Kannustatko muita?

Hyvää huomenta!

Viimeiset pari vuotta on ollut aika huikeita. Olen tehnyt asioita, mitä en ole ennen uskaltanut. Olen uskaltanut vihdoin kertoa tarinaani rohkeasti, olen vihdoin uskaltanut kohdata ihmiset tarinani kanssa. Olen uskaltanut kirjoittaa omalla nimelläni, ja puhua omilla kasvoillani traumoistani. Se on rohkaissut minua myös tekemään muita asioita. Olen tehnyt juuri niitä asioita joita haluan.

Olen viettänyt aikaa ihmisten kanssa jotka nostavat minua. Tukevat minua ja työntävät minua oikeaan suuntaan. He tsemppaavat minua tulemaan vieläkin paremmaksi. Käskevät lopettamaan itseni hiljentämisen ja omien ideoideni vähättelyn. Se on rohkaissut minua puhumaan ajatuksistani myös ääneen.

Trauma (172)

Muista tämä kun joku kertoo sinulle oman ajatuksensa tai ideansa:

Hiljaa oleminen on yhtä kuin ”ei kannata” tai ”en usko että tuo onnistuu” . Meidän yhteiskunnassa ei muutenkaan ole tapana nostaa toisia, tai innostaa tai inspiroitua isosti (tai näkyvästi). Mielummin ollaan hiljaa, olen jopa kuullut sanonnan ”ole mielummin hiljaa jollei sinulla ole mitään hyvää sanottavaa”. Ja juu, se on totta silloin jos sanottavana ei ole muuta kuin ilkeää. Mutta muuten kyseenalaistan tätä, miksi ihmeessä sinulla ei olisi jotain positiivista ja nostattavaa sanottavana?

Onko se minulta pois jos nostan toisia ja kannustan?

Sinä olet sitä, mitä viisi läheisintä ihmistä elämässäsi on, sanotaan myös. Tämän allekirjoitan. Sillä jos ne viisi läheistä ihmistä negatiivisesti kommentoi sinua ja ajatuksiasi, lyttää ideasi ja haukkuu tekemisiäsi on lopputulos TODELLA erilainen kun se, että viisi läheisintäsi kehuu ja kannustaa, hyvällä tavalla tyrkkii sinua toteuttamaan itseäsi ja ideoitasi. Kannustaa sinua kokeilemaan siipiä eri toimintatapojen kanssa ja kehottaa kuuntelemaan sydäntäsi. Juhlii kanssasi onnistumisia ja on olkapäänä kun kaikki ei mene nappiin ja nostaa sinut taas uuteen yritykseen.

IMG_20181116_214007_584

Jos olet tullut pohtineeksi omaa sosiaalista verkostoasi ja millaisia ihmisiä siellä on, oletko pohtinut millainen itse olet? Kukapa ei haluaisi ystäväkseen ihmistä joka aina tsemppaa? Millainen ystävä sinä haluat olla?

Me ollaan täällä totuttu olemaan jotenkin hiukan liian realistisia, negatiivisuuden kautta. Jos joku innostuu jostain niin aletaan etsiä kaikkia mahdollisia tapoja epäonnistua. Milloin olet viimeksi kuullut että joku olisi sanonut että ”wau, onpa sulla upea tarina, kirjoita siitä kirja!” tai ”osaatpa sinä tuon niin hyvin että oletko miettinyt yrityksen perustamista osaamisesi ympärille?” Tuskin montaakaan kertaa. Valitettavasti.

Minulla on onnellinen tilanne ja olen siitä kiitollinen, mieheni tukee hullujakin idoitani ja ystävät muistuttavat minua aina sopivin väliajoin siitä, miten osaava ja upea tyyppi olen. Sillä ilman niitä asioita, en tällä hetkellä olisi tässä, enkä olisi kokeillut isoa osaa asioista mistä tällä hetkellä nautin erittäin paljon!

Sä oot upea ja mahtava, ja sinusta on mihin tahansa!

Innostunein terveisin -Jonna

Henkinen hyvinvointi

Henkinen hyvinvointi on yksi osa-alue kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Minun mielestä se on kaiken perusta.  Minulle se on sitä miten minun mieli yleisesti voi, miten arvostan itseäni, miten katson peilikuvaani ja rakastanko omaa aitoa sisintäni. Minulle se on myös sitä, millaisia ajatuksia minun pääni sisällä pyörii ja miten reagoin niihin. Millainen itsetuntemus ja itseluottamus minulla on? Se on myös sitä, mitä ajattelen muista ihmisistä ja miten näen maailman.

Kun olen henkisesti hyvinvoiva ja tasapainossa, en myöskään oikeastaan mieti mitä muut minusta ajattelee tai miten näyttäydyin muiden silmissä. Olen silti ihminen, ja loukkaannun ikävistä sanoista tottakai, mutta päätöksentekoon ei muiden mielipiteet enää vaikuta. Minua on erittäin paljon ohjannut muiden mielipiteiden miettiminen, ja olen antanut pelon tehdä valintoja puolestani. Pelko siitä, miten muut suhtautuu, tai ajattelee valinnoistani. Pelko että olen erilainen tai outo, pelko siitä, että minulle nauretaan tai valintojeni takia minut hylätään.

IMG_20180407_080132

Ympäristö tai jopa yhteiskunta voi myös aiheuttaa paineita elää jollain tietyllä tavalla, ja se ei välttämättä olekaan se mitä aidosti haluaisi. Jopa lähipiirin ihmiset on saattanut  aiheuttaa sen, että on kasvattanut itselleen kuoren eikä uskalla olla haavoittuvainen tai heikko.  Uskon että haavoittuvaisuus on voimavara, jos vaan on sinut itsensä kanssa. Heikkona olemisen hienous on siinä, että voit pyytää apua. Mutta jos omaa vääränlaisia ajatusmalleja, eikä oikein tunne itseään, voi avun pyytäminen olla vaikeaa, jopa mahdotonta.

Vahvuutta ei suinkaan ole se, että väkisin yrität jaksaa. Vaan se, kun huomaat voimavarojesi loppuneen, pystyt pyytämään apua.

Henkiseen hyvinvointiin kuuluu myös se, miten paljon antaa itselleen aikaa kuunnella omia tarpeitaan ja halujaan. Täytyy pysähtyä kuuntelemaan sisintään. Mikään ei muutu jollei ensin pysähdy ja tunnista. Omaa ääntään on myös vaikea kuulla jos kaiken tyhjän ajan käyttää johonkin aktiiviseen tekemiseen. Saatetaan kalenteroida omaa aikaa ja täyttää se kaikenlaisella tekemisellä, treenillä ja vaatekaapin siivouksella, kavereiden näkemisellä ja television katselulla. Mutta se ei suinkaan ole sitä hiljaisuudessa olemista, ei oikeastaan välttämättä edes palauttavaa. Olisi hyvä välillä olla, vaikka tuijotella metsässä puun latvoja, kuunnella tuulta ja tuoksutella männyn tuoksua.

Siellä se oma ajatus aukeaa, kun on tilaa ajatuksille tulla, ja mennä. Sieltä syvältä alkaa ne omat syvimmät ajatukset, tarpeet ja oma ääni nousta. Ensimmäisillä kerroilla sieltä ei varmasti löydy mitään järkevää, enemmänkin kaaosta kaikista ajatuksista, to do-listoista ja unohtuneista asioista. Mutta kun tekee tekemättömyydestä rutiinin, niin sieltä se punainen lanka löytyy.

IMG_20180407_081037

Jos haluaa voida kokonaisvaltaisesti hyvin, on pakko miettiä jokaista osa-aluetta erikseen. Ja miettiä itse, mikä omalla kohdalla osa-alueista on se tärkein.

Yksi ajatus voi olla esteenä henkiselle hyvinvoinnillemme. Nimittäin se, että ajatellaan että vasta sitten kun asiat on hyvin, minulla on aikaa ja voimavaroja satsata omaan hyvinvointiini. Jos voidaan huonosti, mietitään että hyvinvoinnin rutiinit voidaan ottaa käyttöön vasta sitten kun on parempi olo.  Se on kuin lapsi ajattelisi, että vasta sitten kun minulla on kengät jalassa, voin lähteä kävelemään.

Tästä voit ladata itsellesi tehtävä pdf:n missä voit konkreettisesti miettiä omaa henkistä hyvinvointiasi. Traumaselviytyjä Henkinen hyvinvointi

Tiedätkö mitkä muut osa-alueet kuuluu kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin?

 

Hyvinvoivin mielin -Jonna

Luennolla

Alla on kirjoitus ensimmäiseltä luentokeikaltani. Nyt olen jo aika kokenut puhuja ja jännistyskään ei saa minua enää oksentamaan. Olen puhunut sadoille ja taas sadoille ihmisille omaa tarinaani. Auttanut auttajia ja tukenut vertaisia. Ja samalla pienentänyt omaa häpeääni joka kerta puhumalla asiasta ääneen.

Minua hieman sattuu, kun mietin itseäni muutamia vuosia taaksepäin. Ajattelin silloin että kaikki tämä menneisyys mitä minä kannan, on jotenkin häpeällistä ja minua vastaan. Ajattelin että ihmiset ajattelee minun olevan erilainen, hullu ja mielisairas, kun minulla on traumoja. En silloin olisi mitenkään voinut käsittää että tänään, vuonna 2020 minä olen sitä mieltä että nämä ovat minun vahvuus!

En olisi mitenkään voinut käsittää että nämä kaikki asiat olisivatkin vahvuuksiani!

Kyllä, traumoista johtuvat seuraukset ovat kipeitä, vaikeita ja vaikuttavat arkeen ja siksi olen turvautunut apuun. Ja onneksi olen turvautunut, sillä muuten en olisi tässä. Kynnys selviytyä yksin ja olla pyytämättä apua oli erittäin suuri, ja piti mennä todella pohjalle että ymmärsin sen vain vahingoittavan minua lisää. Mitä enemmän sain apua, sitä vähemmän se näkyi arjessani ja tänään oireet ei päivissäni näy. Huolta on itsestä tietenkin pidettävä koko ajan.

Vieläkin kun nousen lavalle puhumaan tarinaani, minun vatsa kääntyy ympäri, mutta ensimmäisen lauseen jälkeen se katoaa ja tiedän tekeväni merkityksellistä työtä. Ja koko koettu elämäni, minun kuljettu matka on saanut minut ymmärtämään elämästä ja itsestäni todella paljon. Minä tiedän miltä tuntuu kun toivo sammuu, tiedän miltä tuntuu kun ainut tunne on suru, tiedän miltä tyhjyys ja merkityksettömyys tuntuu. Tiedän miten vaikeaa on puhua, jakaa ja kertoa, pyytää apua, olla haavoittuva.

Tiedän myös miltä tuntuu olla rohkea! Olla vahva, rakastaa itseään, tuntea uskoa tulevaan, tuntea merkityksellisyyttä ja voimaa. Tiedän miltä tuntuu arvostaa itseään ja hymyillä peilikuvalleen. Miltä tuntuu kun joku sanoo sinulle kaikki nuo upeat sanat, tai mitä tuntuu sanoa ne jollekkin toiselle ja sen nähdä kun hänen silmät syttyy!

traumaselviytyjä2

 

Kirjoitettu 2017

”Huh, että hyperventilointipaniikkikohtaus oli lähellä! Jännitin niin paljon että oksensin aamulla!

Aamu meni muuten ihan hyvin, heräsin ajoissa ja rentouduin aivan yksin kahvikuppini kanssa. Muu perhe nukkui sillä luento oli lauantai aamuna. Kävin koiran kanssa pitkällä lenkillä ja visualisoin tilannetta päässäni. Se oli tietenkin aika haastavaa, koska en ole koskaan samanlaisessa tilanteessa ollut MUTTA, visualisoin sen positiivisuuden kautta. Ajattelin että kerron tarinani ja saan hyvää palautetta. En lähtenyt edes sille linjalle että alkaisin änkyttää ja unohtaisin sanat tai muuta negatiivista. Kävin päässäni läpi miten kerron asiat ja että lopputulos olisi hyvä. Sen jälkeen söin aamupalan ja olin valmiina. Jännittynyt mutta innoissani.

Luento oli luokkahuoneessa ja ihmisiä oli paljon, en laskenut mutta minusta tuntui että heitä oli paljon. Ainakin parikymmentä? Terapeuttini esitteli itsensä ja sen jälkeen kertoi että luennolla olevat ihmiset ovat terapeutteja, psykiatreja ja psykiatrisia sairaanhoitajia jne.. Tässä kohtaa sydämeni jätti ainakin yhden iskun väliin =) Sen jälkeen hän pyysi minua kertomaan tarinani.

Tarinani kerrottuani he saivat kysellä minulta kaikenlaista. Kysymyksiä tulikin laajasti, lääkityksestäni, lapsuudestani tarkentavia kysymyksiä ja traumanpurkumenetelmistämme terapeuttini kanssa. Lopuksi kerroin miten minulla menee tällä hetkellä. Vastaanotto oli kyllä ihana ja minulle jäi todella hyvä mieli. Osa heistä tuli lopuksi kiittämään minua henkilökohtaisesti rohkeudestani ja arvostin sitä todella. Koin tämän tilanteen itselleni hyvinkin parantavana, tämä oli ensimmäinen kerta kun kerroin elämästäni noinkin laajasti aivan ulkopuolisille, tuntemattomille ihmisille.

Haluan auttaa, tämä bloginikin* on vain sitä varten että jos edes yksi ihminen kokee saaneensa tästä apua, olen onnistunut. Sen takia halusin mennä tuonne luennolle kertomaan, jos se voisi jotain toista auttaa se olisi minulle tärkeintä. Ja näin haluan ajatella, sillä niinkuin tämä blogi, niinkuin se luento, varmaa vastausta en varmasti koskaan saa, mutta usko siihen että autoin, riittää ❤

Ja juu, kyllä, olin edellisenä iltana pelännyt juuri niitä kaikkia asioita eli että unohdan mitä olin puhumassa, alkaisin änkyttää, alkaisin itkemään,  hikoilisin niin että se sotkisi meikkini ja KAIKKEA mahdollista taivaan ja maan välillä. Suurin pelkoni oli että jännitykseltäni lähtisin puhumaan ohi aiheesta ja ajatus karkaisi kokonaan. Mieheni rauhoitteli minua ja sitten oivalsin, ehkä negatiivinen ajatteluni saisikin kaiken juuri menemään metsään. Positiivisella ajattelulla tuskin olisi ainakaan negatiivisia vaikutuksia.”

*Tämä kirjoitus oli julkaistu vanhalla blogipohjallani joka on sittemmin poistettu

IMG_20180509_072932

Mielen hyvinvoinnin rutiinit

Minä olen kokeillut kaikenlaisia aamurutiineja viimeisien vuosien aikana. Etsien itselleni sopivaa ja toimivaa hyvinvoinnin rutiinia joka on minunlainen. Kaikenlaista on kokeiltu kylmäsuihkuista morning pages- kokeiluihin. Viimeisimpänä pitkään mietitty meditaatiorutiini. Minulle toimii parhaiten haasteet ja olenkin ottanut monta aamurutiinia käyttöön haastamalla itseni kokeilemaan jotain uutta tietyn ajan. Aamumeditointiin otinkin haasteen kokeilla lisätä meditointia minuutilla joka viikko ja loppuvuodesta meditoisin lähemmäs tunnin!

Aamut määrittää päiväni joista rakentuu koko elämäni.

Viime kesänä otin kylmäsuihkun ja Wim Hoff- metodin kokeiluun haastamalla itseni kuukaudeksi aamuisin jääkylmään suihkuun. Haaste osui onneksi heinäkuulle joka oli kuumin vuosiin! Se oli erittäin herättävä kokeilu myös konkreettisesti. Nimittäin kun aamulla ensimmäisenä menet jääkylmään suihkuun on herätys taattu. Ongelmana oli se, että välillä vilu jäi sinne luihin ja ytimiin niin, että piti villasukat jalassa olla puolet päivästä. No, hyvää siinä oli se, että se oli iholle erittäin hyväksi. Iho tuntui kostealta ja näytti jotenkin kuulaammalta. No, sitä kokeilua kesti vain kuukauden ja se rutiini jäi viimeistään syksyn pimeyteen ja kylmyyteen.

Kaikki oman kasvun rutiinit ovat kiehtoneet minua. Samoin keholliset liikuttelut. Olen aamuisin kokeillut kaikenlaista nettijoogasta erilaisiin kehonpainotreeneihin. Ainut mikä on jäänyt on aamulenkki. Sen olen nyt pitänyt joka-aamuisena rutiinina kolmatta vuotta ja se on se, mitä oikeasti rakastan aamuissani!

Aamurutiini Jonna Tähtinen

Käyn aamulenkillä niin tuulessa, tuiskussa kuin räntäsateessa, kotona ja reissussa. Ja vaikka aamuihminen olenkin, en aina ilosta hyppien pomppaa sängystä ja lähde esimerkiksi joulukuussa tai näin tammikuussa kuuden aikaan lenkille. Kyllä se on välillä tahdonvoimaa vaatinut, mutta se on jo niin sisäistetty, niin vahva rutiini, etten enää osaa olla lähtemättä. Jos en mene, on minulla tunkkainen ja sellainen olo kuin en olisi koko päivään vielä herännytkään!

Muita juttuja mitä aamuihini olen tuonut on esimerkiksi mielialapäiväkirja. Siihen  kirjoitan samalla asiat mistä olen kiitollinen tänään. Saatan välillä laittaa to do- listaa myös sinne, pointtina enemmän sellainen ”tänään tärkeää”-ajatus. Tiedän mihin fokusoitua tämän päivän aikana, kun on tehnyt jotain listaa itselleen. Pidän sen lyhyenä, maksimissaan kolme asiaa, muuten voi tulla sellainen ”kiiremoodi” päälle.

Olen kirjoittanut päiväkirjaa, olen tehnyt tehtäviä, olen lukenut kirjoja ja blokittanut aikani aamuissa erilaisiin tehtäviin. Olen meditoinut 5 minuuttia ja 30 minuuttia ja olen ollut tehokas ja vähemmän tehokas. Mutta nyt olen oppinut sen että minun hyvän mielen hyvinvointi rutiinit on pidettä simppelinä ja kevyenä, ei missään nimessä tuntikausien tekemistä ja suorittamista.

Sillä jos jollain tapat hyvinvointisi, se on se, että teet kaikesta siihen liittyvästä suorittamista! Been there, done that, voin kertoa. Älä tee sitä virhettä, vaan ota muutama asia millä päivittäin ylläpidät omaa mielen hyvinvointia ja etsi ne sellaiset minkä tekemisestä myös nautit.

syys19 (28)

Ja muista myös huomioida ne pahoinvoinnin rutiinit, eli ne jutut mitkä ei edistä hyvinvointiasi, vaan jarruttaa tai vie taaksepäin. Minulla ne oli tv:n katselu aamuisin, sähköpostien tai somen tuijotus, kotoa lähtö ilman aamupalaa, muutama mainitakseni.

Onko sinulla pahoinvoinnin rutiineja?

Kun tunnistat omat huonot rutiinit, on helpompi miettiä joku juttu mikä vie eteenpäin. Mikä se sitten kenelläkin on ja miten aamuistaan kokee parhaimman hyödyn saavansa, on jokaisen henkilökohtainen oivallus. Mutta mikään ei muutu ellei pysähdy pohtimaan mitä se on nyt, ja mihin haluaa mennä.

Niin ja se aamumeditaatio, se on minulla maksimissaan kymmenen minuttia, ei yhtään sen yli tai siitä tulee liian vaikea ottaa käyttöön arjen aamuihin! Mitä teen sellaisella aamurutiinilla joka vie liikaa aikaa, stressaa jäädessään tekemättä ja sen lisäksi kokisin huonoa omaatuntoa? Ei mitään järkeä!

Ihania aamuja sinulle! -Jonna

Arvot hyvinvoinnin ohjenuorana

Kun minun elämä kaatui ja jouduin täysin pohjalle, oli yksi isoista oivalluksistani silloin se, että haluan oman hyvinvointini olevan elämäni ykkösprioriteetti. Aloin järjestelmällisesti tehdä työtä oman hyvinvointini eteen ja varsinkin oman henkisen hyvinvointini. Tässä kirjoituksessa kirjoitan siitä miten aamut muutti koko elämäni suunnan! Pienet päivittäiset rutiinit kun voi mullistaa suuria asioita.

Se miten aloitat aamusi, määrittää sinun päiväsi. Ja niistä päivistä rakentuu koko elämäsi.

Viikonloppuna pohdin elämäni arvoja. Pohdin niitä yleensä aina vuodenvaihteessa ja päivitän niitä joka vuosi. Uskon että arvot on asia, mikä jokaisella jollain tavalla muuttuu ajan saatossa ja elämäntilanteiden mukana. Siksi käyn läpi niitä, vaikka ne ei joka vuosi välttämättä muutu millään tavalla. Tänä vuonna arvoni ovat täysin samat kuin viime vuonnakin, vaikka elämässäni on tapahtunut suuria muutoksia viimeisen vuoden aikana.

Arvoja ei yleisesti mietitä sen kummemmin, ei ainakaan yksilön tasolla. Nykyisin yrityksillä alkaa olla arvot avattuna nettisivuille ja ne voivat oikeasti olla upea asia ja toimia jopa asiakkaan valintaperiaatteena. Mutta yksilönä ihmiset harvemmin tätä asiaa miettii, vaikka oikeasti me eletään jollain tavolla tiettyjä arvojamme päivittäin. Arvot kun voivat olla meidän periaatteita, ei vaan olla avattu niitä sen tarkemmin.

Mutta kun teet sen verran, että vaikka nyt vuodenvaihteessa pysähdytkin miettimään omia arvojasi ja niiden merkitystä elämässäsi, saatat saada erittäin toimivan työkalun ohjaamaan sinua elämän kysymyksissä tai valintatilanteissa! On muutamia erittäin toimivia omien arvojen kartoitustyökaluja yksilöille mutta tässä sinulle yksi toimiva tehtävä:

Traumaselviytyjä arvot

Niinkuin alussa kirjoitin, voi pienet päivään tuodut rutiinit tehdä suuria muutoksia omaan hyvinvointiin. Kun omat arvot on kunnossa, on helppo tehdä päätöksiä niiden mukaan. Kun joutuu valintatilanteeseen missä sinulla on kaksi vaihtoehtoa, ja toisessa niissä teet asiat omien arvojesi mukaisesti ja toisessa joutuisit niistä venymään tai luopumaan, on valinta aika helppoa. Minulle esimerkiksi henkinen hyvinvointi on erittäin tärkeä arvo, ja koska se vaatii minulta muun muassa hyviä yöunia, en helpolla lähde niistä luopumaan vaikka illalla olisi miten kivaa menoa. Työnteko ei koskaan saa viedä yöuniani, sillä se ei taaskaan menisi arvojen mukaiseen tekemiseen.

kokemusasiantuntija Jonna Tähtinen

Sillä, että asioita kirjoittaa asioita ylös, on todellakin merkitystä. Silllä aina meidän ajatukset päässä on ihan erilaisia kun ne pään ulkopuolella ovat. Huolet on suurempia ja onnellisuus pienempää jakamattomana. Olen kuullut usein sen, miten ihmiset huomaa arvojen olevan täysin erilaisia mitä he ovat niitä ajatelleet olevan, silloin kun he tekevät tehtäviä arvojen parissa. Arvoristiriidoista johtuvat pahoinvoinnit voivat silloin saada vastauksen. Se että pidät perhettä tärkeimpänä arvona ja silti aina kun pomo haluaa sinun jäävän ylitöihin jäät sinne, saa sinut pitkässä juoksussa tuntemaan itsesi riittämättömäksi. Se, että aina olet olkapäänä sille ystävälle joka kaataa pahaa oloaan sinuun, ei välttämättä tee sinulle hyvää jollei suhde ole molemminpuolinen.

Ota siis hetki itsellesi, ota kahvikupponen ja laita mukavaa musiikkia taustalle ja mieti sinun elämäsi arvoja. Ja varsinkin mieti sitä, miten ne sitten näkyy sinun arjessa? Siellä sinun jokapäiväisissä rutineissasi?

Iloa ja valoa tammikuuhusi!  -Jonna

 

 

 

 

 

 

Minä tulin pelastamaan sinut

Makaat sohvalla ja olet totaalisen paskana. Sinun olosi on karmea ja olet puhunut itsellesi jo tovin miten mistään ei tule mitään. Olet surullinen ja vihainen ja väsynyt kaikkeen. Mistään ei tule mitään ja olet taas kokenut uuden epäonnistumisen. Sisäinen tarinankertojasi on päässyt oikein kunnolla vauhtiin ja se sättii ja syyllistää sinua kaikesta. Tehdyistä ja tekemättömistä asioista, sanotuista lauseista ja sanomatta jättämisistä. Siitä mitä söit ja mitä et syönyt. Masennus on levinnyt jo koko kehoosi ja se turruttaa sinun ajatuksesi, syö sielusi.

Sitten ovikello soi. Raahaudut ovelle miettien näyttäväsi aivan kamalalta koska et ole käynyt suihkussakaan muutamaan päivään. Avaat oven ja aurinko tulvahtaa eteiseen, siristelet silmiäsi ja huomaat hahmon ovellasi.

-Minä tulin nyt. Tulin pelastamaan sinut tästä tilanteesta. Tulin tuomaan hymyn takaisin sinun huulillesi, onnen ja ilon sydämeesi. Kärsimyksesi loppuu nyt ja voit jatkaa taas elämää. Masennuksesi katoaa ja et enää syyllistä itseäsi.

-Jaahas, no eipä siinä kai sitten muu auta, kun oikein ovelle asti tulit, sanot.

Menet suihkuun, syöt aamupalan, käyt lenkillä ja aloitat päiväsi.

trauma (73)

#365challenge

#365challenge on mun oma juttu, keksin sen 2017 vuoden välipäivinä. Päätin käydä koko vuoden 2018 aamulenkillä, vähintään sen 45 minuuttia. Nyt, kun kävin kaikki vuoden 2018 videot läpi tajusin. Tää oli huikein juttu IKINÄ!!!

Tämä #365challenge on muuttanut mun elämän aivan totaalisesti. Ensinnäkin se, että mun kunto kohosi viime vuoden aikana ihan huimasti! Mä osallistuin viime vuonna neljään kisaan, siis neljään! En ole tätä ennen koskaan osallistunut yhteenkään kilpailuun, ja nyt osallistuin yhden vuoden aikana neljään.

  • Nuuksion talvirogaining 3h
  • Turku Trail Cup Länsikeskus 12km
  • Himos Trail Challenge 17km
  • Turku Trail Cup Hirvensalo 20km

Mutta se on vaikuttanut kaikista eniten mun hyvinvointiin, mun pääkoppaan. Olen voinut koko vuoden todella hyvin verrattuna mihinkään edellisiin.

Kirjoitin myös haasteestani meidän yhdistyksen nettisivuille:

IMG_20180724_065425

Aloitin tammikuussa hullulta tuntuvan haasteen. Keksin joulun 2017 välipäivinä idean, että aion käydä koko seuraavan vuoden aamulenkillä, joka päivä 45 minuuttia. En aluksi tainnut itsekään oikein uskoa haasteeni onnistumiseen, mutta tein siitä silti ”julkisen”.

Päätin tehdä joka aamu lenkistäni instagramiin videon. Tammikuu oli pimeä ja kylmä. Lunta ja pakkasta oli useina aamuina reippaasti. Koirani Luna katsoi minua aamuisin aivan hölmistyneenä, kun usein jo ennen kuutta sanoin ne maagiset sanat ”mennään ulos”. Normaalisti nämä sanat saavat kääpiösnautserimme ryntäämään innoissaan ovelle, mutta nyt reaktio oli päinvastainen ja koira suorastaan katosi peiton alle. Pienen suostuttelun jälkeen sain hänet kyllä mukaani. Alkuvuosi meni opetellessa uutta rutiinia mutta pian siitä tuli jo tapa.

IMG_20180317_070345

Huhti-toukokuussa kevät alkoi tehdä tuloaan harmaan maan läpi ja valo lisääntyi huomattavasti. Innostuin tässä kohtaa videoiden lisäksi myös valokuvaamisesta. Yhtäkkiä huomasin löytäväni kauneutta joka puolelta aamulenkeiltäni! Saatoin seisoa hämähäkin seitin edessä useita kymmeniä minuutteja haltioituneena sen kauneudesta.

trauma (1)

Alkukesä oli upeaa aikaa. Kukkaloisto lisääntyi ja aamut olivat valoisia jo todella aikaisin. Mitä aikaisempi aamu, sitä upeampia kuvia sain. Otin kukkasista ja terälehdistä lähikuvia. Ihastelin aamukasteen pisaroita, auringon ensisäteitä, aamu-usvaa ja täydellistä terälehtien järjestystä apilassa. Joskus huomasin jopa pidättäväni hengitystä kuvatessani, niin keskittynyt olin.

IMG_20180724_070718

Syksyn saapuminen oli jollain tavalla hieman surullista ja haikeaa, mutta jollain tavalla myös helpottavaa. Syksy oli upea väriloisto ja ulkoilu oli ihanaa.

Palasin lenkiltä aina hyvällä mielellä. Usein jopa ilosta pursuten. Olin usein yksin tämän löydökseni kanssa. Tuntui, että muut olivat jo nähneet luonnon kauneuden? Miten se oli mahdollista?

Voimaa ja rauhaa luonnosta

Eräänä aamuna ymmärsin. Olin aikaisemmin katsonut kaikkea traumalasieni läpi. Kun vihdoin kunnolla pysähdyin, aloin nähdä! Traumalasien poistosta on jo tovi, mutta vasta nyt kun olin täysin läsnä, olin valmis näkemään kaiken kauneuden. Näin vesipisarat lehdillä, aamukasteen kärpäsen siivissä, vaaleanvihreän taimen sorjan varren. Auringon säteen hämähäkin seitissä, aamu-usvan pellolla, peurojen hölmistyneet katseet pellon laidassa. Näin kaiken kauneuden, ja se oli lumoavaa!

IMG_20181017_100718-01

Olipa oloni ollut kuinka huono tahansa, se parani lenkillä! Mitä huonompi fiilis, sitä suurempi kontrasti hyvään oloon oikeastaan oli. Välillä nopeita juoksulenkkejä – toki kuvaamaan piti usein pysähtyä. Välillä oikein hitaita, parin tunnin aamulenkkejä, repussa aamukahvit ja leipäpalaset. Toisinaan pyörällä, mutta useimmiten omin jaloin.

Ulkoilu on tehnyt hyvää mielenterveydelle. Pysähtyminen on ehdottoman tärkeää tässä hektisessä hetkessä, jossa elämme. Varsinkin metsällä on monta hyvää terveysvaikutusta. Ulkoilu on upea tapa pysähtyä ja nauttia. Kuunnella ja katsoa. Vain olla. Mindfulnessia parhaimmillaan. Huomasin itse, että metsässä minua ei kukaan tuomitse, en edes minä itse. On hyvä olla armollinen itselleen.

IMG_20180430_064152-01

Disso ry:ssä vuosi on ollut upea. Olen tutustunut ihaniin ihmisiin ja saanut olla mukana hienoissa jutuissa. Seuraava vuosi on vieläkin parempi, upeampi ja hienompi. Sen voin luvata. Saamme traumatietoutta lisättyä ja vertaisia yhdistettyä. Saamme voimaantua toisistamme.

Minulle myös luonto on ollut yksi voimaannuttavista tekijöistä. Suomen luonto on upea ja meidän täytyy muistaa nauttia siitä. Olemme sisätiloissa suurimman osan päivästä. Lähde mukaan aamulenkille kanssani vuonna 2019! Voit seurata aamuvideoitani instagramin storyssa. Vai rohkenisitko haastaa itsesi etsimään oman ympäristösi ihmeitä?

Rauhallista joulua ja voimaantumisen vuotta 2019 kaikille isoille ja pienille.

Jonna

Disso ry

itse