Jumissa

Kirjoitettu kesällä 2015

Olin lomailemassa maatilalla viikon verran. Siellä unohtui huolet ja murheet kun paiski hommia. Tein polttopuu savottaa ja se olikin todella rentouttavaa. Tai kun istuin mökin rannalla ja grillasin makkaraa auringon laskiessa.

Mutta… heti kun pysähdyin, iski koti-ikävä ja ahdistus. Sillä mieheni jäi kaupunkiin. Mä en vaan nyt tajua tätä oloani. Olen aamuisin aivan järkyttävän ahdistunut, olen todella riippuvainen mieheni läsnäolosta tällä hetkellä. Mua pelottaa. pelottaa taas kaikki.

IMG_20180705_074650

Musta tuntuu että mä en osaa enää kirjoittaakkaan, aivan kuin olisin jotenkin tukossa, jumissa koko ihminen. Aivan kuin roikkuisin reunalla ja odottaisin pudotusta, levottomana, nääntyneenä tästä kaikesta. Olen jotenkin aivan tajuttoman väsynyt kaikkeen. Kaikki tuntuu vaan harmaalta, tunne on kuin juoksisi betonissa. Tai kuin uisi vaatteet päällä. Väsynyt, mutta ei silti osaa eikä pysty pysähtymään.

Rinnassa on joku omituinen lepatus, silloin kun siellä ei ole se ahdistuspallo. Jalatkin on levottomat ja niitä jotenkin särkee jos on paikallaan. Mitä vittua täällä tapahtuu!?

En osaa nauttia lomastani yhtään, ja siitä on jo puolet mennyt. Haluaisin oppia vain olemaan. Nauttimaan hetkestä kun ei tapahdu mitään… Opinko koskaan?

IMG_20180706_145127

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s