Henkinen hyvinvointi

Henkinen hyvinvointi on yksi osa-alue kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Minun mielestä se on kaiken perusta.  Minulle se on sitä miten minun mieli yleisesti voi, miten arvostan itseäni, miten katson peilikuvaani ja rakastanko omaa aitoa sisintäni. Minulle se on myös sitä, millaisia ajatuksia minun pääni sisällä pyörii ja miten reagoin niihin. Millainen itsetuntemus ja itseluottamus minulla on? Se on myös sitä, mitä ajattelen muista ihmisistä ja miten näen maailman.

Kun olen henkisesti hyvinvoiva ja tasapainossa, en myöskään oikeastaan mieti mitä muut minusta ajattelee tai miten näyttäydyin muiden silmissä. Olen silti ihminen, ja loukkaannun ikävistä sanoista tottakai, mutta päätöksentekoon ei muiden mielipiteet enää vaikuta. Minua on erittäin paljon ohjannut muiden mielipiteiden miettiminen, ja olen antanut pelon tehdä valintoja puolestani. Pelko siitä, miten muut suhtautuu, tai ajattelee valinnoistani. Pelko että olen erilainen tai outo, pelko siitä, että minulle nauretaan tai valintojeni takia minut hylätään.

IMG_20180407_080132

Ympäristö tai jopa yhteiskunta voi myös aiheuttaa paineita elää jollain tietyllä tavalla, ja se ei välttämättä olekaan se mitä aidosti haluaisi. Jopa lähipiirin ihmiset on saattanut  aiheuttaa sen, että on kasvattanut itselleen kuoren eikä uskalla olla haavoittuvainen tai heikko.  Uskon että haavoittuvaisuus on voimavara, jos vaan on sinut itsensä kanssa. Heikkona olemisen hienous on siinä, että voit pyytää apua. Mutta jos omaa vääränlaisia ajatusmalleja, eikä oikein tunne itseään, voi avun pyytäminen olla vaikeaa, jopa mahdotonta.

Vahvuutta ei suinkaan ole se, että väkisin yrität jaksaa. Vaan se, kun huomaat voimavarojesi loppuneen, pystyt pyytämään apua.

Henkiseen hyvinvointiin kuuluu myös se, miten paljon antaa itselleen aikaa kuunnella omia tarpeitaan ja halujaan. Täytyy pysähtyä kuuntelemaan sisintään. Mikään ei muutu jollei ensin pysähdy ja tunnista. Omaa ääntään on myös vaikea kuulla jos kaiken tyhjän ajan käyttää johonkin aktiiviseen tekemiseen. Saatetaan kalenteroida omaa aikaa ja täyttää se kaikenlaisella tekemisellä, treenillä ja vaatekaapin siivouksella, kavereiden näkemisellä ja television katselulla. Mutta se ei suinkaan ole sitä hiljaisuudessa olemista, ei oikeastaan välttämättä edes palauttavaa. Olisi hyvä välillä olla, vaikka tuijotella metsässä puun latvoja, kuunnella tuulta ja tuoksutella männyn tuoksua.

Siellä se oma ajatus aukeaa, kun on tilaa ajatuksille tulla, ja mennä. Sieltä syvältä alkaa ne omat syvimmät ajatukset, tarpeet ja oma ääni nousta. Ensimmäisillä kerroilla sieltä ei varmasti löydy mitään järkevää, enemmänkin kaaosta kaikista ajatuksista, to do-listoista ja unohtuneista asioista. Mutta kun tekee tekemättömyydestä rutiinin, niin sieltä se punainen lanka löytyy.

IMG_20180407_081037

Jos haluaa voida kokonaisvaltaisesti hyvin, on pakko miettiä jokaista osa-aluetta erikseen. Ja miettiä itse, mikä omalla kohdalla osa-alueista on se tärkein.

Yksi ajatus voi olla esteenä henkiselle hyvinvoinnillemme. Nimittäin se, että ajatellaan että vasta sitten kun asiat on hyvin, minulla on aikaa ja voimavaroja satsata omaan hyvinvointiini. Jos voidaan huonosti, mietitään että hyvinvoinnin rutiinit voidaan ottaa käyttöön vasta sitten kun on parempi olo.  Se on kuin lapsi ajattelisi, että vasta sitten kun minulla on kengät jalassa, voin lähteä kävelemään.

Tästä voit ladata itsellesi tehtävä pdf:n missä voit konkreettisesti miettiä omaa henkistä hyvinvointiasi. Traumaselviytyjä Henkinen hyvinvointi

Tiedätkö mitkä muut osa-alueet kuuluu kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin?

 

Hyvinvoivin mielin -Jonna

Mielen hyvinvoinnin rutiinit

Minä olen kokeillut kaikenlaisia aamurutiineja viimeisien vuosien aikana. Etsien itselleni sopivaa ja toimivaa hyvinvoinnin rutiinia joka on minunlainen. Kaikenlaista on kokeiltu kylmäsuihkuista morning pages- kokeiluihin. Viimeisimpänä pitkään mietitty meditaatiorutiini. Minulle toimii parhaiten haasteet ja olenkin ottanut monta aamurutiinia käyttöön haastamalla itseni kokeilemaan jotain uutta tietyn ajan. Aamumeditointiin otinkin haasteen kokeilla lisätä meditointia minuutilla joka viikko ja loppuvuodesta meditoisin lähemmäs tunnin!

Aamut määrittää päiväni joista rakentuu koko elämäni.

Viime kesänä otin kylmäsuihkun ja Wim Hoff- metodin kokeiluun haastamalla itseni kuukaudeksi aamuisin jääkylmään suihkuun. Haaste osui onneksi heinäkuulle joka oli kuumin vuosiin! Se oli erittäin herättävä kokeilu myös konkreettisesti. Nimittäin kun aamulla ensimmäisenä menet jääkylmään suihkuun on herätys taattu. Ongelmana oli se, että välillä vilu jäi sinne luihin ja ytimiin niin, että piti villasukat jalassa olla puolet päivästä. No, hyvää siinä oli se, että se oli iholle erittäin hyväksi. Iho tuntui kostealta ja näytti jotenkin kuulaammalta. No, sitä kokeilua kesti vain kuukauden ja se rutiini jäi viimeistään syksyn pimeyteen ja kylmyyteen.

Kaikki oman kasvun rutiinit ovat kiehtoneet minua. Samoin keholliset liikuttelut. Olen aamuisin kokeillut kaikenlaista nettijoogasta erilaisiin kehonpainotreeneihin. Ainut mikä on jäänyt on aamulenkki. Sen olen nyt pitänyt joka-aamuisena rutiinina kolmatta vuotta ja se on se, mitä oikeasti rakastan aamuissani!

Aamurutiini Jonna Tähtinen

Käyn aamulenkillä niin tuulessa, tuiskussa kuin räntäsateessa, kotona ja reissussa. Ja vaikka aamuihminen olenkin, en aina ilosta hyppien pomppaa sängystä ja lähde esimerkiksi joulukuussa tai näin tammikuussa kuuden aikaan lenkille. Kyllä se on välillä tahdonvoimaa vaatinut, mutta se on jo niin sisäistetty, niin vahva rutiini, etten enää osaa olla lähtemättä. Jos en mene, on minulla tunkkainen ja sellainen olo kuin en olisi koko päivään vielä herännytkään!

Muita juttuja mitä aamuihini olen tuonut on esimerkiksi mielialapäiväkirja. Siihen  kirjoitan samalla asiat mistä olen kiitollinen tänään. Saatan välillä laittaa to do- listaa myös sinne, pointtina enemmän sellainen ”tänään tärkeää”-ajatus. Tiedän mihin fokusoitua tämän päivän aikana, kun on tehnyt jotain listaa itselleen. Pidän sen lyhyenä, maksimissaan kolme asiaa, muuten voi tulla sellainen ”kiiremoodi” päälle.

Olen kirjoittanut päiväkirjaa, olen tehnyt tehtäviä, olen lukenut kirjoja ja blokittanut aikani aamuissa erilaisiin tehtäviin. Olen meditoinut 5 minuuttia ja 30 minuuttia ja olen ollut tehokas ja vähemmän tehokas. Mutta nyt olen oppinut sen että minun hyvän mielen hyvinvointi rutiinit on pidettä simppelinä ja kevyenä, ei missään nimessä tuntikausien tekemistä ja suorittamista.

Sillä jos jollain tapat hyvinvointisi, se on se, että teet kaikesta siihen liittyvästä suorittamista! Been there, done that, voin kertoa. Älä tee sitä virhettä, vaan ota muutama asia millä päivittäin ylläpidät omaa mielen hyvinvointia ja etsi ne sellaiset minkä tekemisestä myös nautit.

syys19 (28)

Ja muista myös huomioida ne pahoinvoinnin rutiinit, eli ne jutut mitkä ei edistä hyvinvointiasi, vaan jarruttaa tai vie taaksepäin. Minulla ne oli tv:n katselu aamuisin, sähköpostien tai somen tuijotus, kotoa lähtö ilman aamupalaa, muutama mainitakseni.

Onko sinulla pahoinvoinnin rutiineja?

Kun tunnistat omat huonot rutiinit, on helpompi miettiä joku juttu mikä vie eteenpäin. Mikä se sitten kenelläkin on ja miten aamuistaan kokee parhaimman hyödyn saavansa, on jokaisen henkilökohtainen oivallus. Mutta mikään ei muutu ellei pysähdy pohtimaan mitä se on nyt, ja mihin haluaa mennä.

Niin ja se aamumeditaatio, se on minulla maksimissaan kymmenen minuttia, ei yhtään sen yli tai siitä tulee liian vaikea ottaa käyttöön arjen aamuihin! Mitä teen sellaisella aamurutiinilla joka vie liikaa aikaa, stressaa jäädessään tekemättä ja sen lisäksi kokisin huonoa omaatuntoa? Ei mitään järkeä!

Ihania aamuja sinulle! -Jonna

Stressitila kehossa

KEHO EI EROTA VALHETTA TODESTA

Keho ei tiedä onko pelkotila tai ahdistus aitoa vai ajatusta. Jos pelkäät kotisohvalla maailmanloppua, ei kehosi tiedä, että se maailmanloppu ei ole tällä hetkellä tapahtumassa. Varsinkin jos kehosi reagoi siihen ajatukseen voimakkaasti. Kun kehosi on tässä stressitilassa, se lyhyelläkin aikavälillä mm. vaikeuttaa unen saamista, syvää unta, palautumista ja voi aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Myös muistin heikkeneminen ja painajaiset on yksi merkki. Pitkällä aikavälillä stressillä onkin jo suuremmat vaikutukset kuten, uupumus, masennus, ja vastustuskyvyn heikkeneminen. Se pienentää konkreettisesti aivoja, tuhoaa aivosoluja ja lisää riskiä sydän-ja verisuonisairauksiin. Stressi siis sairastuttaa kokonaisvaltaisesti.

Trauman jälkeinen stressireaktio on sitä, kun stressireaktio on äärimmillään. Silloin keho on valtavan kuormituksen vallassa, ja pitkittyessään se voi johtaa myös muihin mielenterveyden häiriöihin. Apua siis kannattaa hakea ajoissa. Esim onnettomuuden tai muun järkyttävän tapahtuman jälkeen ihminen ohjataankin hoitoon, mutta lapsuuden traumat on saatettu jättää menneisyyteen, ja jopa tietoisesti jätetty käsittelemättä. Joskus ne vaan pyrkii pintaan, ja reaktio voi tulla hyvinkin paljon myöhemmin. Voisin kirjoitella lisää posttraumaattisesta stressireaktiosta (ptsd) ja kompleksisesta posttraumaattisesta stressireaktiosta (c-ptsd) toisessa postauksessa.

AUTONOMINEN HERMOSTO

Autonomisen hermoston kautta tapahtuva rentoutuminen auttaa tilanteissa missä ahdistaa, jännittää, stressaa, tai pelottaa. Oikeastaan mitä vain tunteita, mistä haluaisi hieman rentoutusta. Toimii myös iltaisin nukkumaan mennessä tai yöllä jos herää. Stressireaktiolla kehossa on paljon negatiivisia vaikutuksia kaikkeen ja rentoutushajoituksilla voidaan lieventää reaktiota kehossa ja saada erittäin hyviä vaikutuksia.

Autonominen hermostohan on se hallitsematon osa meissä, eli esimerkiksi sydänlihaksen toiminta, verenpaineen säätely jne. ovat sen hommia. Autonomiseen hermostoon kuuluu kaksi osaa, parasympaattinen ja sympaattinen hermosto.

Parasympaattinen hermosto säätelee rauhasten, verenkiertoelinten, ruuansulatuselimistön ja kuonanpoistoelinten toimintoja lisäämällä tai vähentämällä niiden verenkiertoa (wikipedia) Aktiivisimmin se toimii unessa.

Sympaattinen hermosto on toinen osa mikä kuuluu autonomiseen hermostoon. Parasympaattinen ja sympaattinen hermosto toimivat yhdessä. Stressitilanteessa näiden tasapaino järkkyy jolloin voi tulla toiminnallisia oireita niihin elimiin mihin koko autonominen hermosto vaikuttaa. Kun stressissä sympaattinen hermosto vilkastuu voi nukkuminen ja palautuminen vaikeutua, puolustuskyky madaltuu ja näin ollen voi tulla sairaaksi paljon herkemmin. Stressiä keholle on myös ahdistus, pelko ja muut kuormittavat tunteet.

HENGITÄ MIELI TYYNEKSI

Hengitys on ainoa keino millä voi vaikuttaa tahdonalaisesti autonomisen hermoston toimintaan. Tässä nimittäin teemme pallealihaksella töitä, ja se on ihmisen ainoa elin mikä oikeasti vaikuttaa autonomiseen hermostoon, ja sitä kautta parasympaattiseen hermostoon.

Pallean voi helpoiten aktivoida siten että istut (seisot tai makaat) ja laitat toisen käden rintalastan päälle ja toisen alemmas pallean päälle (noin navan yläpuolella) ja keskityt siihen että vain alempi käsi liikkuu ylös alas hengityksen tahdissa. Ylempi käsi ei liiku silloin ollenkaan. Tämä on siis pallea jolla nyt hengität. Tämä toimii muuten todella hyvänä mindfulness harjoituksena sillä keskityt vain tähän asiaan.

Sen jälkeen voitkin aloittaa rentoutushengityksen. Hengitä ensin palleahengityksellä sisään nenän kautta noin 3-5 sekuntia, pidätä hengitystä muutama sekunti ja puhalla ulos suun kautta ulos piiiiiiiitttkäääääään, noin kymmenen sekuntia. Ja sitten toista tätä. Tee tätä ainakin muutama minuutti päivässä. Voit lisätä hengityksen ja pidätyksen pituuksia kun ”taitoa” karttuu. Älä pidätä pyörtymiseen saakka, ja ota aina oma rauha tähän harjoitukseen.

MEDITAATIO VAI MINDFULNESS?

Kumpikin stressin taltuttamiseen oiva keino. Kaikki pysähtyminen ja rentoutuminen on parasta vastalääkettä! Mutta omakohtainen kokemukseni tähän on, että mindfulness on sitä, kun kiinnität huomiosi kehoon, pysähdyt tarkkailemaan ajatuksiasi, kuuntelet itseäsi ja kehoasi. Tai mindfulnessumpit kuten minä teen, eli juon kahvia niin että istahdan alas. Laitan silmät kiinni ja tuoksuttelen hetken kahvia, oikein kunnolla keskityn siihen miltä kahvi tuoksuu, mitä aromeja tunnen, miltä ne tuntuu nenässä. Onko kahvi kuumaa, miltä höyry tuntuu. Miltä kahviaromi tuoksuu, miten se nousee nenää pitkin ylös, mihin asti se menee? Sitten otan ensimmäisen kulauksen, miten maku leviää kielellä. Mihin kohtaan osuu ensin? Miltä lämpö tuntuu, missä tuntuu eniten, missä vähiten. Tuntuuko vaahto ylähuulella, miltä se tuntuu, jäähtyykö se nopeasti? Miltä neste tuntuu kurkussa, valuessaan alas. Tuntuuko kuuma kahvi vatsassa saakka? Jos olisit se kahvi, miltä matkalla näyttäisi?

trauma (3)

Tuo siis mindfulnessia. Jos taas meditoin, istahdan alas ilman kahvikuppia, suljen silmäni ja tyhjennän ajatukset. Pyrin olemaan ajattelematta mitään. Päätän ajan minkä aikaa meditoin, hiljennän huoneen, tai laitan rauhallista taustamusiikkia missä ei sanoja. Saatan kellottaa meditaatioaikani. Mutta tämän ajan vain olen, pyrin rauhallisesti työntämään päähän tulleet ajatukset pois ja keskittymään tyhjyyteen, ajatuksettomuuteen. Keskityn usein vain hengittämiseen.

Erona mielestäni se että mindfulnessia on halutessani joka paikassa, hampaiden harjauksessa, kahvin juonnissa, bussimatkalla, lounaalla, missä vain. Siinä keksityn vain siihen hetkeen, tarkkaillen, läsnäolevasti. Mutta meditaatiota on kotona, jossain rauhassa, ja pää tyhjänä. Tässä pyrin olemaan ajattelematta mitään, kun mindfulnessissa juuri keskityn ajatuksiini.

mindfulness

Ps. Lootusasento ei ole pakollinen =)

Stressitöntä ja rauhallista viikonloppua sinulle ❤

Tunteet tulee

Terapeuttini käski palata eräällä istunnolla takaisin siihen joulumuistoon minkä olin aikaisemmin kertonut. Hän käski minun ummistaa silmäni. Istuin hyvin juurtuneena tuoliin ja keskityin hänen ääneensä. Terapeuttini avulla menin siihen lapsuudentilanteeseen uudelleen. Kerroin tarkasti miltä huone näyttää, mitä tuoksuja siellä on, millainen tunne minulla siinä hetkessä on. Ei mennyt kovinkaan kauan kun olin täysin siellä. Kuulin äänet ja tunsin koirani, jota lattialla istuessani silittelin. Otin pikkuhiljaa kaikki ne tunteetkin vastaan, surun, pettymyksen, epätoivon, pelon.

Sen jälkeen palasin turvapaikkaani, eli sinne mummolan rappusille. Kun olin saanut oloni taas rauhoitettua ja tunsin itseni taas vakaaksi, palasin takaisin. Sen jälkeen menin aikuisena siihen viereeni istumaan.

IMG_20180121_134047

Se oli todella koskettavaa, istuin viereeni ja katsoin sitä pientä surullista lasta. Otin sen syliini ja silitin sitä, lohdutin, pidin hyvänä. Se suru mitä se lapsi tunsi, iskeytyi kovaa ja korkealta. Purskahdin itkuun. Kerroin sille lapselle että olen siinä hänen turvana nyt ja ikuisesti. Kerroin että välitän hänestä ja hän on rakas. Silitin hiuksia ja rutistin syliini. Vein hänet kanssani turvapaikkaan ja rauhoittelin. Kerroin hänelle että kaikki selviää vielä parhain päin.

Oli ristiriitaista olla siinä itseni kanssa.. Oli musertavaa lohduttaa itseään. Lohdutus, mitä olin silloin niin kipeästi tarvinnut.

Kirjoitettu Tammikuu 2016

ITSEMYÖTÄTUNTO

Tähän päivään takaisin. Itsemyötätunto on tärkeimpiä matkalla oppimiani asioita. Olin irroittanut itseni niin kauas niistä kaikista asioista, etten ymmärtänyt sitä kaikkea. En ymmärtänyt, tai edes osannut, tuntea itseäni kohtaan surua. Surun tunteminen on ollut tärkeää. Minun on pitänyt käydä se suru läpi. Suru mitä en silloin lapsena voinut käydä läpi, koska en olisi kestänyt sitä ottaa vastaan yksin. Nyt en ollut yksin, sain vastaanottaa tämän musertavan suuren tunteen turvallisesti terapeuttini kanssa.

Sain myös itse aikuisena olla mukana siinä, tunnustella sitä outoa tunnetta minkä tuntemisen olin kokonaan tukahduttanut. Minun oli pitänyt opetella tukahduttamaan se sen takia, etten lapsena olisi kertakaikkisesti kestänyt sitä, se olisi ollut liian musertavaa. Mutta nyt minulla oli viimein mahdollisuus tuntea se tunne.

Sen tunteen läpikäyminen on ollut matkani varrella tärkeää. Olen tuntenut surua niin itseäni kuin äitiäni kohtaan. Olen tuntenut surua mieheni ja lapsieni puolesta ja loppujen lopuksi koko maailman. Ja sekin piti läpikäydä. Olin itseasiassa tässä vaiheessa vegaani sen takia, että koin jopa niin suuria tunteita koiraani kohtaan, että läpikävin koko eläinkunnan. En voisi syödä yhtään eläintä, vaan tunsin surua niiden kuolemaa kohtaan, niiden lyhyttä, arvotonta elämää kohtaan. Tunteet oli suuria, heräsin keskellä yötä itkemään kun mietin eläinkuljetuksia öisillä kaduilla kohti teurastamoa.

IMG_20180121_134035

Rouvaa ahdistaa

Menin lauantaina naimisiin =) Häät olivat pienet ja kauniit. Olin stressannut lauantaita aivan valtavasti, enkä voinut jakaa ahdistustani kenenkään muun kuin mieheni kanssa, sillä kukaan vieraista ei tiennyt että aiomme mennä naimisiin. Kaikki vieraat tulivat vain tupareihin.

Stressi oli aivan valtava ja kun itse tapahtuma alkoi, tärisin kauttaaltaan. Hyvä että kukkapuska pysyi kädessä. Kun katsahdin vieraita jotka olivat jo siinä vaiheessa niin liikuttuneita että itkivät, aloin itsekkin parkumaan.

Kaikki meni todella hienosti ja olin stressannut aivan turhaan. Vieraat pitivät tarjoiluista ja vaikka kuinka pelkäsinkin, niin kaikki tarjottavat riittivät todella hyvin. Menimme siis kotona naimisiin.

Seuraavana päivänä mulla olikin sovittuna terapia aika. Siellä kerroin ahdistuksestani ja käytiin hiukan stressinpurkua läpi. Kun ihan varmaa ei ole, onko ahdistukseni pysyvä olotila, vai vaan häistä johtuvaa stressaamista. Mieheni on osannut ottaa taas kerran tilanteen niin lunkisti ja on osannut rauhoitella minuakin hienosti. On siinä vaan mahtava ihminen mun vierellä ❤ Onneksi minulla alkoi nyt lomakin, niin saan kuulostella itseäni aivan rauhassa…. liiankin rauhassa, sillä minulla ei ole mitään lomasuunnitelmia.

IMG_20180527_074347

Terapeuttini kanssa ollaan keskusteltu siitä, että minulla on kehityksellinen trauma vielä seksuaalisen hyväksikäyttötrauman lisäksi. Hyväksikäyttö ja huono lapsuus, mahti yhdistelmä. Ei ihme että on tiloja ja oloja ja ahdistusta.

Istuin penkissä ja keskityin vain hengitykseeni, palauttelin ahdistuksen mieleeni ja kuulostelin missä se tuntuu, tuntuu rinnassa pistävänä ja puristavana. Samoin pääni tuntuu painavalta. Sen jälkeen päästettiin ahdistuksesta irti ja laskettiin se pois, keskityttiin taas hengitykseen ja sen kuuntelemiseen. Kun otin ahdistuksen vastaan tuli todella surullinen olo, kyyneleet tuli pakosta silmään sillä tajusin ahdistuksieni vahvuuden. Ja tarkoitan nyt juuri niitä aamuahdistuksiani.

Terapeuttini sanoi että aamuahdistus johtuu luultavasti siitä että kehoni on rentoutuneessa tilassa yön jäljiltä, ja kun herään, kroppa tajuaa että olen rentoutunut. Koskaan ei saa olla rentoutunut, vaan täytyy koko ajan olla valmiustilassa siihen, että jotain pahaa tapahtuu. Aivan kuten lapsuudessani. Olisin varmaan osannut säädellä itse niitä tilojani jo lapsena, jos minua olisi lohdutettu. Millaista olisi ollut, jos olisikin halattu ja sanottu että ei ole mitään hätää?

 

IMG_20180531_080009

Kirjoitettu 2015 kesällä

MIKSI AHDISTAA?

Ja takaisin tähän päivään. Ahdistustaan kannattaa tunnustella, kuulostella. Mistä tämä oloni johtuu. Onko tällä jokin tarkoitus. Usein tälläisillä olotiloilla on ainakin joskus ollut jokin tarkoitus, jopa suojaava tarkoitus. Ahdistukseni on suojannut minua lapsena olemaan valppaana. Hereillä. Aistit herkkänä kuuntelemaan, näkemään. Olemaan valmiina juoksemaan karkuun, tai auttamaan äitiä. Minulle olojeni tarkkailu on lisännyt ymmärrystä itseeni. Ei ihme että olen ahdistunut. Minä ehkä ymmärrän itseäni, olen hieman armollisempi.  Pääset lukemaan mindfulness eli rentoutumisohjeeni tästä