Arvot hyvinvoinnin ohjenuorana

Kun minun elämä kaatui ja jouduin täysin pohjalle, oli yksi isoista oivalluksistani silloin se, että haluan oman hyvinvointini olevan elämäni ykkösprioriteetti. Aloin järjestelmällisesti tehdä työtä oman hyvinvointini eteen ja varsinkin oman henkisen hyvinvointini. Tässä kirjoituksessa kirjoitan siitä miten aamut muutti koko elämäni suunnan! Pienet päivittäiset rutiinit kun voi mullistaa suuria asioita.

Se miten aloitat aamusi, määrittää sinun päiväsi. Ja niistä päivistä rakentuu koko elämäsi.

Viikonloppuna pohdin elämäni arvoja. Pohdin niitä yleensä aina vuodenvaihteessa ja päivitän niitä joka vuosi. Uskon että arvot on asia, mikä jokaisella jollain tavalla muuttuu ajan saatossa ja elämäntilanteiden mukana. Siksi käyn läpi niitä, vaikka ne ei joka vuosi välttämättä muutu millään tavalla. Tänä vuonna arvoni ovat täysin samat kuin viime vuonnakin, vaikka elämässäni on tapahtunut suuria muutoksia viimeisen vuoden aikana.

Arvoja ei yleisesti mietitä sen kummemmin, ei ainakaan yksilön tasolla. Nykyisin yrityksillä alkaa olla arvot avattuna nettisivuille ja ne voivat oikeasti olla upea asia ja toimia jopa asiakkaan valintaperiaatteena. Mutta yksilönä ihmiset harvemmin tätä asiaa miettii, vaikka oikeasti me eletään jollain tavolla tiettyjä arvojamme päivittäin. Arvot kun voivat olla meidän periaatteita, ei vaan olla avattu niitä sen tarkemmin.

Mutta kun teet sen verran, että vaikka nyt vuodenvaihteessa pysähdytkin miettimään omia arvojasi ja niiden merkitystä elämässäsi, saatat saada erittäin toimivan työkalun ohjaamaan sinua elämän kysymyksissä tai valintatilanteissa! On muutamia erittäin toimivia omien arvojen kartoitustyökaluja yksilöille mutta tässä sinulle yksi toimiva tehtävä:

Traumaselviytyjä arvot

Niinkuin alussa kirjoitin, voi pienet päivään tuodut rutiinit tehdä suuria muutoksia omaan hyvinvointiin. Kun omat arvot on kunnossa, on helppo tehdä päätöksiä niiden mukaan. Kun joutuu valintatilanteeseen missä sinulla on kaksi vaihtoehtoa, ja toisessa niissä teet asiat omien arvojesi mukaisesti ja toisessa joutuisit niistä venymään tai luopumaan, on valinta aika helppoa. Minulle esimerkiksi henkinen hyvinvointi on erittäin tärkeä arvo, ja koska se vaatii minulta muun muassa hyviä yöunia, en helpolla lähde niistä luopumaan vaikka illalla olisi miten kivaa menoa. Työnteko ei koskaan saa viedä yöuniani, sillä se ei taaskaan menisi arvojen mukaiseen tekemiseen.

kokemusasiantuntija Jonna Tähtinen

Sillä, että asioita kirjoittaa asioita ylös, on todellakin merkitystä. Silllä aina meidän ajatukset päässä on ihan erilaisia kun ne pään ulkopuolella ovat. Huolet on suurempia ja onnellisuus pienempää jakamattomana. Olen kuullut usein sen, miten ihmiset huomaa arvojen olevan täysin erilaisia mitä he ovat niitä ajatelleet olevan, silloin kun he tekevät tehtäviä arvojen parissa. Arvoristiriidoista johtuvat pahoinvoinnit voivat silloin saada vastauksen. Se että pidät perhettä tärkeimpänä arvona ja silti aina kun pomo haluaa sinun jäävän ylitöihin jäät sinne, saa sinut pitkässä juoksussa tuntemaan itsesi riittämättömäksi. Se, että aina olet olkapäänä sille ystävälle joka kaataa pahaa oloaan sinuun, ei välttämättä tee sinulle hyvää jollei suhde ole molemminpuolinen.

Ota siis hetki itsellesi, ota kahvikupponen ja laita mukavaa musiikkia taustalle ja mieti sinun elämäsi arvoja. Ja varsinkin mieti sitä, miten ne sitten näkyy sinun arjessa? Siellä sinun jokapäiväisissä rutineissasi?

Iloa ja valoa tammikuuhusi!  -Jonna

 

 

 

 

 

 

Miten monta meitä onkaan?

En ole ollut lehdissä siksi, että haluaisin esitellä siellä naamaani. En luennoi siksi, että minulla olisi tarve esiintyä.

Teen tätä kaikkea siksi, että joku saisi rohkeutta puhua, joku ymmärtäisi läheistään ja ammattilaiset saisivat työkaluja traumatisoituneen kohtaamiseen. Joka kerta minua satuttaa yhtä kovasti kun minuun otetaan yhteyttä asian tiimoilta. Tänäänkin eräs lapsuudenystäväni otti minuun yhteyttä ja kertoi kipeän tarinansa. Tarinan, joka vasta hiljattain on päässyt ulos hänestä. Joku on ollut kuuntelemassa, sen ensimmäisen kerran kun hän tarinansa kertoi. Ja se on niin tärkeää. Nimittäin puhuminen.

Vasta puhuminen aloittaa sen reaktion, matkan eheytymiseen, matkan itseensä. Vain puhumalla voit alkaa kirjoittamaan uutta, eheämpää tarinaa. Ja kuuntelijalla on silloin tärkeä rooli:

Sinun ei tarvitse sanoa mitään. Sinun ei tarvitse korjata minua. Sinun tarvitsee vain kuunnella.

Tämän iltainen kohtaaminen oli minullekin tärkeä. Muistutti minua taas siitä, miten tärkeää työtä teen. Minua sattuu se, että usea lapsuudenystäväni on näitten vuosien varrella kertonut minulle vastaavia tarinoita. Tarinoita siitä, miten heidät on lapsena jo rikottu. Heitetty maailmaan rikkinäisenä, selviämään elämästä. Yksin. Sillä se mitä seksuaalinen pahoinpitely meille tekee, niin se rikkoo. Rikkoo niin syvältä, että korjaamiseen menee kauan, joskus koko elämä. Ja se rikkominen ei vaikuttanut vain hänen elämään, vaan kaikkeen hänessä, sielusta kehoon ja sen ulkopuolelle.

”Sinä rikoit jonkun, ja teit hänestä toisenlaisen, loppuelämäksi.”

Minä yritin luoda uskoa tämän kertojan elämään, uskoa siihen , että hän selviää. Ja kaikesta tulee vielä parempaa. Vaikka usko meinaisi loppua, luota siihen, että kaikki järjestyy. Sillä sinä et ole yksin. Minullakaan ei ole taikasanoja millä sitä kamalaa oloa voisi helpottaa, kun trauma tulee päälle ja ahdistus iskee, mutta sen voin luvata, että tukenasi voin olla.

Olen matkallani kuullut paljon tarinoita. Ja tulen varmasti kuulemaan lisää, mutta jos minun tarina on tie jonkun eheytymiseen, on sen kertominen kaiken arvoista. Sen takia kerron. Sen takia puhun omilla kasvoillani.

Sillä me emme ole yksin ja meidän ei tarvitse selviytyä näistä yksin.

trauma (66)

Rakkaudella Jonna

Askel askeleelt
Mä kiipeen takas maailmaan, valon tuntumaan
Takaisin sun luo.
Kuvan kerrallaan,
Mä maalaan uusin värein, uuden tarinan
Kauniin maiseman.

Nikke Ankara-Värifilmi

Mutta jäljellä on toivo

Positiivinen ajattelumalli ei ole pelkästään hattaraunelmia, tai sitä että hymyilet aamulla ja hymyilet illalla ja naurat vastoinkäymisille.

Mielestäni se on sitä, että siellä pimeimmässäkin paikassa sinä näet pienen valonsäikeen tulevan sieltä tunnelin päästä. Se että kun itket sitä tilannetta ja sen kamaluutta ja epäoikeudenmukaisuutta, niin tiedät, että tämä on pakko olla ohimenevää. Aina et edes tietoisesti ajattele sitä, mutta alitajuntasi tietää, että kyllä tämä vielä joskus loppuu.

Minusta toivo on samaa kuin positiivinen ajattelu.

Minulta usein kysytään että miksi olen niin iloinen ja positiivinen. Olen usein miettinyt vastausta, johtuuko se rutiineistani, se että nukun hyvin, syön säännöllisesti ja olen turvallisessa ympäristössä. Mutta sitten tajusin, että olen ollut aina iloinen ja positiivinen, silloinkin, kun nuo kaikki edellä mainitut ovat olleet vain unelma. Luulen siis, että iloisuus ja positiivisuus on ollut minulle niin selviytymiskeino, kuin suojakuori mutta aina se on ollut se toivo. Että mielessäni on aina ollut usko siihen, että joskus tämä loppuu. Vielä jonain päivänä olen onnellinen/tasapainoinen/rauhallinen/joku muu hyvä tunnetila.

Aina en minäkään ole iloinen ja positiivinen. Mutta se on toki selvää, ettei yhdessä tunnetilassa voi elää aina, ei edes koko vuorokautta, varsinkaan naisena =)

trauma (5)

Uskon myös siihen että kaiken sen tuskan ja kärsimyksen, mitä olen elämässäni kohdannut, kääntäminen voimavaraksi on ollut mullistavaa. Se, etten ole jäänyt tuleen makaamaan, vaan olen mennyt aina eteenpäin, on ollut erityisen tärkeää. Minusta on siellä kurassa ja kärsimyksessä hioutunut vahva ja voimakas. Selviytymisviettini on venynyt äärimilleen ja olen päättänyt jatkaa. Ja kyllä, joskus olen miettinyt luovuttamisen olevan ehkä helpompi vaihtoehto, mutta sitten olen taas jatkanut. Kiitos rakkailleni jotka välillä on joutuneet, ikävä kyllä, muistuttamaan elämän tärkeydestä.

Näin jälkeenpäin, kun käännyn katsomaan elämänjanaani taaksepäin, olen surullinen, mutta seison vahvana tarinani kanssa. Olen ymmärtänyt ja sisäistänyt tarinani osaksi minua ja osaksi minun vahvuuttani. En enää löydä menneisyydestäni vastauksia, en siihen miten elää tänään.

Jos olet masentunut, elät menneisyydessä. Jos olet ahdistunut, elät tulevaisuudessa. Jos olet rauhassa itsesi kanssa, elät tässä hetkessä. -Lao Tsu

 

Matrixissa

Pakkasta on varmaan 25 astetta kun kävelen määrätietoisin askelin eteenpäin. Nostan kauluksia ja kuuntelen pakkaslumen narinaa jalkojen alla. Kello on jo reippaasti yli puolenyön kun saavun puutalon pihaan. Kuu tekee koko maisemasta sinisen. Avaan oven ja nousen muutaman rappusen ylös. Sisäovi ei päästä ääntäkään kun avaan sen. Tulen keittiöön ja käännyn oikealle ja olen heti pienen yksiön olohuoneessa.

Näen lapsen ja miehen parisängyllä. Kävelen lapsen viereen ja kosketan häntä kevyesti olkapäähän ja hän nousee ilmaan ja lentää ikkunasta pois. Mies katsoo minua järkyttyneenä. Pelko suorastaan huokuu hänestä. Hän raahautuu kyynärpäillään sängyn toiseen reunaan ja kusee samalla alleen.

Olen täysin tyyni ja rauhallinen. Painan käteni sen kurkulle, en edes kovaa mutta mies lamaantuu täysin. Se ei pysty liikkumaan eikä huutamaan, vain vaivoin hengittämään. Mustat housut on jo valmiiksi nilkoissa joten nostan sen t-paitaa sen verran että alavatsa paljastuu. Otan toisella kädellä taskusta tatuointikynän.

Katson kun veri pieninä noroina valuu alaspäin. Kynä on tulikuuma, joka kerta kun kosketan nahkaa, nousee pieni savu.

”olen pedofiili”

Jätän kurkkuun ”sisäisen jäljen” eli tulikouran. Nousen ylös. Kohennan pusakkaani ja hymyillen lähden pois.

 

Trauma (8)

Minä tulin pelastamaan sinut

Makaat sohvalla ja olet totaalisen paskana. Sinun olosi on karmea ja olet puhunut itsellesi jo tovin miten mistään ei tule mitään. Olet surullinen ja vihainen ja väsynyt kaikkeen. Mistään ei tule mitään ja olet taas kokenut uuden epäonnistumisen. Sisäinen tarinankertojasi on päässyt oikein kunnolla vauhtiin ja se sättii ja syyllistää sinua kaikesta. Tehdyistä ja tekemättömistä asioista, sanotuista lauseista ja sanomatta jättämisistä. Siitä mitä söit ja mitä et syönyt. Masennus on levinnyt jo koko kehoosi ja se turruttaa sinun ajatuksesi, syö sielusi.

Sitten ovikello soi. Raahaudut ovelle miettien näyttäväsi aivan kamalalta koska et ole käynyt suihkussakaan muutamaan päivään. Avaat oven ja aurinko tulvahtaa eteiseen, siristelet silmiäsi ja huomaat hahmon ovellasi.

-Minä tulin nyt. Tulin pelastamaan sinut tästä tilanteesta. Tulin tuomaan hymyn takaisin sinun huulillesi, onnen ja ilon sydämeesi. Kärsimyksesi loppuu nyt ja voit jatkaa taas elämää. Masennuksesi katoaa ja et enää syyllistä itseäsi.

-Jaahas, no eipä siinä kai sitten muu auta, kun oikein ovelle asti tulit, sanot.

Menet suihkuun, syöt aamupalan, käyt lenkillä ja aloitat päiväsi.

trauma (73)

Luottamus

Olin eilen kertomassa selviytymistarinaani Turun yliopiston psykologiaopiskelijoille. Toivottavasti annoin paljon eväitä jatkoon heille. ❤

Minulta kysellään luennoilla paljon kysymyksiä ja niin nytkin rohkaistui yleisö kyselemään. Minulta kysyttiin muun muassa sitä, mikä nykyisessä miehessäni loi minulle turvaa ja luottamusta. Olen joskus sanonut, että luottamuksen pitäisi olla valmiina, kuin oletusasetuksena maailmaa ja ihmisiä kohtaan. Luottamus olisi kuin tiilistä tehty rakennus ja vasta teot ottaisi luottamusta pois, tiili kerrallaan. Eikä niin, että sitä luottamusta pitäisi tyhjästä rakentaa. Mutta näin se ei suinkaan yleensä ole, ja ei varsinkaan traumataustaiselle ihmiselle.

Koko maailma, ja kaikki ihmiset ovat kuin uhka, niihin ei voi luottaa. Traumatisoituminen itsellä on ainakin johtunut minulle tärkeistä ja läheisistä ihmisistä, joiden olisi pitänyt huolehtia minusta. Ja kun he eivät sitä tee, tai he jopa rikkovat minua, syntyy oletusajatuksena se, että maailma on paha, ja ihmiset haluavat minulle pahaa.

Että saan olla oma itseni, eikä minun tarvitse esittää mitään

On vaatinut paljon töitä muuttaa tätä ajatusta. Mieheni kanssa se on vaatinut vuosien työn ja paljon keskusteluja. Ja kipeitä keskusteluja, sillä puhuminen ei ole aina helppoa. Mutta pienet teot merkitsee minulle enemmän kuin mitkään sanat. Se, että minä olen saanut olla suhteessa oma itseni, ilman tuomitsemista, ilman ilkeitä sanoja. Se, että minä olen saanut itkeä ja nauraa, näyttää kaikki tunteeni. Se, että minä olen saanut rakentaa ja saanut hajota, ilman että minua on siitä syyllistetty. Se että kun olen innostunut, on minua nostettu ja asiassa tuettu, eikä naurettu ja potkittu maahan. Minä olen saanut sanoa ilkeästi, satuttaa pahasti, ja minua vastaan ei ole koskaan kättä nostettu. Minua ei ole lyöty, eikä pilkattu. Vaan minua on rakastettu.

Kaikki nämä rakentaa luottamuksen. Mieheni tuella olen voinut rakentaa itseni ja minun maailmankuvani uudestaan. Sillä maailma ei ole paha, ei ainakaan minun takiani.

Trauma (24)

Minä en ole luottanut koskaan kehenkään. Nykyisin olen jo raottanut sydäntäni niin, että lasken lähemmäs ihmisiä. Minulla on turvakupla. Turvakuplani on kuin voimakenttä ympärilläni. Minä voin venyttää sitä kauemmas itsestäni, tai kutistaa sitä suojaamaan vain sydäntäni. Voin valita kenen kanssa kutistan sitä niin, että päästän ihmisen sydämeeni. Mutta ainakin tiedän, että voin itse valita. MInä määrään, ja se on tärkeää minulle. Olen itse kontrollissa. Ja jos vaikka joskus tekisin virhearvion, se ei maailmaani kaada. Minä selviän siitäkin.

Sillä mitä tämä elämä olisi jos en uskaltaisi luottaa? Se oli raskasta, ja surullista. Sillä kukaan ei siitä kärsinyt enempää kuin mitä minä siitä kärsin.

Luottavaisin terveisin ❤ Jonna

#365challenge

#365challenge on mun oma juttu, keksin sen 2017 vuoden välipäivinä. Päätin käydä koko vuoden 2018 aamulenkillä, vähintään sen 45 minuuttia. Nyt, kun kävin kaikki vuoden 2018 videot läpi tajusin. Tää oli huikein juttu IKINÄ!!!

Tämä #365challenge on muuttanut mun elämän aivan totaalisesti. Ensinnäkin se, että mun kunto kohosi viime vuoden aikana ihan huimasti! Mä osallistuin viime vuonna neljään kisaan, siis neljään! En ole tätä ennen koskaan osallistunut yhteenkään kilpailuun, ja nyt osallistuin yhden vuoden aikana neljään.

  • Nuuksion talvirogaining 3h
  • Turku Trail Cup Länsikeskus 12km
  • Himos Trail Challenge 17km
  • Turku Trail Cup Hirvensalo 20km

Mutta se on vaikuttanut kaikista eniten mun hyvinvointiin, mun pääkoppaan. Olen voinut koko vuoden todella hyvin verrattuna mihinkään edellisiin.

Kirjoitin myös haasteestani meidän yhdistyksen nettisivuille:

IMG_20180724_065425

Aloitin tammikuussa hullulta tuntuvan haasteen. Keksin joulun 2017 välipäivinä idean, että aion käydä koko seuraavan vuoden aamulenkillä, joka päivä 45 minuuttia. En aluksi tainnut itsekään oikein uskoa haasteeni onnistumiseen, mutta tein siitä silti ”julkisen”.

Päätin tehdä joka aamu lenkistäni instagramiin videon. Tammikuu oli pimeä ja kylmä. Lunta ja pakkasta oli useina aamuina reippaasti. Koirani Luna katsoi minua aamuisin aivan hölmistyneenä, kun usein jo ennen kuutta sanoin ne maagiset sanat ”mennään ulos”. Normaalisti nämä sanat saavat kääpiösnautserimme ryntäämään innoissaan ovelle, mutta nyt reaktio oli päinvastainen ja koira suorastaan katosi peiton alle. Pienen suostuttelun jälkeen sain hänet kyllä mukaani. Alkuvuosi meni opetellessa uutta rutiinia mutta pian siitä tuli jo tapa.

IMG_20180317_070345

Huhti-toukokuussa kevät alkoi tehdä tuloaan harmaan maan läpi ja valo lisääntyi huomattavasti. Innostuin tässä kohtaa videoiden lisäksi myös valokuvaamisesta. Yhtäkkiä huomasin löytäväni kauneutta joka puolelta aamulenkeiltäni! Saatoin seisoa hämähäkin seitin edessä useita kymmeniä minuutteja haltioituneena sen kauneudesta.

trauma (1)

Alkukesä oli upeaa aikaa. Kukkaloisto lisääntyi ja aamut olivat valoisia jo todella aikaisin. Mitä aikaisempi aamu, sitä upeampia kuvia sain. Otin kukkasista ja terälehdistä lähikuvia. Ihastelin aamukasteen pisaroita, auringon ensisäteitä, aamu-usvaa ja täydellistä terälehtien järjestystä apilassa. Joskus huomasin jopa pidättäväni hengitystä kuvatessani, niin keskittynyt olin.

IMG_20180724_070718

Syksyn saapuminen oli jollain tavalla hieman surullista ja haikeaa, mutta jollain tavalla myös helpottavaa. Syksy oli upea väriloisto ja ulkoilu oli ihanaa.

Palasin lenkiltä aina hyvällä mielellä. Usein jopa ilosta pursuten. Olin usein yksin tämän löydökseni kanssa. Tuntui, että muut olivat jo nähneet luonnon kauneuden? Miten se oli mahdollista?

Voimaa ja rauhaa luonnosta

Eräänä aamuna ymmärsin. Olin aikaisemmin katsonut kaikkea traumalasieni läpi. Kun vihdoin kunnolla pysähdyin, aloin nähdä! Traumalasien poistosta on jo tovi, mutta vasta nyt kun olin täysin läsnä, olin valmis näkemään kaiken kauneuden. Näin vesipisarat lehdillä, aamukasteen kärpäsen siivissä, vaaleanvihreän taimen sorjan varren. Auringon säteen hämähäkin seitissä, aamu-usvan pellolla, peurojen hölmistyneet katseet pellon laidassa. Näin kaiken kauneuden, ja se oli lumoavaa!

IMG_20181017_100718-01

Olipa oloni ollut kuinka huono tahansa, se parani lenkillä! Mitä huonompi fiilis, sitä suurempi kontrasti hyvään oloon oikeastaan oli. Välillä nopeita juoksulenkkejä – toki kuvaamaan piti usein pysähtyä. Välillä oikein hitaita, parin tunnin aamulenkkejä, repussa aamukahvit ja leipäpalaset. Toisinaan pyörällä, mutta useimmiten omin jaloin.

Ulkoilu on tehnyt hyvää mielenterveydelle. Pysähtyminen on ehdottoman tärkeää tässä hektisessä hetkessä, jossa elämme. Varsinkin metsällä on monta hyvää terveysvaikutusta. Ulkoilu on upea tapa pysähtyä ja nauttia. Kuunnella ja katsoa. Vain olla. Mindfulnessia parhaimmillaan. Huomasin itse, että metsässä minua ei kukaan tuomitse, en edes minä itse. On hyvä olla armollinen itselleen.

IMG_20180430_064152-01

Disso ry:ssä vuosi on ollut upea. Olen tutustunut ihaniin ihmisiin ja saanut olla mukana hienoissa jutuissa. Seuraava vuosi on vieläkin parempi, upeampi ja hienompi. Sen voin luvata. Saamme traumatietoutta lisättyä ja vertaisia yhdistettyä. Saamme voimaantua toisistamme.

Minulle myös luonto on ollut yksi voimaannuttavista tekijöistä. Suomen luonto on upea ja meidän täytyy muistaa nauttia siitä. Olemme sisätiloissa suurimman osan päivästä. Lähde mukaan aamulenkille kanssani vuonna 2019! Voit seurata aamuvideoitani instagramin storyssa. Vai rohkenisitko haastaa itsesi etsimään oman ympäristösi ihmeitä?

Rauhallista joulua ja voimaantumisen vuotta 2019 kaikille isoille ja pienille.

Jonna

Disso ry

itse