Minä tulin pelastamaan sinut

Makaat sohvalla ja olet totaalisen paskana. Sinun olosi on karmea ja olet puhunut itsellesi jo tovin miten mistään ei tule mitään. Olet surullinen ja vihainen ja väsynyt kaikkeen. Mistään ei tule mitään ja olet taas kokenut uuden epäonnistumisen. Sisäinen tarinankertojasi on päässyt oikein kunnolla vauhtiin ja se sättii ja syyllistää sinua kaikesta. Tehdyistä ja tekemättömistä asioista, sanotuista lauseista ja sanomatta jättämisistä. Siitä mitä söit ja mitä et syönyt. Masennus on levinnyt jo koko kehoosi ja se turruttaa sinun ajatuksesi, syö sielusi.

Sitten ovikello soi. Raahaudut ovelle miettien näyttäväsi aivan kamalalta koska et ole käynyt suihkussakaan muutamaan päivään. Avaat oven ja aurinko tulvahtaa eteiseen, siristelet silmiäsi ja huomaat hahmon ovellasi.

-Minä tulin nyt. Tulin pelastamaan sinut tästä tilanteesta. Tulin tuomaan hymyn takaisin sinun huulillesi, onnen ja ilon sydämeesi. Kärsimyksesi loppuu nyt ja voit jatkaa taas elämää. Masennuksesi katoaa ja et enää syyllistä itseäsi.

-Jaahas, no eipä siinä kai sitten muu auta, kun oikein ovelle asti tulit, sanot.

Menet suihkuun, syöt aamupalan, käyt lenkillä ja aloitat päiväsi.

trauma (73)

Jos voisit pelastaa elämän, tekisitkö sen?

Suomi on EU:n toiseksi turvattomin maa naisille. Yksi kolmesta naisesta kokee suomessa perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa. Euroopan unionin perusoikeusvirasto (RFA) teki kattavan tutkimuksen EU maiden naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa naisiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa, raiskaus ja perheväkivaltaa. Ja koska naisiin kohdistuva väkivalta ei kosketa ainoastaan niitä naisia, vaan myös heidän perheitään, lapsiaan ja lähipiiriään. Tämä koskettaa yleisesti koko yhteiskuntaa.

Vakavimpia traumatisoitumisen aiheuttajia ovat seksuaaliväkivalta, hyväksikäyttö, perheväkivalta ja laiminlyönnin kohteeksi joutuminen. Perheväkivalta heijastuu moneen ihmiseen, sillä perheväkivaltatilanteissa on sekä osallisia, kohteita että silminnäkijöitä. (Lähde TAYS-psyykkinen trauma) Välillisesti oirehdinta ja traumatisoituminen koskettaa varmasti melkein meitä kaikkia.

Jos esimerkkinä on lapsi, joka kokee kotonaan väkivaltaa tai traumatisoituu perheen sisäisestä väkivallasta, hän alkaa oirehtimaan koulussa kyvyttömyydellä keskittyä tai toisten kiusaamisella yms. Perheväkivalta koskettaa siis koko luokkaa. Sitä kautta se koskettaa siis opettajaa ja myös muitten lasten koteja. Ja jos esimerkkinä on nainen joka on kokenut lapsuudessaan itse väkivaltaa, kasvaa siihen että väkivalta on tapa jolla voi ilmaista omia tunteitaan puolisoon. Sama myös toisinpäin. Puoliso voi parisuhteessa pahoin, tulee poissaoloja töistä yms, voi tulla päihteiden väärinkäyttöä ja voi alkaa myös puolustamaan itseään väkivallalla. Tämä tilanne luultavasti näkyy myös lähipiirissä ja ystävissä. Puolison perheessä ja läheisissä. Jokainen on varmasti huolissaan omista rakkaistaan. Perheväkivalta näkyy myös mielenterveystilastoissa, sillä se aiheuttaa aina kärsimystä uhrissa, masennusta, itsetuhoisia ajatuksia, mielenterveyshäiriöitä. Se näkyy, mutta sitä ei nähdä. Sen huuto kuuluu, mutta sitä ei kuulla.

trauma (21)

Suurin osa naisista ei ilmoita väkivallanteoista viranomaisille, vaan kokevat ettei järjestelmä kannusta siihen, eikä tue heitä. Eli yleensä kaikki luvut ovat vain niitä harvoja tapauksia jotka on ILMOITETTU viranomaisille.

2011 EU teki istanbulin sopimuksen jonka tarkoituksena on kitkeä ja ehkäistä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Vuonna 2012 annetussa uhrien oikeuksia koskevassa EU:n direktiivissä määritetään rikoksen uhrien oikeuksia, suojelua ja tukea koskevat vähimmäisvaatimukset EU:ssa. Tehty sopimus on ensimmäinen oikeudellisesti velvoittava alueellinen sopimus jolla puututaan kattavasti naisiin kohdistuvan väkivallan eri muotoihin, kuten henkiseen väkivaltaan, vainoamiseen, fyysiseen väkivaltaan, seksuaaliseen väkivaltaan ja seksuaaliseen häirintään. Yleissopimus tulee voimaan, kun kymmenen valtiota on ratifioinut sen.

“Suurin osa väkivallan uhriksi joutuvista naisista ei tee asiasta ilmoitusta poliisille eikä myöskään millekään uhrien tukijärjestölle. Tämä on ongelmana erityisesti niissä EU:n
jäsenvaltioissa, joissa ei vielä pidetä yleisesti sopivana keskustella ja avautua henkilökohtaisista väkivaltakokemuksista. Tämän seurauksena suuri osa väkivallan
uhriksi joutuneista naisista ei ole yhteydessä oikeusjärjestelmään eikä muihin palveluihin, mikä korostuu etenkin jäsenvaltioissa, joissa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei ole valtavirtaistettu poliittiseksi toiminta-alaksi.” Teksti RFA:n tekemästä tutkimuksesta.

Nainen siis erittäin harvoin hakee apua perheväkivaltaan. Hän tarvitsee siihen apua ja tukea kaikilta. Häpeä ja pelko edesauttaa asian peittelyä.

“Naapureiden asia tuo avun hankkiminen ei ole, koska heillä on omat taakkansa. Väkivaltaisten ihmisten kanssa yhteenotto on aina riski ja pienikin verbaalinen erimielisyys voi saada kohtuuttoman paskamyrskyn. Puhumattakaan siitä että joutuu ilmoittamaan lastensuojeluun tai poliisille naapurin väkivaltaisuudesta. ” -Tuntematon kirjoittaja Me Naiset lehden palstalla.

Onko tässä syy väkivaltatilastojen rehottamiseen? Onko puhumattomuus tämänkin takana? Haluaako Suomi olla se maa jossa silmät suljetaan naapureiden väkivaltaisuudelta lapsiaan kohtaan? Naisiaan kohtaan?  Jos nainen ei uskalla hakea apua puolison pahoinpitelyyn, koska ei koe että häntä tuettaisiin prosessissa tarpeeksi, ja häpeä siitä, että on joutunut tälläiseen parisuhteeseen sulkee suun. Häpeä painaa alleen ja pitää sinut hiljaa. “Sinä olet tuohon parisuhteeseen joutunut” Häpeä myös syyllistää. Ja naapuri joka kuulee ja näkee tilanteen, kääntää pään pois?!

Ajatus tekee minut surulliseksi. Minä tiedän millaista on olla lapsi, joka näkee väkivaltaa koko lapsuuden. Kun pelkäät vanhempasi puolesta, että seuraava isku onkin liikaa, ja äiti ei enää nousisikaan koskaan. Sinun ainut tuki ja turva, sinun rakas, koko maailmasi.  Minä tiedän, mitkä arvet se jättää. Minä tiedän myös sen, millaista on, kun se on mallina parisuhteelle. Miten itsekin olen rajoja ylittänyt ja käynyt päälle. Minä tiedän myös millaista on kun saa parisuhteessa turpaansa. Minä tiedän millaista on elämä kun on kokenut seksuaaliväkivaltaa.

Minä tiedän.

Jos sinä voisit pelastaa jonkun elämän, tekisitkö sen?

Ja jos luet tarinani, tiedät millaiset arvet se jättää, miten se pilaa koko elämän pikkuhiljaa, salakavalasti. Sulkien suusi ja pitäen sinut otteessaan. Ehkä jopa koko elämäsi, ellet hae apua. Uskomuksesi elämää kohtaan ovat vääristyneet, ajattelet ettet ole arvokas, kukaan ei voi rakastaa sinua tai jopa, ettet ole elämän arvoinen. Jos sinä voisit jonkun elämän pelastaa näiltä ajatuksilta, tekisitkö sen?

Muutama tilasto poimittuna:

  •  Yhteensä 73 prosenttia edellisessä tai nykyisessä parisuhteessaan väkivaltaa kokeneista naisista kertoi perheessä asuneiden lasten olleen tietoisia väkivallasta.
  • 21 miljoonaa naista EU:ssa on ilmoitti joutuneensa jollain tavoin aikuisen tekemän
    seksuaalisen väkivallan tai hyväksikäytön kohteeksi alle 15-vuotiaina.
  • Keskimäärin 27 prosenttia naisista on kokenut lapsuudessaan (alle 15-vuotiaana) aikuisen tekemää fyysistä väkivaltaa.
  • Väkivallantekijän kontrolloiva ja väkivaltainen käyttäytyminen voi vaatia, että poliisi puuttuu suoraan tilanteeseen uhrin suojelemiseksi ja ohjaa hänet tukipalvelujen piiriin sen sijaan, että odotetaan uhrin itse hakevan apua.
  • Noin 13 miljoonaa naista EU:ssa oli kokenut fyysistä väkivaltaa haastattelua edeltäneiden 12 kuukauden aikana.

Tässä linkki tutkimukseen (pdf) “Eu:n laajuinen tutkimus naisiin kohdistuvasta väkivallasta”

ÄLÄ SIIS SULJE SILMIÄ TAI KORVIA, VAAN SOITA APUA, JOS KUULET NAAPURISTA VÄKIVALLAN ÄÄNIÄ. AUTA YSTÄVÄÄ,TUTTUA, TYÖKAVERIA, OTA ASIA AINA VAKAVASTI, KUN JOKU PUHUU PERHEVÄKIVALLASTA! AUTA IHMISTÄ KUTEN TOIVOISIT SINUA AUTETTAVAN, TAI SINUN RAKASTA. SILLÄ JOKAINEN ISKU ON OSOITETTU JONKUN ÄIDILLE, SISARELLE, PUOLISOLLE. JONKUN RAKKAALLE.

traumaselviytyjä
21 miljoonaa naista EU:ssa kokee seksuaalista väkivaltaa ennen kuin he täyttävät 15. Minä tiedän. Minä olin yksi.

 

Rakkaudella ❤ Jonna

Itsemurha

Ajattelin kirjoittaa tänään aika kipeästä aiheesta. Aika ajoin itsemurha on lehtien sivuilla, ja vaikka en itse lehtiä tai uutisia nykyisin luekkaan, tulee nämä uutiset välillä somessa vastaan. Kun julkkis tekee itsemurhan, pääsee se median otsikoihin.

Olin joskus kuullut sanottavan että itsemurha on erittäin itsekästä, ja se on kamalaa kaikille läheisille. Juu, kyllä se on totta että se on kamalaa, mutta että itsekästä? En tiennyt silloin muuta kuin sen, että itsekästä sinänsä on, että uhrin läheiset joutuivat jäämään surunsa kanssa kipuilemaan. Itsekästä niin että uhri ei ajatellut läheisiään vaan riisti itseltään hengen miettimättä miltä hänen rakkaistaan tuntuisi.

Mutta en tietenkään silloin täysin ymmärtänyt asiaa. Enkä usko että kukaan pystyy ymmärtämään. Ei ennekuin on miettinyt vaihtoehtoa omalle kohdalleen.

Enää koskaan sen mustan ajan jälkeen mitä itse kävin läpi, en ole ajatellut itsemurhasta että se olisi itsekäs teko. Itsemurhan uhri kun ei näe muita vaihtoehtoja. On vain pimeää, pimeää vielä pimeän jälkeenkin. Kun kaikki toivo on sammunut.

trauma (11)

Kun todellisuus on yksi loputon yö missä aamu ei valkene lainkaan

Masennus hiipii pikkuhiljaa joka kolkkaan kehossasi ja aivoissasi, se mustuttaa sinun mielen ja syö sinun sielun. samaan aikaan toivottomuus alkaa syömään sinua sisältä päin. Mitä sinusta lopulta jää jäljelle on vain kuori. Kukaan ei halua olla tyhjä kuori jonka elämällä ei ole mitään merkitystä. Ei minkäänlaista valoa tunnelin päässä. Kärsimystä ja pahaa oloa, päivästä toiseen. Toivottomuus kasvaa tunti tunnilta, samaan aikaan ajatukset mustuu entisestään. Aamuisin kun avaat silmät, toivot jo että olisi ilta, jotta pääsisit taas todellisuutta karkuun. Kun pää iskeytyy tyynyyn tiedät että pääset pois tästä olosta, hetkeksi pois tästä pahasta olosta ja ahdistuksesta. Kun aamu ei valkene tässä todellisuudessa. Ja kun sitten jo toivot ,että aamu ei valkene lainkaan.

Kun ensimmäisen kerran mietit kuolemaa, säikähdät. Värähdät ajatustasi, kuin se tökkäisi sinua hieman liian kovaa. Sitten niiden mustien päivien lomassa ajatus tulee takaisin uudestaan ja sitten taas uudestaan. Alat turtua siihen, hieman tottua. Se alkaa olla jokapäiväinen seuralainen. Sitten, pikkuhiljaa, se alkaa olla kuin valo joka syttyisi himmeänä tunnelin päähän. Pakotie.

Alat miettimään miksi ei, ja miksi kyllä. Alat ehkä jo pohtimaan vaihtoehtoja miten. Järjen ääni sanoo välissä että lopeta. Vai onko se sydämen ääni kun puhuu?  Päivät menee ohi, ehkä et enää tiedä mikä päivä tänään on? Ehkä et enää jaksa tehdä perus asioita, syöt huonosti ja olet väsynyt. Väsyyt koko ajan, nukut, tai et saa nukuttua ollenkaan. Hygieniasta huolehtiminen jää koska et jaksa, ja toisaalta et näe sille enää mitään tarvetta. Kuoppa syvenee ja taivas pimenee, olet kuin tervassa, jumissa omissa pimeissä ajatuksissasi.

Sitten mielesi alkaa kertoa sinulle miten huono, arvoton ja turha sinä olet. Sinusta ei ole mihinkään. Sinä et pysty olemaan tämän yhteiskunnan arvoinen ja sinua ei rakasta kukaan. Sitten kamalin ajatus alkaa tulla mieleesi, SINÄ OLET TAAKKA MUILLE! Kaikilla muilla olisi helpompaa jos sinua ei olisi. Sinä ja sinun turhat valituksesi. Läheisesi joutuvat pitämään sinusta huolta. Mielesi syöttää sinulle ajatuksen, “ne ajattelevat varmasti että sinä olet taakka, eikä he jaksa pitää huolta sinusta. Että loppuisi jo tämä paska ja hoitaisi itsensä kuntoon, menisi lenkille. Lopettaisi tuon itkemisen , huomiohuora.”

Se ajatus murtaa sinut.

Jos et tässä kohtaa avaa suutasi, tuo pimeys vie sinut.

Älä koskaan usko masennuksen mustaamia ajatuksiasi, koskaan! Ne valehtelevat sinulle, niiden ainoa tarkoitus on murtaa sinut, rikkoa ja hajoittaa. Joten ÄLÄ USKO NIITÄ! Sinun täytyy puhua ajatuksistasi jollekkin. Kerro ääneen mitä ajattelet, mitä luulet muiden ajattelevan sinusta. Sillä he kertovat että se ei ole totta, läheisesi rakastavat sinua. Ja vaikka tämä aika on vaikeaa, kaikki on valmiita kestämään sen, kaikki ne ihmiset jotka rakastavat sinua ovat valmiina viemään sinua suihkuun ja tekemään sinulle ruokaa. He ovat valmiina rakastamaan sinua, kertomaan miten tärkeä heille olet. He ovat valmiita nostamaan sinut sieltä pimeydestä takaisin valoon.

Ja sinä pääset sieltä pois, minä lupaan ❤

IMG-20180630-WA0049

Rakkaudella Jonna

 

 

 

Alkoholi ja minä

Kesä ja syksy meni suuren ahdistuksen vallassa ja koen että kesälomani meni pilalle sen takia. Toivotaan että tuleva kesä menisi paremmin. Nyt ainakin mieliala on kohoamassa ja olen ollut tyytyväinen ja jopa onnellinen. Masennus se kääntää ajatusmaailman aivan nurin, ei osaa olla onnellinen ja niistä tärkeistä asioista on vain koko ajan huolissaan, että ne kadottaa ja hävittää. Ja läheiset hylkää tai kuolee.

Omasta terveydestään on sitä mieltä että sairastuisipa ja kuolisipa pois, ja sitten kun on taas “normaali” pelkää että sairastuu ja kuolee pois. Onpa aika perseestä oleva ajatusmalli.. Näitä ajatusmalleja me terapiassa käydään läpi. Ja tietenkin yritetään muuttaa niitä.

“Lopetin sekoilun, se oli parasta ikinä,
mut kerro kuka vois rakastaa pipipäät
joka on hiljanen ja outo ku pää on jumissa,
pelkkii painajaisii mä nään mun unissa
niis mua jahdataan tai läheiset lahdataan,
miten mä voisin aamusin pysyy vahvana”

-Nikke Ankara, Värifilmi

ERO

Lääkityksen olen lopettanut. Sitä en tietenkään suosittele kenellekkään, mutta mulle tuli niin kauheita sivuoireita lääkityksestä että päätin lopettaa sen. Järkyttävien ahdistelukohtausten vain jatkuessa ja suurentuessa sattui niin että oli festarit tulossa. Lääkitykseni kanssa ei suositeltu alkoholia joten päätin lopettaa lääkityksen festarien ajaksi. Kävikin niin että ne pahimmat ahdistuskohtaukset loppuivat. Lopetin lääkityksen ja samalla jäi myös alkoholin käyttö. Minä päätin erota Herra Alkoholista.

Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen alkoholittomaan elämääni. Ei ole ikävä krapuloita eikä baari-iltoja. Juomiseni on ollut aina todella humalahakuista ja olen alkanut vasta nyt miettimään sitä. Vaikka alkoholi ei ole koskaan ollut minulle ongelma niin me ei taideta kuitenkaan tulla toimeen toistemme kanssa. Tai se että onko alkoholi ongelma riippuu varmasti myös siitä miten asiaa katsoo.. Olen seurannut äitini alkoholiongelmaa lapsuudessani ja mieltänyt että vasta sellainen käyttö on ongelmallista, kun ei enää duuneja pysty hoitamaan ja kaikki tunnetilat hoidetaan alkoholilla, ilot ja surut. Mutta toisaalta, kyllä se alkoholi taitaa olla ongelma, jos täytyy vetää aina perseet olalle. Pahimmassa tapauksessa juoda muistikin. Se että lähdetään “nollaamaan”. Vaikka se olisikin vain kerran kuukaudessa niin onko siinä järkeä?

UUSI VUOSI

Uskon että vuodesta 2016 tulee paljon parempi vuosi kuin 2015. Tänä vuonna oli niin paljon vastoinkäymisiä että selkä katkesi. Kaiken sen katsominen näin jälkeenpäin tekee minusta varmasti vahvemman ihmisen. Itsetutkiskeluni tekee minusta varmasti vahvemman. Minulla on oikeasti uskoa tulevaan ja näen sen jopa valoisana.

Ensi viikolla menen kokeilemaan Rosen terapiaa!

“kohti ääretöntä ja sen ylitse” -Buzz Lightyear

Kirjoitettu loppuvuodesta 2015

IMG_20180120_084538

“Askel askeleelt, mä kiipeen takas maailman valon tuntumaan
takasin sun luo, kuvan kerrallaan mä maalaan uusin värein
uuden tarinan, kauniin maiseman ja mä tuun sun luo”

-Nikke Ankara, Värifilmi

Matalapainetta

Ainut millä saan tällä hetkellä itsensä ruoskijan hiljaiseksi on uuden kodin kunnostus. Nyt kun olen saanut seinät maalattua otin uuden projektin, nimittäin keittiön kaappien ovet. Ensin hionta ja pesu, sitten alusmaalaus ja loppumaalaus. Vielä olisi osa maalaamatta ja mua jo hiukan pelottaa kun sekin homma on ohi, niin mitä mä sitten teen?

Muuttoon on vielä 14 yötä. Se tuntuu ikuisuudelta. Ahdistukseni kasvaa vain päivä päivältä, haluan jo pois täältä vanhasta. Tuntuu kuin seinät joka päivä kutistuisivat hiukan lisää. Pakkaamaankaan ei enempää pysty sillä ei ole enää tilaa mihin pahvilaatikot laittaisi. jotain tekemistä täytyisi keksiä millä aika menisi nopeammin.

Luonko uudelle kodille hirveästi paineita, että kun siellä ollaan on kaikki hyvin ja ei huolet paina, ihan älytön ajatus. Jotenkin takaraivossa on silti se, että sitten hiukan helpottaa kaikki kun saadaan muutto ohi.

Viime päivinä on ollut huolella matalapainetta, ei oikein huvita mikään ja olen ollut väsynyt. Unirytmistä olen silti pitänyt huolen ettei lähde aivan lapasesta. Olen jotenkin surullinen koko ajan ja en edes osaa sanoa miksi. Miehen mielestä olen koko ajan poissaoleva, ja huomaan sen itsekin. En tiedä miksi olen sellainen. Aamuisin ahdistaa ja olen jotenkin hukassa koko ajan. Nyt mulla on pitkät vapaat ja mies on töissä, perhe ei ole kasassa, joten olen jollain tavalla hätääntynyt.

IMG_20180309_103438

Tänä aamuna mietin traumaani. On aivan järkyttävä ajatus, että joudun jossain vaiheessa sanomaan sen terapiassa ääneen. Ja mahdollisesti useaan kertaan.

Ajatus siitä saa mut todella ahdistuneeksi. Jos sanon tapahtumat ääneen, silloin ne on totta. Jos ne olisi vain tuolla mun pään sisällä, silloin olisi vielä mahdollisuus ettei niitä olekkaan tapahtunut. Ettei sitä asiaa olekkaan olemassa. Että olen sittenkin nähnyt unta, ja kuvitellut koko asian. Tai se oli sittenkin joku muu. En minä.

Pelottaa. Ja ahdistaa. Rinnassa on myrsky, musta myrsky ja se laajenee. Painaa rintakehää alaspäin, tuntuu etten saa happea. Pelko vinkuu korvissa kuin tuuli ja sydän pamppailee aivoissa asti.

Ajatuskin näköjään jotenkin pomppii, parempi varmaan lopettaa tältä erää kirjoitus, kun ei tästä kohta saa enää mitään tolkkua.

Jos en sano tai kirjoita siitä, sitä ei ole tapahtunut

Kirjoitettu Huhtikuussa 2015

Aamuahdistus

Ahdistaa.

Mikä niissä aamuissa on niin kummallista kun ahdistaa  joka aamu, paitsi viikonloppuisin, kun koko perhe on koolla?

Tuntuu kuin kroppa heräisi jossain hälytystilassa. Koko kehossa on täysi hälytys päällä. Melkein joka aamu on sellainen olo kuin jotain olisi unohtunut ja se ahdistaa pirusti.

Ahdistukseen helpottaa jos jokaiseen aamuun on jotain menoa tai aikataulu. Silloin ei ehdi miettiä olojaan. Mua helpottaa myös se, jos soittelen jonkun kanssa. Harvoin vaan viikolla viitsi kenellekkään soitella heti aamusta. Viestittelykin kyllä käy. Onneksi on yksi luottokaveri jolle voin jo aamusta laittaa viestiä tai vaikka soittaakkin.

Mulle riittää vain se että juttelee niitä näitä. Mulla on usein aamuisin sellainen olo, että yön aikana koko maapallo on pyyhkäisty olemattomiin ja olen täällä aivan yksin. Se siis helpottaa kun joku vastaa viestiin tai puheluun, ja tiedän etten ole täällä ainoa.

IMG_20180412_091332

Pelkoon saattaa liittyä myös tyhjyyden tunne. En tiedä mitään kamalampaa tunnetta kuin tyhjyys. Olet tyhjä, kuin kuori. Sinussa ei ole mitään, et ole mitään. Et ole kukaan. Pelko että oletkin ainoa. Yksin, ilman mitään peilauspintaa, ilman rakkautta, ilman mitään tunteita. Pelko että kaikki läheisesi on poissa. Että aivan kaikki on poissa. Pelko on vain jäljellä, ja kauhu.

Ehkä sekin kumpuaa tuolta lapsuudesta, kun ei aamuisin tiennyt että onko kaikki hyvin ja onko kaikki edes elossa.

Kirjoitettu Toukokuussa 2015

IMG_20180503_060916

Edit tähän päivään:

Vinkit ahditukseen aamuisin

-Aamurutiinit

-Kiitollisuusharjoitukset, hengitysharjoitukset

-Ulkoilu, liikunta

Aamuahdistukseen on hyvä löytää joku oma rauhoittumiskeino, ilman että soittaa jollekkin. Ahdistus nousee koko ajan lisää, jos puhelimeen ei kukaan vastaakkaan, tai kukaan ei kirjoita takaisin. On hyvä opetella joku aamurutiini jonka toistaa aamuisin, se luo itselle turvaa. Rutiinit yleisesti luo turvaa.Tässä on niitä asioita mitkä on auttanut mun ahdistukseen aamuisin.

Ensimmäisenä aamuisin kannattaa keskittyä omiin hyviin asioihin, vaikka kiitollisuuteen. Ei kannata katsoa ensimmäisenä somea tai varsinkaan uutisia jos ahdistaa tai pelottaa jo valmiiksi. Maailmassa tapahtuu kaikkea, mutta sinun ei tarvitse ottaa sitä aamuisin ensimmäisenä vastaan. Jos tuntuu tarpeelliselta seurata uutisia tai somea, kannattaa oma tila ensin saada vakaaksi. Erilaisien hengitys ja maadoitusharjoituksien lisääminen omaan aamurutiiniin vakauttaa varmasti. Maadoitusharjoitus tässä . Appseista ainakin sellainen kuin “Prana Breath” (ilmainen) on ollut itselle toimiva, ääni kertoo hengityksen rytmin ja silloin on helpoin keskittyä vain siihen. Hengitys tutkitusti rauhoittaa mieltä ja kehoa ja näin ollen auttaa ahdistukseen.

Kiitollisuus päiväkirjan täyttäminen aamuisin voi olla mukavaa ja viedä mielen niihin asioihin mitkä tällä hetkellä on hyvin. Vaikka olisi kuinka vaikeaa, kannattaa yrittää edes kolme asiaa saada kirjoitetuksi. “Olen kiitollinen lämpimästä peitosta, olen kiitollinen aamukahvista, olen kiitollinen lempipaidastani.” Asiat voi olla niin isoja, tai niin pieniä kuin haluat ja mikään ei ole väärin, kunhan vain kirjoitat. “Olen kiitollinen että olen elossa” Kiitollisuus lisää kiitollisuutta ja se lisää myös onnellisuutta.

Minua on myös kovasti auttanut ulkoilu ja lenkkeily. Aamuisin ulos lähteminen voi tuntua hankalalta mutta jossain vaiheessa lenkkiä tulee aina hyvä olo. Voin kirjoitella omista aamurutiineistani myöhemmin erillisen postauksen.

IMG_20180429_071742

Apua ahdistukseen

Ahdistuksen GAD-7 testin voit tehdä mielenterveystalon sivuilla. Muutamaan kysymykseen vastaamalla tiedät minkä tasoinen ahdistuksesi on, ja kannattaako hakeutua lääkärin vastaanotolle. Monesti sitä itse sokeutuu omille ahdistuksille tai masennuksille. Ei hae apua, vaan yrittää vaan sinnitellä niiden kanssa. Olen itse täyttänyt muutamankin kerran läääkärissä masennustestin jonka tulos on siinä vaiheessa ollut jo vaikea masennus. Apua olisi pitänyt ehdottomasti hakea jo aikaisemmin. Monesti olen ajatellut että minun pitäisi juuri “get your shit together” tai “nosta itsesi vaan ylös ja mene ulos” tyylisesti ja olen siis vain sinnitellyt. Tämä on vahingollista jo itse itselle sanottuna mutta VARSINKIN jos joku toinen sen sinulle sanoo. Hae siis apua, muuten saatat kaivaa itsellesi vain suurempaa kuoppaa.

 

Pahuus

“Olen luovuttanut itseni pahuudelle. Masennus on minulle oikein sillä se on rangaistus. Sitä paitsi olen taakkana muille näiden ongelmieni kanssa. Mulla on iso huoli mieheni jaksamisesta kaiken tämän keskellä. Pelkään ettei se kohta jaksa enää. Mun pitäis ryhdistäytyä, mut mä en pysty. Pahat ajatukset pyörii maanisena mun päässä enkä saa niille loppua. En enää edes pysy niiden perässä. Mulle voi nyt tapahtua jotain kamalaa ja se on ihan ok. Mä en ole oikeutettu normaaliin elämään. Minun elämäni on vain kriisistä toiseen. Olen väsynyt ja haluaisin vain nukkua..ehkä lopullisesti.

IMG_20180724_065314

-Vitun zombie, tee jotain! Jos meinaat maata täällä päivät pitkät sun täytyy tehdä jotain! Saada aikaiseksi! -Mutta kun mua väsyttää.. -Ainakin tuntuu ajatus kulkevan joten saatana ylös siitä! -Kroppa on aivan väsynyt ja katkipoikki. Tuijotan eteeni kuin robotti, en vain jaksa enää. Kai mun pitäisi vaan levätä. -Vitut sua mikään väsytä, sä vaan teeskentelet saatanan laiska!

Aikamoisten ajatuksien kanssa mä olen ollut. Tuollaista keskustelua kun käy itsensä kanssa niin ei ihme että masentuu lisää. Muistan tuon olon. Onneksi sitä ei enää ole. Ei sitä kauan jaksaisikaan. Olen lukenut pirstaloitumisesta.. Miten pirstaloitunut sitä onkaan..

IMG_20180724_065338