Kaiken takana on trauma

Hullu

Mä en koskaan pysähtynyt miettimään mulle tapahtuneita asioita. Ihmiset sanoi mulle mitä sä niitä märehtimään, eteenpäin vaan jos mietiskelin pitäiskö niitä miettiä. Mä kyllä myös pelkäsin. Pelkäsin että jos alan kaivamaan lapsuuttani mä löytäisin sieltä ne kauheudet ja kajahtaisin, tulisin hulluksi. Muistaisin lisää. Muistaisin lisää niitä kauheuksia mitä mulle on tapahtunut. En kestäisi ja menisin rikki. Tulisin hulluksi. Sitä mä pelkäsin eniten.

Mulla on burn out

Joten jatkoin aina vaan elämääni. Olen tunnollisesti hankkinut täitä, miehen ja lapsia. Ja aika ajoin vain hajoillut. Yleensä hajoilin ”burn outiin” kuten tapasin sanoa. Ja tottahan se on, että olen tunnollinen työntekijä ja poltan vaatimuksillani itseni loppuun herkemmin. Mutta se on jo eri keissi.

Gaslighting

Ensimmäinen mieheni oli narsisti, ja ai että, elämä oli jännittävää!! Eipä tarvinnut omaa lapsuuttaan alkaa kelailemaan kun se nykyhetki oli sellaista solmujen availuja ja varpaillaan oloa. Onneksi pääsin eroon aika helposti loppujen lopuksi. Olin jo vuosikaudet hajottanut itseäni siinä suhteessa ja avasin eräänä päivänä silmät. ”gaslighting” toimi erittäin kauan!

Sitten taas kerättiin itsen kappaleita ja paineltiin työelämään, hankittiin taas mies ja kun ideaalielämääni kuului, niin jopa omakotitalo jne.. Kuitenkin tuli kahlattua vain kusipäitä koska se malli kotoa siihen oli aika selkeä. Minä en itse nähnyt kaavaa silloin vielä. Nyt tunnistan narsistit jo kilometrien päähän ja pysyn mahdollisimman kaukana niistä, Ja narsistit vetää puoleensa yleensä rikkinäisiä ihmisiä..

IMG_6546

Joten kusipäät, check! Niin monta kusipäätä yhden naisen elämään että hävettää. Eikö yhdestä virheestään opi? Ei, vaan piti paukuttaa päätä seinään monta kertaa. Vasta kun voi katsoa itseään ja omia heikkouksiaan peiliin, pystyy etsimään itselleen miehen jonka ansaitsee. Täytyy ymmärtää oma arvo.

Elämä vei eteenpäin. Välillä hallitusti (hah,niin luulin) ja välillä (enemmän) todella hallitsemattomasti. Mutta eteenpäin mentiin. Kaksi ihanaa lasta matkan varrella saatu ja heistä kiitollinen.Ja kiitän myös miestäni joka minua tukee. Miestä johon voin luottaa kuin kallioon.

”sinuun minä luotan vaikka itseeni en enää”

Minä en ole varmasti se helpoin tapaus, ja nostan hattua sille ymmärryksen ja rakastamisen määrälle mitä olen nyt saanut. Kun mies sai vihdoin myös selitystä kaikelle, on elämä helpottanut. Kerron vinkkejä masentuneen läheiselle täällä

…kun kaiken takana on trauma..

Turvapaikka

Muistan mummolan rappuset, ne harmaat ja auringossa lämmenneet. Istun rappusilla ja nojaan polviini. Tutkin täydessä työntouhussa olevia muurahaisia vanhojen lautojen raoissa. nenääni tuoksuu kesä ja aamukasteen kostea nurmikko.. Mummon herkkupuuroa vatsa täynnä, se on jo tuntikausia ennen heräämistäni laitettu puuhellalle hautumaan.

Mummo touhuaa tuvassa omia hommiaan, käy välillä kaivolla vettä hakemassa ja minä kipitän perässä. Mummo pelottelee kaivomörköllä. Jos kaivoon kurkistaa, nappaa kaivomörkö ikiajoiksi.

Siellä vietän kesäni, mummon kanssa pestään ulkona pulsaattorikoneella pyykkiä. Valkoiset lakanat liehuu tuulessa ja ihana pesuaineen tuoksu leviää pitkin saunan taustaa missä pyykkäminen tapahtuu. Siellä paistaa aurinko ja tuoksuu kesä ja niin vitivalkoisia lakanoita en ole sen jälkeen koskaan nähnyt.

naru

Se on turvapaikkani. Mummolan rappuset. Siellä oli hyvä ja  turvallinen olla. Sinne minut mielellään laitettiinkin pois jaloista koko kesäksi, että äiti ja isäpuoleni sai ryypätä rauhassa. Siellä ei tarvinnut pelätä.

Siellä ei tarvinnut katsoa kun äitiä pahoinpideltiin. Siellä ei herätty yöllä puukkohippasille, saati siihen yksinäisyyteen kun porukat oli lähtenyt baariin. Siellä elin lapsen, normaalin lapsen elämää.

Mummo, sinua minä ikävöin. Ja turvapaikkaa, mummolan harmaita rappusia

Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Olen kirjoittanut matkani alussa pitkän jutun tästä aiheesta. Miettinyt miten moneksi minusta onkaan. Pohtinut kaksisuuntaisen vaikutusta elämääni ja persoonaani. Olen kyseenalaistanut tätä diagnoosia varmasti enemmän kuin olen koskaan kyseenalaistanut yhtään mitään. En olisi koskaan halunnut tätä diagnoosia, vaikka eihän kukaan koskaan mitään diagnooseja haluaisi. Mutta tämän mä sain jotenkin ”valita”. Siis mulla oli kaikki kyseisen mielialahäiriön oireet,  totta. Mutta, mä sanoin etten sitä diagnoosia halua ja psykiatri oli siihen ihan ok. Mutta koska apua mä kuitenkin halusin, kovasti. Joten lääkitys oli silloin ehdottoman tärkeää, tai siis näin silloin ajattelin.

Lääkitys maksaa noin parisataa euroa kuukaudessa ilman kelakorvausta, Psykiatrini sanoi.  Kelakorvauksen kanssa se maksaa vain muutamia euroja. (nykyään siis se 50e:n omavastuuosuus) Joten diagnoosi paperiin että saa apua tilanteeseen.

Mutta nyt, kun tähän tilanteeseen on jo saanut paljon aikaa ja perspektiiviä niin kyseenalaistan vielä enemmän. Olisiko mahdollisesti kuitenkin kyse dissosiatiivisestä häiriöstä kuin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä?

Olisiko kaiken takana kuitenkin trauma?

Dissosiaatio tarkoittaa erottumista tai hajoamista. Trauman kohdatessa mieli on erottanut tunnekokemuksen. Kun trauma tapahtuu yhä uudelleen ja uudelleen joutuu mieli yhä uudestaan irrottamaan tapahtuman tunnekokemuksen. Vähän niinkuin laittaisi sen laatikkoon ja laatikon kiinni ja lukkoon. Kun sinne laatikkoon on suljettu tarpeeksi usein se kokemus, tulee siitä kokemuksesta erillinen osa. Minuuden osa siis. Se osa, eli se laatikko, pitää sisällään sen trauman tunnereaktion.

Vakavasti ja pitkäaikaisesti traumatisoituneille saattaa tulla jopa dissosiatiivinen identiteettihäiriö mikä tarkoittaa sitä että persoonallisuuden eri osat ovat niin erillään että niille on muodostunut oma identiteetti.

Kerron lisää dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä tarkemmin erillisessä postauksessa.

IMG_20180705_092615

Mutta jospa minun vaihtelujen taustalla on ennemminkin trauma, ja dissosiatiivisuus kuin kaksisuuntainen mielialahäiriö? Vaikkakin paskankos väliä sillä oikeasti on mikä tätä nuppia ja kroppaa riivaa jos oman hyvinvoinnin tueksi on löytynyt oikea kaava. Mutta sitten sillä on suurtakin merkitystä, jos tarvitsisin lääkitystä!

Tällä hetkellä en tosiaan tarvitse mitään lääkitystä, siitä lisää myöhemmin!

 

 

Terapeutin valinta

Onneksi olkoon! Olet täyttänyt kaikki vaadittavat ja vaativimmista vaativimmat kriteerimme ja saat alkaa etsimään itsellesi terapeuttia! Ai mistäkö? No sieltä vaan netistä etsit ja katsot että on kelan hyväksymä ja sinne vaan tutustumiskäynnille! Juu ja mahdollisimman monella kannattaa käydä että löydät itsellesi sen oikean. Mutta ei, me ei sitä makseta tai siinä auteta että ihan itse nyt vaan selvität ja maksat.

Tämä oli minun kokemus. Tämä oli silti se onnellinen tapaus, minut yhteiskunta luokitteli sen verran arvokkaaksi että minuun kannatti kela tuettu terapia sijoittaa. Ehkä minusta saadaan vielä veronmaksaja.

 

No joo, aika karskia mutta näin mä sen koin. Olin onnellinen siitä että olin saanut luvan hakea terapeuttia, mutta onneton siitä että olin henkisesti ja fyysisesti aivan finaalissa sitä tekemään. Olin onnellinen että kela tukisi minua siinä, mutta onneton siitä että maksamista tulisi silti ihan huolella. Mutta koskaan en tajunnut miten paljon tulevaisuudessa saisin paskaa niskaani siitä että mä pääsin terapiaan. Ja siis toisilta traumatisoituneilta. Mä haluan että asiat ei olis niin, että kaikki terapiaa tarvitsevat ei sitä saa. Mutta se että siirrän oman pahan oloni toiseen ei ole ok.

IMG_20180705_073149

Terapeutin valinta

Terapeutteja on paljon (mutta silti liian vähän) ja valinta on vaikea. Täytyy myös miettiä mikä terapiasuuntaus olisi itselle paras. Millaista terapiaa ja kenen kanssa, onko vapaita aikoja ja missä terapeutti vastaanottaa asiakkaita, onko kelan hyväksymä ja haluanko miehen vai naisen, jne. Paljon kysymykisä kenelle tahansa mutta järkyttävän kokoinen asia miettiä silloin kun omat voimavarat on jo aikalailla käytetty loppuun.  Mutta nyt on onneksi sekin asia otettu työn alle!

Minduu nettisivut löytyy klikkaamalla tästä

Minduun nettisivuille on kerätty kaikki olennainen tieto mitä tarvitset hakiessa itsellesi terapeuttia. Sieltä löytyy myös sanastoa josta on varmasti itselleen hakijalle hyötyä mutta myös läheisille ja perheenjäsenille. Tässäkin on hyvä olla tukena. Voi yhdessä asioita käydä läpi ja varata aikaa. Minduun nettisivujen perustaja on itse törmännyt tähän samaan ongelmaan kuin me muutkin, että se on todella työlästä. Ja kun kukaan ei oikeasti sinua sen asian kanssa neuvo, kaikki se työ pitäisi tehdä yksin. Nettisivuista siis suuri apu monelle!

IMG_20180607_064053

Ja kelan sivuilta löytyy myös terapeuttiluettelo, se löytyy klikkaamalla tästä

Minun terapeutinhaku tarinani löytyy täältä

Miten löysin terapeutin?

Olin töissä silloin kun tämä mun paketti kaatui kasaan, joten minä aloitin eheytymisen tien luonnollisesti sillä, että varasin työterveyshuoltoon ajan. Työterveyslääkäri varasi minulle ajan työterveyspsykologille ja sinne sain neljä käyntiä.

Kun muutamalla ensimmäisellä istunnolla oksensin kaiken sen pahan olon ja tapahtumat mitä minulle oli tapahtunut, oli selvää että tilanne oli akuutti. Työterveyspsykologini pyysi työnantajaltani muutamia lisäkäyntejä etten jäisi tyhjän päälle roikkumaan. Minulle oli suuri kynnys kertoa se kaikki mitä olin nyt puhunut. Olin erittäin kiitollinen siitä, että psykologi oli valmis järjestämään lisäkäyntejä. Minun takiani? Oliko asiani niin tärkeä? Se tuntui hyvältä.

Miten löysin terapeutin

Kela sitten antoi vihreää valoa terapialle, joten kun kotona sitten eräänä iltana kelaterapeutteja etsiskelin, törmäsin työterveyspsykologiini. Seuraavalla kerralla kerroin että olen etsimässä terapeuttia, ja löysin listalta sinut. Työterveyspsykologi pahoitteli, että hän ei tällä hetkellä pysty ottamaan yhtään uutta asiakasta.

Seuraavan kerran työterveyspsykologille mentyäni, hän ensimmäisenä sanoi että oli jäänyt miettimään asiaani. Hänellä olisi kohta loppumassa erään asiakaan terapia, mutta hän oli ajatellut ettei ottaisi siihen ketään, mutta hän ei voisi sanoa minulle nyt ei. Olimme siinä vaiheessa istuneet yhdessä jo ainakin viisi kertaa ja olin vuodattanut hänelle suuren osan muistamastani elämäntarinastani.

IMG_20180418_054040

Itse siis pääsin todella helposti terapeutin etsinnässä, ja hän oli siitä akuutista tilanteesta aivan sinne loppuun asti rinnallani. En voisi enempää kiitollinen siitä asiasta olla. Aina se ei todellakaan ole näin helppoa, ja itsekkin olen useasti joutunut kestämään kohtaamattomuutta palvelujärjestelmässä. Olen onnekas, että edes tässä vaiheessa minut kohtasi ihminen, läsnäolevana ja myötätunnolla. En ollut diagnoosi tai oire, vaan olin ihminen.

IMG_20180426_055133

Käy täältä lukemassa vinkkejä terapeutin hakemiseen.