Irtipäästäminen ja anteeksianto

ANTEEKSI ANTAMINEN EI KUMOA TAPAHTUMIA

Irtipäästäminen ja anteeksi antaminen on suuria sanoja. Kirjoitin terapissa kirjeen äidilleni, sillä ajatuksella että hän voisi lukea sen oikeasti. Ei hän sitä koskaan lukenut mutta terapeuttini luki sen minulle ääneen. En pystynyt silloin antamaan mitään anteeksi, ja vuodatin sydänjuuriani myöten surua ja jopa vihaa siihen kirjeeseen.

En halunnut antaa anteeksi, sillä ajattelin että se kumoaisi kaiken minulle tapahtuneen. Mutta asia ei suinkaan ole niin, ja ymmärsin sen itsekkin sitten myöhemmin. Minun piti läpikäydä sekin viha ja suru. Se oli väistämätöntä.

Mutta kun kävin ne läpi tuli aika päästää irti. Minun täytyy päästää irti äidistä, ja varsinkin katkeruudesta ja vihasta.

viha on kuin happoa joka vahingoittaa lähtöastiaa enemmän kuin sitä, mihin sitä kaadetaan.

Anteeksi antaminen on äidilleni tai minulle tapahtuneille asioille olisi ehkä liian vaikeaa joten päätin päästää irti. Voit päästää irti asioista, tunteista, ajatuksistasi tai vaikka toimintamalleistasi jos haluat.

MITÄ IRTIPÄÄSTÄMINEN ON?

Irtipäästäminen on minulle sitä, kun olen hyväksynyt jotakin. Olen hyväksynyt asian tai ajatuksen ja anlaysoinut sitä niin, että minulla on ymmärrys sen vaikutuksesta elämääni. Kun olen hyväksynyt sen vaikutuksen, olen valmis päästämään irti.

Joskus analysointi ja asian hyväksyminen voi viedä enemmän aikaa ja energiaa kuin itse irtipäästäminen. Irtipäästäminen on minulle väylä jatkaa elämääni, se vapauttaa tilaa. Irtipäästäminen ei poista tapahtunutta, sen vaikutuksia tai kipua, surua tai muita suuria tunteita, vaan olen vain valmis jättämään sen taakseni. On todella vaikeaa päästää irti jos ajattelee että se kumoaisi tapahtuneen. Varsinkin jos sinua on loukattu ja satutettu, mutta ei se niitä pyyhi pois, mutta ikuisesti ei sitäkään voi jäädä läpikäymään.

On kuin jättäisin taakseni painon, taakan. Olen valmis laskemaan ahavoituneet sormeni irti, lihakset kipeänä olen tätä kantanut tänne saakka. Päästän irti ja sormiin suorastaan sattuu. Tiputan sen maahan, astun askeleen, sitten astun toisenkin.

Jatkan matkaa.

Voin pysähtyä, tai vaikka kääntyä katsomaan sitä vielä uudestaan. Ehkä joskus tulevaisuudessa kävelen jopa sen ohi, muttei minun enää koskaan tarvitse kantaa sitä mukanani.

Trauma (15)

Voit kirjoittaa kirjeen jollekkin tai vaikka ajatukselle mistä haluaisit päästää irti. Kirjoita kirje rehellisesti ja intuitiivisesti ja lue se itsellesi ääneen. Jos luotat johonkuhun niin anna hänen lukea se sinulle ääneen.

Sen jälkeen polta tai silppua kirje niin ettei siitä jää mitään jäljelle. Käy läpi samalla mistä kaikista muista asioista päästät samalla irti, ehkä joistain tunnetiloista, energioista, ajatuksista? Mieti mitä sinulta poistuu? Mitä sinulle tulee tilalle? Miltä sinusta tuntuu? Miltä tuntuu päästää irti? Onko olosi muuttunut? Näkyykö tämä kehossasi jotenkin?

Stressitila kehossa

KEHO EI EROTA VALHETTA TODESTA

Keho ei tiedä onko pelkotila tai ahdistus aitoa vai ajatusta. Jos pelkäät kotisohvalla maailmanloppua, ei kehosi tiedä, että se maailmanloppu ei ole tällä hetkellä tapahtumassa. Varsinkin jos kehosi reagoi siihen ajatukseen voimakkaasti. Kun kehosi on tässä stressitilassa, se lyhyelläkin aikavälillä mm. vaikeuttaa unen saamista, syvää unta, palautumista ja voi aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Myös muistin heikkeneminen ja painajaiset on yksi merkki. Pitkällä aikavälillä stressillä onkin jo suuremmat vaikutukset kuten, uupumus, masennus, ja vastustuskyvyn heikkeneminen. Se pienentää konkreettisesti aivoja, tuhoaa aivosoluja ja lisää riskiä sydän-ja verisuonisairauksiin. Stressi siis sairastuttaa kokonaisvaltaisesti.

Trauman jälkeinen stressireaktio on sitä, kun stressireaktio on äärimmillään. Silloin keho on valtavan kuormituksen vallassa, ja pitkittyessään se voi johtaa myös muihin mielenterveyden häiriöihin. Apua siis kannattaa hakea ajoissa. Esim onnettomuuden tai muun järkyttävän tapahtuman jälkeen ihminen ohjataankin hoitoon, mutta lapsuuden traumat on saatettu jättää menneisyyteen, ja jopa tietoisesti jätetty käsittelemättä. Joskus ne vaan pyrkii pintaan, ja reaktio voi tulla hyvinkin paljon myöhemmin. Voisin kirjoitella lisää posttraumaattisesta stressireaktiosta (ptsd) ja kompleksisesta posttraumaattisesta stressireaktiosta (c-ptsd) toisessa postauksessa.

AUTONOMINEN HERMOSTO

Autonomisen hermoston kautta tapahtuva rentoutuminen auttaa tilanteissa missä ahdistaa, jännittää, stressaa, tai pelottaa. Oikeastaan mitä vain tunteita, mistä haluaisi hieman rentoutusta. Toimii myös iltaisin nukkumaan mennessä tai yöllä jos herää. Stressireaktiolla kehossa on paljon negatiivisia vaikutuksia kaikkeen ja rentoutushajoituksilla voidaan lieventää reaktiota kehossa ja saada erittäin hyviä vaikutuksia.

Autonominen hermostohan on se hallitsematon osa meissä, eli esimerkiksi sydänlihaksen toiminta, verenpaineen säätely jne. ovat sen hommia. Autonomiseen hermostoon kuuluu kaksi osaa, parasympaattinen ja sympaattinen hermosto.

Parasympaattinen hermosto säätelee rauhasten, verenkiertoelinten, ruuansulatuselimistön ja kuonanpoistoelinten toimintoja lisäämällä tai vähentämällä niiden verenkiertoa (wikipedia) Aktiivisimmin se toimii unessa.

Sympaattinen hermosto on toinen osa mikä kuuluu autonomiseen hermostoon. Parasympaattinen ja sympaattinen hermosto toimivat yhdessä. Stressitilanteessa näiden tasapaino järkkyy jolloin voi tulla toiminnallisia oireita niihin elimiin mihin koko autonominen hermosto vaikuttaa. Kun stressissä sympaattinen hermosto vilkastuu voi nukkuminen ja palautuminen vaikeutua, puolustuskyky madaltuu ja näin ollen voi tulla sairaaksi paljon herkemmin. Stressiä keholle on myös ahdistus, pelko ja muut kuormittavat tunteet.

HENGITÄ MIELI TYYNEKSI

Hengitys on ainoa keino millä voi vaikuttaa tahdonalaisesti autonomisen hermoston toimintaan. Tässä nimittäin teemme pallealihaksella töitä, ja se on ihmisen ainoa elin mikä oikeasti vaikuttaa autonomiseen hermostoon, ja sitä kautta parasympaattiseen hermostoon.

Pallean voi helpoiten aktivoida siten että istut (seisot tai makaat) ja laitat toisen käden rintalastan päälle ja toisen alemmas pallean päälle (noin navan yläpuolella) ja keskityt siihen että vain alempi käsi liikkuu ylös alas hengityksen tahdissa. Ylempi käsi ei liiku silloin ollenkaan. Tämä on siis pallea jolla nyt hengität. Tämä toimii muuten todella hyvänä mindfulness harjoituksena sillä keskityt vain tähän asiaan.

Sen jälkeen voitkin aloittaa rentoutushengityksen. Hengitä ensin palleahengityksellä sisään nenän kautta noin 3-5 sekuntia, pidätä hengitystä muutama sekunti ja puhalla ulos suun kautta ulos piiiiiiiitttkäääääään, noin kymmenen sekuntia. Ja sitten toista tätä. Tee tätä ainakin muutama minuutti päivässä. Voit lisätä hengityksen ja pidätyksen pituuksia kun “taitoa” karttuu. Älä pidätä pyörtymiseen saakka, ja ota aina oma rauha tähän harjoitukseen.

MEDITAATIO VAI MINDFULNESS?

Kumpikin stressin taltuttamiseen oiva keino. Kaikki pysähtyminen ja rentoutuminen on parasta vastalääkettä! Mutta omakohtainen kokemukseni tähän on, että mindfulness on sitä, kun kiinnität huomiosi kehoon, pysähdyt tarkkailemaan ajatuksiasi, kuuntelet itseäsi ja kehoasi. Tai mindfulnessumpit kuten minä teen, eli juon kahvia niin että istahdan alas. Laitan silmät kiinni ja tuoksuttelen hetken kahvia, oikein kunnolla keskityn siihen miltä kahvi tuoksuu, mitä aromeja tunnen, miltä ne tuntuu nenässä. Onko kahvi kuumaa, miltä höyry tuntuu. Miltä kahviaromi tuoksuu, miten se nousee nenää pitkin ylös, mihin asti se menee? Sitten otan ensimmäisen kulauksen, miten maku leviää kielellä. Mihin kohtaan osuu ensin? Miltä lämpö tuntuu, missä tuntuu eniten, missä vähiten. Tuntuuko vaahto ylähuulella, miltä se tuntuu, jäähtyykö se nopeasti? Miltä neste tuntuu kurkussa, valuessaan alas. Tuntuuko kuuma kahvi vatsassa saakka? Jos olisit se kahvi, miltä matkalla näyttäisi?

trauma (3)

Tuo siis mindfulnessia. Jos taas meditoin, istahdan alas ilman kahvikuppia, suljen silmäni ja tyhjennän ajatukset. Pyrin olemaan ajattelematta mitään. Päätän ajan minkä aikaa meditoin, hiljennän huoneen, tai laitan rauhallista taustamusiikkia missä ei sanoja. Saatan kellottaa meditaatioaikani. Mutta tämän ajan vain olen, pyrin rauhallisesti työntämään päähän tulleet ajatukset pois ja keskittymään tyhjyyteen, ajatuksettomuuteen. Keskityn usein vain hengittämiseen.

Erona mielestäni se että mindfulnessia on halutessani joka paikassa, hampaiden harjauksessa, kahvin juonnissa, bussimatkalla, lounaalla, missä vain. Siinä keksityn vain siihen hetkeen, tarkkaillen, läsnäolevasti. Mutta meditaatiota on kotona, jossain rauhassa, ja pää tyhjänä. Tässä pyrin olemaan ajattelematta mitään, kun mindfulnessissa juuri keskityn ajatuksiini.

mindfulness

Ps. Lootusasento ei ole pakollinen =)

Stressitöntä ja rauhallista viikonloppua sinulle ❤

Turvapaikka ja turvahahmo

Minun terapiassa tekemäni turvapaikka oli mummolan rappuset, ja turvahahmoni oli enkeli. Käytettiin niitä usein vakauttamiseeni. Kun tunnetilat kävivät liian suuriksi meniin mielikuvassa mummolan portaille, missä kaikki oli hyvin. Mummolan rappusilla istuin sitten enkelini kanssa lohduttamassa itseäni lapsena.

Voit lukea turvapaikan kuvauksen tästä ja turvahamosta, enkelistäni täältä

Näiden mielikuvien yhdistelmä oli minulle tärkeä. Sain kaipaamaani lohdutusta, paikassa missä tiesin kaiken olevan hyvin ja mitään pahaa ei tapahtuisi.

 

Trauma (4)

Minä käytin turvahahmoa usein myös kotona. Sohvalla istuessani ajattelin enkelin viereeni laittamaan siivet ympärilleni. Rauhoituin sillä tavalla nopeasti. Käytin tätä mielikuvaharjoitustani niin ahkerasti, että siitä alkoi pian tulla automaatio, kun minua ahdisti, enkeli saapui viereeni ja turvasi minut siivillään.

Turvapaikkaa käytettiin terapiassa niin usein, että sinne meneminen helpottui joka kerta, ja osasin mennä sinne heti turvapaikka sanan kuultuani. Usein mielikuvissani lensin kuusimetsän yli sinne. Laskeuduin pehmeästi rappusille lapsi minäni viereen. Enkeli istui aina ylemmällä rappusella ja laittoi siivet meidän molempien ympärille. Halasin ja rakastin sitä lasta, kerroin miten paljon häntä rakastin, ja auttaisin häntä selviämään kaikista niistä tunteista. Tunteista ja asioista mitä hän joutui käymään läpi, näkemään ja kokemaan. Tuntui kuin olisin juuri sillä hetkellä saanut voimaa jaksaa. Kukaan ei rakastanut sitä lasta niin kuin minä ja enkelini siinä hetkessä.

Trauma (10)

Tunnetyöskentely

NEGATIIVISTEN TUNNETILOJEN TUTKISKELU

Miten usein sitä tulee tutkiskeltua omia tunnetilojaan suurennuslasin kanssa? Kun paska olo tulee, sen haluaisi vain saada mahdollisimman pian pois. Ahdistus tai paniikki tai pelko on sellaisia tunteita että ei niitä haluaisi siinä tilanteessa alkaa analysoimaan, missä tämä tuntuu, miltä se tuntuu tai miksi se tuntuu?

Mutta avain siihen että niitä pystyisi alkaa vastaanottamaan, voi hyvinkin olla tie helpotukseen. Ja siihen että voi alkaa vastaanottamaan, täytyy hiukan analysoida. Jos siinä hetkessä kun tunne tulee, ei siihen alkuun kykene, aloita analysointi heti kun tunne hiukankaan pienenee. Mutta yritä olla juoksematta sitä karkuun. (Tämä oli minun tapa joskus, metaforana ja kirjaimellisesti) Minulla analysointiin auttoi paperi ja kynä, ja  mielikuvitusharjoitukset.

KIRJOITA SE ULOS

Ota kynä ja paperia ja kirjoita siihen negatiivinen tunne. Vastaa ainakin näihin kysymyksiin:

  • Miltä se tuntuu?
  • Missä se tuntuu?
  • Asteikolla 1-10, miten paljon se tuntuu?
  • Jos se tunne olisi jokin muoto kuva tai symboli, mikä se olisi?
  • Jos sillä olisi sinulle jokin viesti, mikä se olisi?

Kirjoita sitten paperille, miksi sinulla tämä tunne oli? Miksi se tuli käymään? Mikä tarkoitus sillä oli? Ja tärkein, TARVITSITKO TÄTÄ TUNNETTA? Onko se joksus suojellut sinua joltain? Suojeleeko se sinua nyt joltain?

Miltä tuntuisi ottaa tunne vastaan, hyväksyä se? Kirjoita paperille, että hyväksyt sen, etkä tarvitse sitä enää. Tunteella on ollut jokin tarkoitus joskus, kirjoita se ylös ja kirjoita että ymmärrät tarkoituksen, muttet tarvitse sitä enää. Kun olet kirjoittanut kaiken analysointisi tunteesta voit repiä paperin aivan pieniksi, samalla ääneen tai mielessäsi sanoen “hyväksyn sinut, en tarvitse sinua enää”

Jokaisella tunteellamme on jokin arkoitus, jokin viesti. Täytyy oppia vaan kuuntelemaan, jopa “keskustelemaan” niiden kanssa. Kysyä miksi olet täällä, mikä tarkoitus on. Tämän tyyppisiin harjoituksiin tarvitsee turvallisen ympäristön, aikaa itsensä kanssa. Negatiiviset tunnetilat on meillä jostain syystä, jostain tarkoituksesta, ja niitäkään ei pitäisi väheksyä. Joskus voisi jopa hyväksyä.

Miltä tuntuu hyväksyä ahdistus? Pelko? Suru?

Inside, you are resilient, brave and so much stronger and more powerful than you think.

trauma (172)

MIELIKUVAHARJOITUS

Tämän saman voit tehdä myös mielikuvaharjoituksena, jos se on sinulle luontevampaa. Minä olen niin visuaalinen että minulle tämä on helpompi, tämä on mielestäni myös helpompi tehdä silloin kun “tunne on päällä”

Ota hyvä asento ja hengitä muutama kerta syvään, keskity hengitykseen. Maadoita itsesi siihen paikkaan missä olet (maadoituksesta voit lukea täältä) Kun  olet täysin läsnä itsessäsi, siinä hetkessä, ja paikassa, mieti mikä tunne sinulla on. Laita silmät kiinni ja mieti, mikä tämä tunne on, sanoita se. Jos et osaa eritellä sitä, se ei haittaa. Laita käsi siihen kohtaan missä tunnet tunteen. Miltä tunne näyttää? Onko siinä liikettä, ääntä, väriä, muotoa? Voitko ottaa tunteen käteesi, ja asettaa sitä eteesi? Aina tunne ei heti irtoa sinusta, mutta voit yrittää ensin vaikka pyörittää sitä, jos se auttaa sitä irtoamaan.

Kun tunne on edessäsi, kysy mikä viesti sillä on sinulle? Antaako se viestin lapulla, vai sanooko se sen? Voit kysyä muitakin kysymyksiä kuten, miksi se on täällä? Mikä sen tarkoitus on? Tarvitsetko sitä vielä? Suojeleeko se sinua joltain? Miltä ja miksi? Onko se enää ajankohtaista?

Kun olet tarpeeksi keskustellut ja tutkinut tunnetta voit sanoa sille “minä hyväksyn sinut, mutta en tarvitse sinua enää” ja päästää irti, puhaltaa se pois. Lähettää se pois laatikossa, kirjekuoressa, mitä vain. Mielikuvassasi voit tehdä kuten haluat. miten parhaaksi näet.

 

trauma (169)

Aina se ei ole helppoa, todellakaan. Ja alkuun on vaikea keskittyä, vaikea käsitellä. Mutta mitä enemmän tätä olen tehnyt, sitä helpompaa se on. Harjoittelua tämäkin vaatii. Harjoitteluun voi käyttää myös positiivisia tunteita, niitä on kiva käsitellä ja mukava analysoida. Ja hei, milloin viimeksi nautit positiivisessa tunteessa näin perusteellisesti?

Iloa, rakkautta, energiaa, hyvää mieltä, tasapainoa, onnellisuutta ja sitä tunnetta mitä tähän päivään eniten kaipaat, lähetän nyt sinulle ❤

Enkeli

Turvahahmon luominen oli terapia prosessin yksi tärkeimmistä asioista. Turvahahmon käyttöä piti harjoitella niin usein, että se tuli automaattisesti käyttöön. Kun minua ahdisti, turvahahmo tuli viereeni. Kun minua pelotti, se oli heti vierelläni. Sitä piti kuitenkin harjoitella usein, että sain sen automaationa tulemaan. Mielikuvaharjoitukset olivat minulle tärkeitä koko prosessin ajan. Sain tehtyä paljon korvaavia harjoituksia mielikuvaharjoittelun avulla ja tällöin ne olivat “kuin tosia”.

Opin itsemyötätuntoa harjoituksien ja varsinkin turvahahmon avulla. Se, että menin itse mielikuvaharjoituksissa niihin tilanteisiin, oli myös pysäyttävää. Kun kuusivuotias Jonna tarvitsi turvaa ja lohdutusta, minä menin aikuisena itsenäni sinne ja annoin sitä. Se on voimakasta.

Turvahahmon piti olla joku muu kuin ihminen. Ei ainakaan sellainen ihminen jonka tunsin. Ihmiset tekee virheitä, turvahahmo ei. Turvahahmo rakastaa minua enemmän kuin kukaan koskaan. Turvahahmo on vain minua varten, ei ketään muuta, ei edes itseään. Sen takia se ei voi olla kukaan tuntemani ihminen. Enkeli tuli siksi, että näin se heti silmieni edessä. Ja halusin ne siivet, vahvat valkoiset siivet suojaamaan minua. Kuin muuri. Kun se levittäisi ne eteeni, ei olisi mitään hätää. Tunsin mielikuvassa siipien lämpimän, sileän pinnan. Sileät, silkkiset ja vahvat höyhenet, täydellisessä järjestyksessä.

Ahdistukseen tästä oli suuri apu. Ahdistukseni aina hieman pieneni heti, kun turvahahmo saapui. Hän ei koskaan puhunut minulle. Hän vain oli. Hänen läsnäolonsa huokui turvallisuutta ja tasapainoa, joten en olisi tarvinnut sanoja. Käytin turvahahmoa usein terapia istunnoilla, mutta välillä myös kotona. Tein kotona rauhoittumisharjoituksia sohvalla, ja otin turvahahmon istumaan taakseni. Levittämään siivet ympärilleni, tekemään minulle kuin kuplan, missä saatoin olla rauhassa. Turvassa.

Luulen että tälläinen turvahahmo on hyvä kenelle tahansa, mutta varsinkin kompleksisessa traumassa, missä turvallisuuden tunteen vakauttamista tarvitaan huomattavan paljon, tämä on todella toimiva. Uhkaavia tilanteita tulee kaikkialla, ja kun tämän saa toimimaan muuallakin kun terapiassa, on tämä vakauttamiskeino arvokas!

Trauma (10)

Enkeli ei ole uskonnollinen. En usko jumalaan. Uskoin joskus lapsena, rukoilin paljon. Rukoilin joka ilta että jumala pelastaisi meidät. Että jumala tekisi tilanteelle jotain. Että äiti ei enää kärsisi, ei enää saisi selkäänsä. Rukoilin että äiti ja minä kuolisimme auto-onnettomuudessa, etten minä vain koskaan jäisi ilman häntä. Sitten teini-ikäisenä havahduin, kukaan ei kuuntele minua. Kukaan ei tee asioille mitään. Mikään ei muutu. Minä vain voin huonosti. Ja äiti voi huonosti. Se jotenkin herätti minut siihen, ettei jumalaa ole olemassa. Harmikseni en silloin vielä ymmärtänyt että minähän sen minun todellisuuden luon.

Ajattelin koko elämäni että minulla ei ole mitään virkaa tässä elämässä. Että minut on vain heitetty tähän elämään selviytymään. Heitetty niin kuin koskeen, joka virtaa suurien kivien keskellä. Pauhaa niin kovaa ja virtaa niin lujaa, että korvissa soi. Ja joka hetki, on taistelu elämästä ja kuolemasta. Joka hetki on pelkkää selviytymistä sen kuohuissa. Ja minähän selviäisin. Tartuin joka oljenkorteen henkeni hädässä. En oppinut elämään, opin selviytymään.

Trauma (4)

Rukoilemiseni siis loppui. Jokin tunne aina oli, että jotain tässä on hämärää. Että kaikki ei voi olla tässä. Kunnes terapian jälkeen olen ymmärtänyt. Minä. Vastaus on minä. Minä olen oman elämäni luoja. Jumala. Minä luon elämästäni sellaisen kuin tahdon.

Kysymys kuuluukin, miten paljon olen valmis tekemään töitä minkäkin asian eteen?

Voit lukea minun turvahahmosta lisää tästä

 

Turvahahmo

Olen tehnyt terapiassa itselleni lohduttajan, suojelijan. Se on enkeli joka saapuu lohduttamaan minua vaikealla hetkellä. Käytämme häntä mielikuvaharjoituksissa.

Sillä on pitkät vaaleat hiukset ja valkoinen mekko. Sen kasvoilla on yleensä hymy. Sen ilmeestä huokuu turvallisuus, ja varsinkin tyyneys. Se tietää kaikesta kaiken. Ilme on jopa hiukan arvoituksellinen.

Siivet. Ne on suuret, paljon suuremmat kuin luulisi sen edes jaksavan kannatella. Ne on vitivalkoiset ja paksut, vahvat. Sulat on suuria ja kiiltäviä, ja ne on tarkassa järjestyksessä. Siipi on lämmin ja pehmeä, sileä.

Kun hän istuu takanani, hän saa helposti levitettyä siivet ympärilleni suojaksi. Kuin muuriksi. Mikään ei läpäise niitä. Se huokuu rakkautta minua kohtaan. Rakkautta, ymmärrystä ja myötätuntoa.

Ja toisin kuin kukaan ihminen, se on täysin virheetön. Ja sen rakkaus minua kohtaan on täysin varauksetonta ja puhdasta. Pyhää.

Ja ei, enkelini ei ole millään tavalla uskonnollinen. Ne tilanteet mistä tämä enkelini minut hakee on sellaisia, että jos jumala olisi olemassa, ei se olisi antanut niitä tapahtua..

LRM_EXPORT_10197147682932_20181125_152315961

Rutiinit

Rutiini on hieman negatiivisesti kalskahtava sana. Ihmiset ajattelee herkästi että se on kaavoihin kangistumista ja sitä pitäisi välttää viimeiseen asti. Että jos sinä olet rutinoitunut johonkin, elämäsi on jotenkin tylsää. Mutta tosiasia on, jos kaavat on sellaiset mitkä ei palvele sinua ja elämääsi, ei sellaisiin kannatakkaan kangistua.

RUTIINIT ON UPEA ASIA 

Mutta hyvät rutiinit päivässä on erittäin hieno asia. Sellaiset joista saat energiaa, motivaatiota ja intoa päivään. Sellaiset mitkä tuo turvaa sinun elämään. Turvallisuus on todella tärkeää kaikille meille. Jokainen voi luoda omanlaisensa rutiinit päivään. Itselleni tärkeintä on aamurutiinit. Muuten voin soveltaa päivää miten haluan, ja joudunkin usemmiten.

Aamu alkaa aina samaan aikaa, olipa vapaa tai viikonloppu, tai työpäivä. Teen kaksivuorotyötä ja minulle on kaikista sopivinta, että heräämisaikani on aina sama. Vapaapäivinä saatan spesiaalitapauksissa nukkua 07.00 mutta yleensä klo 06.00 olen hereillä. Välillä herään jopa 05.00. Kesällä ainakin tykkään herätä jo 05.00 koska silloin on jo valoisaa. Näin talvella viiden herätys on hankalampaa ja talviaikaan annankin itselleni luvan nukkua sinne kuuteen.

RYTMI JA RUTIINIT

Minun sisäinen kelloni käyttää kahta aikavyöhykettä, kesäaika ja talviaika. Kesäaikana olen virkeämpi, elävämpi ja aikaansaavampi. Talviaika on sitä, että silloin lataan akkujani ja teen vähemmän. Lepään enemmän, mutta enää nykyisin en nuku sen enempää, kuten ennen tein. Olen huomannut että jos nukun paljon, minun mielialani alkaa laskemaan. Rutiinit on siksi todella tärkeät. Mutta tämä kesäaika ja talviaika kehossani ei välttämättä tarkoita sitä ulkona. Kehoni voi välillä viettää talviaikaa kesälläkin. Keskellä kesää saattaa iskeä vaihe missä menen hieman horrokseen, vaikka valoa on, minun kehoni kaipaa akkujen latausta. Silloin vähennetään tekemistä, tyhjennellään kalenteria ja tehdään vain pakolliset. Tänä vuonna kehoni on mennyt aikalailla vuodenajan mukaan. 

AAMURUTIINIT

KIITOLLISUUS

Aamurutiinit minulla menee näin. Kello soi. Joka aamu siis samaan aikaan. Nyt tähän aikaan vuodesta kelloni soi 06.00. (nyt siis joulukuun loppu,ja välillä herään silti 05.00) Sen jälkeen juon kupin kahvia ja kirjoitan. Kirjoitan joko tätä blogiani tai sitten kirjoitan päiväkirjaani. Päiväkirjaani kirjoitan asiat mistä eilisessä päivässä olen kiitollinen. Kirjoitan vähintään kolme asiaa. Kiitollisuuden aiheet vaihtelevat paljon. Olen kiitollinen siitä että minulla on mahdollisuuksia, siitä että aamuaurinko oli upea, että olen ollut inspiroitunut ja motivoitunut, että olen jaksanut juosta viisi, kahdeksan tai kymmenen kilometriä, että olen ollut energinen, että minulla on ollut hyvä mieli, olen syönyt hyvää ruokaa, olen nauranut, ollaan vietetty kiva perhepäivä ja niin edelleen. Isoja ja pieniä asioita, mutta tärkeä aina hetki miettiä niitä aamulla. Kirjoitan myös mitkä tämän päivän kolme tärkeintä TO DO asiaa on. Katson samalla mitkä eilen oli, ja lisään sieltä jos jos jostain syystä joku jäi tekemättä. Nämä asiat vaihtelee tooodella paljon. Välillä siinä voi olla vaan että tee ruoka, käy kaupassa. Tai katso koko päivä sohvalla netflixiä. Lepää ja rentoudu. Välillä taas isompia projekteja. 

AFFIRMAATIOT

Tämän kirjoitan myös päiväkirjaani. Kirjoitan kolme voimalausetta jokaiselle päivälle. Yleensä kirjoitan ne itsestäni. Nämä kirjoitan aina positiiviseen muotoon, en koskaan negatiiviseen (Aina siis minä olen, ei koskaan minä en ole… ei siis näin: minä en ole väsynyt, vaan näin: minä olen pirteä). Kirjoitan kaikkea mitä haluan olla, tai mitä milloinkin hyvältä tuntuu. Esimerkiksi, olen tasapainoinen, olen kaunis, olen energinen, pystyn mihin vain, minä ajattelen positiivisesti, minä olen tärkeä, minä saan hyviä oivalluksia, minä teen oikeita päätöksiä, minä olen rohkea, minä olen onnellinen. Tässä nyt vain muutama esimerkki affirmaatioista.

AAMULENKKI

Ja sen jälkeen tärkein aamunaloitus, sängyn petaaminen ja aamulenkille lähtö. Petaan aina sängyn, JOKA IKINEN AAMU! Katso video youtubesta “If you want to change the world, start off making your bed”. Ideana siis se, että olet suorittanut ensimmäisen aamun askareen. Siis olet onnistunut jo heti aamusta. Pienet asiat merkitsee, kun onnistut pienissä, onnistut suurissa. Ja paskankin päivän jälkeen kotiin on ihana tulla kun peti on pedattu. Itselläni on myös “messy bed is a messy head”-mentaliteetti. Joka oikeasti pätee. Masentuneena sängyn petaaminen jäi minulta ensimmäisenä tekemättä. Kun huomasin sen, aloin petaamaan sängyn joka aamu. Vaikka aina meillä ei ole siistiä, on tiskit altaassa, sohvalla ja sohvapöydällä kaikkea turhaa roinaa, ja kengät eteisessä sikinsokin, niin sänky on aina pedattu. Siitä voi aina päätellä minun pään sisäisen kaaoksen, jos pää on kaaoksessa, on meillä sänky petaamatta.

Trauma (51)

Aamulenkki, joka aamu. Vähintään 45 minuuttia on oltava ulkona. Itselleni se on ollut hyvä aika, siinä ajassa ehtii mikä vaan fiilis muuttua hyväksi. Usein olen tunnin ulkona mutta varmuuden vuoksi tuo 45 minuuttia. Vaikeina aamuina seuraan kelloa, katson että aika tulee täyteen. Hyvinä aamuina en seuraa kelloa ja silloin olen yleensä vähintään tunnin, puolitoista lenkillä. Vapaapäivinä teen parin tunnin lenkkejä, jopa kauemminkin. Kesällä saatan olla neljä, viisi tuntiakin esimerkiksi fillarilenkillä. Pakkaan reppuun eväät ja fillaroin 20-60km. Matkat on toki pidentyneet, kun on kunto kohonnut ja pyöräkin vaihtunut kevyempään.  

Ja nämä valinnat maksaa aina sinulle jotain. Kun kello soi 06.00 ja ulkona on pimeää, kylmää ja märkää, se vaatii sinulta päättäväisyyttä. Mutta jos tekee aina niinkuin tuntuu hyvältä, ihan ok:lta, ei voi tuntea sitä onnistumisen tunnetta mikä tulee kun olet herännyt, lähtenyt ulos, saanut siellä jo hyvän olon. Tulet kotiin, käyt suihkussa ja syöt aamupalan. Olo on mahtava. Siitä on hyvä, ei kun mahtava, aloittaa päivä. Saat aikaiseksi mitä vaan haluat.  Joka aamu sulla on mahdollisuus, älä jätä yhtäkään mahdollisuutta käyttämättä! Paras palkka mulle on tollut se hyvä olo joka tulee joka kerta, siis joka ikinen kerta siellä lenkillä. Jossain vaiheessa syy vaan väkisin kääntyy hymyyn, ja hyvä olo tulee.

SUUNNITTELU

Suunnittele päivät, mutta varsinkin aamut. Kun laitat ne lenkkivaatteet jo siihen sängyn viereen, mietit minkä reitin kävelet/juokset/pyöräilet ja laitat kellon soimaan, sinun on helpompi toteuttaa se. Kuuntele motivoivaa musiikkia, tai katso motivoiva video aamulla, mutta ÄLÄ AVAA SOMEA! Somen skrollaaminen vetää sinut helposti pois mistä vain päätöksistäsi, ja unohdut sinne tuntikausiksi. Sen takia aamut on parhaita tälläiseen, sinua ei kaipaa kukaan ja somekin on helpompi jättää huomiotta kun siellä ei kukaan päivitä koko ajan. 

Trauma (42)

Päivän suunnittelu muutenkin on fiksua, saa paljon aikaiseksi. Mutta muista suunnitella sitä tyhjää, eli sitä aikaa ei mihinkään. Aikaa siihen että voit olla tekemättä mitään. Siellä luovuus kukkii ja akut latautuu,

Kyllä näillä jo aamun aloittaa, vai mitä. Ja muista syödä hyvä aamupala. Mä olen ennen aloittanut aamuni kahvilla ja kymmenellä röökillä. Ja söin ensimmäisen kerran vasta melkein iltapäivän puolella. Mutta se kooma mikä siitä tulee on käsittämätön. Kroppa tarvitsee energiaa ja sitä saa ruuasta,  syö aamupala. Siihenkin rutiiniin voi opiskella!

Kaikki nämä rutiinit mitä minulla on, minä olen opetellut. Olen tehnyt näistä tavan itselleni. Uusia rutiineja voi tehdä, ja ottaa käyttöön. Ja kannattaa, jos tuntuu siltä. Olen ottanut uusia rutiineja käyttöön pikkuhiljaa, lisännyt yhden kerrallaan. Minulla on vuosien, ja vuosien aamut menneet käytännössä aivan hukkaan, ja sitä aikaa ei takaisin saa. Ja sitä ei tietenkään kannata sen enempää harmitella, vaan suunnata katse eteenpäin. Sillä tänään voin tehdä toisin, tänä aamuna on uusi mahdollisuus!

Tämä kirjoitus kirjoitettu 30.joulukuuta 2018. Tänään on aamu numero 364/365, olen käynyt joka päivä, koko vuoden aamulenkillä. #365challenge