”Jumalauta sä olet tyhmä”

Olin ruokakaupassa yksi päivä ja keräilin siinä ajatuksissani ostoslistan tavaroita. Pysähdyin hygieniaosastolle etsimään shampoota tai jotain, ja havahduin pariskuntaan samalla käytävällä. Mies ja nainen kävelivät käytävää eteenpäin ripein askelin, nainen tuijottaen tiukasti eteen ja mies tuijottaen tiukasti naista. Sättien häntä jokseenkin kovaäänisesti. ” Sinä voit vittu tuijotella niitä purkkeja, vittu miten kauan haluat, mutta mua ei vittu kiinnosta…” Nainen häpesi, sen näki hänestä kauas. Hän halusi sulkea kaiken pois ulkopuoleltaan ja hän oli täysin kääntynyt sisäänsä. Pystyin melkein kuulemaan hänen ajatuksensa.

He menivät pian ohi, mutta miehen elekieli kertoi kaiken. Hän alisti naisen siinä tilanteessa totaalisesti. Niin sanoillaan, kuin elekielellään. Se mitä nainen oli tehnytkään oli tyhmää, idioottimaista, miehen mielestä. Pysähdyin täysin tähän tilanteeseen. Jäin hyllyväliin yksin miettimään että millainen kotielämä tällä pariskunnalla mahtoikaan olla. Miten mies puhuisi hänelle heidän ollessaan kahden, jos hän puhui näin julkisella paikalla. Mistä keskustelu, tai miehen yksinpuhelu oli mahtanut alkaa. Millä tavalla mies kohtelee naista silloin kun on vihainen, entä silloin kun tuntee ylenpalttista rakkautta tätä kohtaan? Millaisilla sanoilla mies toivottaa naisensa kotiin kun hän tulee töistä, mitä hän sanoo kun nainen on lähdössä ystävänsä kanssa ulos? Kehuuko mies hänen hiuksiaan, vaatteitaan, hymyä? Laittaako mies illallista yllätyksenä, tai keittääkö aamulla hänelle kahvia?

Minä en tiedä. Koko tarina minkä pariskunnasta siinä hetkessä rakensin, oli tietenkin minun mielikuvitusta, sillä en mitenkään voi tietää millainen suhde heillä on, ja onko heillä edes suhdetta. Mutta sen tiedän, missä helvetissä olen itse tuollaisen puolison kanssa elänyt.

Kun mieheni sitten tuli perässä hyllyväliin jossa olin, hymyilin hänelle, ja hän takaisin minulle. Teimme ostokset ja lähdimme kaupasta pois, minä prosessoiden koko matkan. Kerroin sitten miehelle ulkona mitä näin, ja kerroin että olen kiitollinen hänelle siitä ettei hän koskaan puhu minulle tuolla tavalla. Hän katsoi minua ja kysyi miksi hän koskaan puhuisi minulle niin, ja ei normaali ihmisen käytöstapoihin kuulu puhua toiselle niin. Hän katsoi minua melkein ihmeissään. Kiitollisuus puristi rintaani.

received_10211824369076865

Minä olen elänyt suhteessa missä minulle puhuttiin kuin olisin arvoton. Kuin minulla ja ajatuksillani tai tunteillani ei olisi mitään merkitystä. Kun minun nolaaminen ystävien tai tuntemattomien edessä olisi viihdettä. Ja häpeä lakaisi minut aina maton alle. Häpeä sulki suuni, en pystynyt puolustamaan itseäni. Minua hävetti itseni mutta myös puolisoni puolesta. Minun mielestä oli äärimmäisen noloa että hänellä ei juuri ollut niitä käytöstapoja. Että hän saattoi puhua minulle ilkeästi ja ikävästi, kenen vain kuullen.

Ja kotona minulle puhumiselle, tai minun kohtelemiseni ei ollut kenenkään arvion alla. Ei ollut mitään suodatinta. Joten se eskaloitui useasti. Jos joskus nolasin hänet, sain tuntea sen nahoissani myöhemmin.

Mietin sinä iltana sitä naista, että näkeekö hän tuon kaiken. Minä en silloin omassa kuplassani nähnyt mitään. Olin sokea. En nähnyt muita vaihtoehtoja, en ymmärtänyt sitä isossa kuvassa. Miten vahingoittavaa se minulle, ja minun itsetunnolleni oli. Ja kun se vaan jatkuu, siitä tulee normi. Koska ihminen sopeutuu mihin vain. Se sopeutuu alistamiseen ja ilkeilyyn pikkuhiljaa, eikä näe muuta. Ihminen sopeutuu jopa pahoinpitelyihin ja muihin raakuuksiin. Jos sen on pakko. Ja varsinkin, jos sen selviytyminen on kiinni siitä.

sinä olet arvokas.

Kunpa voisin kuuluttaa jossakin että on vaihtoehtoja. Että on muuta. Että on elämää ilman häpeän tunnetta, ilman kipua ja surua. Toisen ihmisen, varsinkaan sinun rakkaan, läheisen ihmisen ei kuulu satuttaa sinua sanoilla, eikä varsinkaan teoilla. Sinua kuuluu suojella ja rakastaa, sinun puolison kuuluu nostaa sinua, ja kannustaa. Kertoa että olet arvokas ja tärkeä ihminen. Ja tukea sinua sinun päätöksissä, haastaa sinua hieman parempaan, mutta hyväntahtoisesti, sinua nostaen.

Sillä sinä olet kaiken rakkauden arvoinen.

IMG_20170717_211446_840

Rakkaudella Jonna

Itsemurha

Ajattelin kirjoittaa tänään aika kipeästä aiheesta. Aika ajoin itsemurha on lehtien sivuilla, ja vaikka en itse lehtiä tai uutisia nykyisin luekkaan, tulee nämä uutiset välillä somessa vastaan. Kun julkkis tekee itsemurhan, pääsee se median otsikoihin.

Olin joskus kuullut sanottavan että itsemurha on erittäin itsekästä, ja se on kamalaa kaikille läheisille. Juu, kyllä se on totta että se on kamalaa, mutta että itsekästä? En tiennyt silloin muuta kuin sen, että itsekästä sinänsä on, että uhrin läheiset joutuivat jäämään surunsa kanssa kipuilemaan. Itsekästä niin että uhri ei ajatellut läheisiään vaan riisti itseltään hengen miettimättä miltä hänen rakkaistaan tuntuisi.

Mutta en tietenkään silloin täysin ymmärtänyt asiaa. Enkä usko että kukaan pystyy ymmärtämään. Ei ennekuin on miettinyt vaihtoehtoa omalle kohdalleen.

Enää koskaan sen mustan ajan jälkeen mitä itse kävin läpi, en ole ajatellut itsemurhasta että se olisi itsekäs teko. Itsemurhan uhri kun ei näe muita vaihtoehtoja. On vain pimeää, pimeää vielä pimeän jälkeenkin. Kun kaikki toivo on sammunut.

trauma (11)

Kun todellisuus on yksi loputon yö missä aamu ei valkene lainkaan

Masennus hiipii pikkuhiljaa joka kolkkaan kehossasi ja aivoissasi, se mustuttaa sinun mielen ja syö sinun sielun. samaan aikaan toivottomuus alkaa syömään sinua sisältä päin. Mitä sinusta lopulta jää jäljelle on vain kuori. Kukaan ei halua olla tyhjä kuori jonka elämällä ei ole mitään merkitystä. Ei minkäänlaista valoa tunnelin päässä. Kärsimystä ja pahaa oloa, päivästä toiseen. Toivottomuus kasvaa tunti tunnilta, samaan aikaan ajatukset mustuu entisestään. Aamuisin kun avaat silmät, toivot jo että olisi ilta, jotta pääsisit taas todellisuutta karkuun. Kun pää iskeytyy tyynyyn tiedät että pääset pois tästä olosta, hetkeksi pois tästä pahasta olosta ja ahdistuksesta. Kun aamu ei valkene tässä todellisuudessa. Ja kun sitten jo toivot ,että aamu ei valkene lainkaan.

Kun ensimmäisen kerran mietit kuolemaa, säikähdät. Värähdät ajatustasi, kuin se tökkäisi sinua hieman liian kovaa. Sitten niiden mustien päivien lomassa ajatus tulee takaisin uudestaan ja sitten taas uudestaan. Alat turtua siihen, hieman tottua. Se alkaa olla jokapäiväinen seuralainen. Sitten, pikkuhiljaa, se alkaa olla kuin valo joka syttyisi himmeänä tunnelin päähän. Pakotie.

Alat miettimään miksi ei, ja miksi kyllä. Alat ehkä jo pohtimaan vaihtoehtoja miten. Järjen ääni sanoo välissä että lopeta. Vai onko se sydämen ääni kun puhuu?  Päivät menee ohi, ehkä et enää tiedä mikä päivä tänään on? Ehkä et enää jaksa tehdä perus asioita, syöt huonosti ja olet väsynyt. Väsyyt koko ajan, nukut, tai et saa nukuttua ollenkaan. Hygieniasta huolehtiminen jää koska et jaksa, ja toisaalta et näe sille enää mitään tarvetta. Kuoppa syvenee ja taivas pimenee, olet kuin tervassa, jumissa omissa pimeissä ajatuksissasi.

Sitten mielesi alkaa kertoa sinulle miten huono, arvoton ja turha sinä olet. Sinusta ei ole mihinkään. Sinä et pysty olemaan tämän yhteiskunnan arvoinen ja sinua ei rakasta kukaan. Sitten kamalin ajatus alkaa tulla mieleesi, SINÄ OLET TAAKKA MUILLE! Kaikilla muilla olisi helpompaa jos sinua ei olisi. Sinä ja sinun turhat valituksesi. Läheisesi joutuvat pitämään sinusta huolta. Mielesi syöttää sinulle ajatuksen, ”ne ajattelevat varmasti että sinä olet taakka, eikä he jaksa pitää huolta sinusta. Että loppuisi jo tämä paska ja hoitaisi itsensä kuntoon, menisi lenkille. Lopettaisi tuon itkemisen , huomiohuora.”

Se ajatus murtaa sinut.

Jos et tässä kohtaa avaa suutasi, tuo pimeys vie sinut.

Älä koskaan usko masennuksen mustaamia ajatuksiasi, koskaan! Ne valehtelevat sinulle, niiden ainoa tarkoitus on murtaa sinut, rikkoa ja hajoittaa. Joten ÄLÄ USKO NIITÄ! Sinun täytyy puhua ajatuksistasi jollekkin. Kerro ääneen mitä ajattelet, mitä luulet muiden ajattelevan sinusta. Sillä he kertovat että se ei ole totta, läheisesi rakastavat sinua. Ja vaikka tämä aika on vaikeaa, kaikki on valmiita kestämään sen, kaikki ne ihmiset jotka rakastavat sinua ovat valmiina viemään sinua suihkuun ja tekemään sinulle ruokaa. He ovat valmiina rakastamaan sinua, kertomaan miten tärkeä heille olet. He ovat valmiita nostamaan sinut sieltä pimeydestä takaisin valoon.

Ja sinä pääset sieltä pois, minä lupaan ❤

IMG-20180630-WA0049

Rakkaudella Jonna