ne huokuu rakkautta, kaikkia rakkaitani ja minua itseäni kohtaan.

Kiitos, hyvää ja rauhallista joulua.

2412-2018-042784466884405059119

24.12.2018 Jonna