Vuosi 2018

 

”Haluan merkityksellisen ja tasapainoisen elämän, haluan tuntea rakkautta ja yhteyttä rakkaisiin ihmisiin, haluan enemmän läsnäoloa, itseni ja lähipiirini kanssa ja haluan tehdä enemmän asioita mitkä tekee minut onnelliseksi.”

Uuden vuoden lupaukseni tammikuussa 2018. Tämä vuosi on mennyt nopeasti. Tasan vuosi sitten tähän aikaan päätin että tulevasta vuodesta tulee erilaisempi kuin mistään muusta edellisestä vuodesta. Päätin alkaa tekemään asioita mistä minä nauttisin ja halusin kehittää itseäni. Päätin alkaa lukemaan enemmän, opiskelemaan uusia asioita, ja viettämään aikaa enemmän itseni kanssa.

trauma (9).JPG

Tämän vuoden ensimmäisenä päivänä aloitin aamulenkki haasteeni. Olin päättänyt käydä lenkillä koko vuoden, joka aamu. Päätin alusta asti että käyn 45 minuuttia, ja mieluiten metsässä.

Vuoden aikana se tietenkin vaihteli paljon missä olin, olen ollut lenkillä niin metsässä, kaupungissa, kuin ulkomaillakin. Olen pyöräillyt, juossut ja kävellyt. Ollut tasan 45 minuuttia, ja yli viisi tuntia aamulenkilläni. Viiden tunnin aamulenkillä olin polkupyörällä, pyöräilin sinä aamuna yli 60km, minulla oli eväät mukana. Se oli ihana kesäinen aamu.

Tämä vuosi on ollut myös henkisen kasvuni kannalta merkittävä vuosi. Olin päättänyt kehittää itseäni ja sitä minä kyllä tein. Sain paljon uusia oivalluksia itseeni ja elämääni liittyen ja tein parannuksia niihin pitkin vuotta. Opiskelin ja luin paljon tämän vuoden aikana. Kirjoitin enemmän kuin koskaan.  Tein vapaaehtoistyötä ja koin merkitystä elämälleni. Se on ollut tärkeää.

TAMMIKUU

IMG_20180122_080150

Poikkeuksellisen luminen verrattuna muihin vuosiin. Aamut oli kylmiä ja pimeitä. Siis todella pimeitä kun aamulla jo viiden kuuden välissä lähdin lenkille. Alku oli helppoa, olin niin innostunut uudenvuoden lupauksestani.

HELMIKUU

Helmikuu oli vaikea kuukausi, olin juuri antanut ensimmäisen ison haastatteluni lehteen ja minua jännitti ja ahdisti se suunnattomasti. Pelkäsin kamalasti ihmisten reaktioita sitä kohtaan. Olin käynyt jo kuukauden aamulenkeillä ja nyt siitä alkoi muodostua rutiini. Ahdistukseni ja muut oloni helpottui aina aamulenkillä. Paska aamu muuttui joka kerta lenkillä hyväksi oloksi, joten oli helppo lähteä lenkille. Tässä kohtaa lopetin tv:n ja uutisten katselun.

MAALISKUU

IMG_20180303_123710

Maaliskuussa kävin Nuuksiossa ensimmäistä kertaa. Talvinen Nuuksio ei ehkä ollut sitä mitä olin odottanut, mutta kiva reissu se silti oli. Tässä vaiheessa olin myös alkanut juoksemaan. Tykkäsin tehdä osan lenkeistäni juosten, ja halusin hieman kokeilla rajojani. Päätin osallistua elokuussa järjestettäviin Himos Trail kisoihin, matkana 17km, se tulisi olemaan pisin koskaan juoksemani matka.

Aloin huomaamaan itsessäni metsän keskellä kaikenlaista, mitä en ollut ennen edes ajatellutkaan. Huomasin esimerkiksi omaavani negatiivisia ajatusmalleja. Minkä huomaamiseen tarvittiin pysähtymistä ja itseni kuuntelua. Metsässä kuulee itsensä.  Aloin myös miettimään työtuntieni vähentämistä. Puntaroin kovasti mikä on oman hyvinvointini kannalta tärkeää. Kipuilin ajatuksen kanssa paljon, siksi että olen rakentanut itseäni paljon nykyisen työni kautta.

HUHTIKUU

Tein päätöksen vähentää töitä. Töissä se otettiin vastaan hyvin. Havahduin kotona olevaan tavaranpaljouteen. Huomasin että olin ostellut kaikenlaista, pönkittääkseni omaa egoani ja tunteakseni hyvää oloa. Mietin paljon, miksi ostan, miksi olen ostanut. Mihin tarvitsen mitäkin. Mietin miten tärkeää minulle on ollut näyttää ulospäin tietynlaiselta. Kieltäydyin eräästä työasiasta, vaikka ennen se ei olisi ollut mahdollista. Kipuilen asian kanssa mutta myöhemmin olen ylpeä itsestäni.

Mietin paljon raha-asioita ja aloin pistämään rutiineita uusiksi. Tein kuukausibudjetin ruokaostoihin ja tein neljän viikon kiertäviä ruokalistoja. Mietin miten paljon haluan rahaa säästöön ja miten saadaan lainat nopeimmin maksetuksi. Mietin mistä kaikesta olen itse valmis säästämään, mitä en oikeasti tarvitse. Siivosin kotia ja ajatusmaailmaani. Tein siivousohjelman kodin ylläpitoon koko perheelle, ennen se oli ollut vain minun ja miehen vastuulla. Nyt koko perhe osallistuu.

Tässä kuussa mietin paljon henkistä kasvua. Mietin paljon omia uskomuksia ja ajattelumallejani. Mietin ihmisiä ympärilläni ja historiassani, miten he olivat muovanneet minua. Laitoin puntariin kaikki ystävyyssuhteeni. Mietin kenelle oikeasti minulla on aikaa. Kenelle haluaisin sitä jakaa. Kun olen laittanut oman ajan ja perheajan ykköseksi, kuka ansaitsee tulla kolmannelle sijalle?

Heräsin miettimään somen käyttöäni. Päätin jättää facebookin pois muutaman askeleen tekniikalla.

”tee tänään sitä mitä muut ei tee, ja olet huomenna sitä mitä muut ei ole”

Hautausmaalla kävely herätti miettimään mitä haluan tehdä ennen kuin sinne joudun. Mietin kiitollisuutta ja sitä miten paljon minulla on mahdollisuuksia.

TOUKOKUU

Osallistuin elämäni ensimmäisiin juoksukisoihin! Juoksin vain 8km mutta olin todella tyytyväinen itseeni. Olin rikkonut yhden uskomuksen, ”minusta ei ole juoksijaksi”. Olen iloinen ja ylpeä itsestäni.

Työt pienemmillä tunneilla alkoi. Aamut oli lämpimiä ja käytin kaiken töistä jäävän ajan lenkkeilyyn ja luonnon heräämisen ihmettelyyn. Luin aivojen toiminnasta ja tein siitä jopa juttua instagramin aamuvideoihin. Muun ajan vietin täysin perheen kanssa. ”Olen pitänyt itseäni perhekeskeisenä mutta nyt kun olen sitä pohtinut huomaan että haluan viettää vieläkin enemmän aikaa perheen kanssa.” -olin kirjoittanut päiväkirjaani.

Mietiskelen missä tunnetiloissa haluaisin päiväni viettää ja teen siitä paljon pohdintoja päiväkirjaani.

”se mihin keskityt, laajenee”

KESÄKUU

Vihdoin lomat alkaa ja pääsen aamulenkille täysin uusiin maisemiin. Mennään heti lomien alettu perheen kanssa Espanjaan lomailemaan. Suomessakin on helleaalto ja lämpötilat on melkein kolmessakymmenessä asteessa! Vietetään lomalla aikaa myös siskon perheen kanssa. Treenaillaan aamut siskon kanssa ja päivät tehdään perheiden kanssa kaikenlaista mukavaa, ja syödään hyvin.

HEINÄKUU

Teen pitkiä pyöräilylenkkejä tässä kuussa. Pakkaan useana aamuna eväät ja kahvit reppuun ja hyppään fillarin selkään jo aikaisin aamusta. Huomaan facebookin herättävän minussa vahvoja tunteita ja poistan sen kokonaan. Instagram jää, sillä sinne ei kukaan postaa uutisia raiskatuista lapsista tai tappamisista, ryöstöistä, luonnonmullistuksista ja kaikista vääryyksistä mitä maailmassa tapahtuu. En enää kestä sellaista. Ja koska maailmassa tapahtuu kaikkea paskaa koko ajan, ja useimmille asioille en voi mitään, en halua hieroa niillä naamaani. Elämäni helpottui helmikuussa tehdyn päätökseni vuoksi, että en katso tvtä tai en katso/lue uutisia. Facebookkiin on vaan niin helppo linkittää uutisia, ja kaveripiirini teki sitä tiuhaan, ja kaikki uutiset negatiivisia.

Päätän myös lopettaa puhelimen käytön aamuistani kokonaan. Alan aamuisin kirjoittamaan, venyttelemään ja siitä lenkille. Vasta lenkillä voin ottaa puhelimen, sillä otan sillä kuvat ja teen aamuvideon instagramiin. Otan kylmäsuihkun testiin täksi kuukaudeksi sillä se lukemani mukaan:

  • Ehkäisee ja vähentää masennusta ja ahdistusta
  • Kirkastaa ajatuksia
  • Ehkäisee verisuonitauteja
  • Laihduttaa (heh, kuulemma ruskea rasva aktivoituu, koska yrittää lämmittää kehoa)
  • Nopeuttaa palautumista urheilusuorituksista
  • Kaunistaa ihoa
  • Onnellisuus lisääntyy

No tähän voisin lisätä quotesin ” Do more what makes you feel alive” ja tää suihku meni siihen kategoriaan. Se oli sellaista itsensä ylittämistä seisoa jääkylmässä suihkussa joka aamu useita minuutteja! (oma ennätys oli 9.43min!)

Ymmärsin että mielenrauha on valinta. Valitsin draamattoman elämän ihan itse. Olin tähän mennessä vuotta poistanut toooodella paljon stressaavia ja ahdistusta ja draamaa lisääviä juttuja veks elämästäni! Olin tästä erittäin iloinen, onnellinen. Ja tasapainoinen!

”what you tolerate, you worry about”

ELOKUU

Osallistuttiin siskon kanssa Himos Trail kisoihin. Elämäni pisin juoksukisa oli edessä, 17km juoksua himoksen laskettelurinteiden maastoissa. Päivä oli kuuma, mutta tunnelma oli upea. Sisko sairastui ja ei päässyt osallistumaan joten joudun juoksemaan yksin. Sisko oli kannustamassa ja huolehti minun huolloista. Aikamoinen tahtojen taistelu se juoksu oli, mutta selvisin siitä.

Opiskelin kriisikeskuksen vapaaehtoistyöntekijäksi. Tämä antoi minulle mahdollisuuden olla avuksi. Olen itse saanut apua ja se on ollut elintärkeää. Olen itse myös tullut väärinkohdatuksi, joten halusin olla kohtaamassa ihmisiä oikein. Halusin tehdä jotain auttaakseni. Tämä oli sopiva tie. Huomasin ajatusmalleissani suuria muutoksia. Huomasin nimittäin ajattelevani asioista enemmän mahdollisuuksina kuin uhkatekijöinä, ihan mahtavaa!

Olin tässä kuussa ensimmäistä kertaa kunnolla kipeänä tänä vuonna. Melkein viikko flunssan kourissa, 40 asteen kuumeessa, kotisohvalla, joten aamulenkit oli pakko skipata muutamalta päivältä.

SYYSKUU

Aamut alkoi olemaan taas sumuisia ja harmaita. Silti kauniita auringonnousuja sai kuvata useana aamuna. Mieleni oli hyvä ja seesteinen. Kävin uimassa välillä, sillä olin alkanut haaveilemaan triathlonista. Että ensi vuonna voisin osallistua sprinttitriathloniin. Ja tämä vain siksi, että olen aina ajatellut että triathlonistit ovat superihmisiä, superurheilijoita jollainen minä en ole. Tein tässä kuussa sellaisen havainnon että pystyn mihin vain jos niin haluan. Olin aina ajtellut etten koskaan voisi osallistua maratonille koska en ole juoksija. Mutta osallistuin tässä kuussa uuteen juoksukilpailuun joka oli 20 km maastojuoksua. Maasto oli erittäin haastava ja minä tein sen! Minä perkele juoksin sen 20 kilometriä! Joten maraton juoksu uskomus hävisi savuna ilmaan. Tajusin että kyllä minä voisin maratonin juosta jos haluaisin, joten minun ei sitä tarvinnut edes juosta. Minun ei tarvitse näyttää sitä kenellekkään muulle kuin itselleni ja mieleni kahleet oli siltä osin rikottu jo. Joten siksi päätin että osallistuisin ensi vuonna sprinttitriathlonkisoihin, haluaisin rikkoa senkin uskomuksen itsestäni, ettei minusta olisi siihen.

LOKAKUU

Syksy oli upea väriloisto. Ja siitä sai nauttia vielä lokakuun puolellakin. Kuvasin paljon ja heräsin useana aamuna innoissani kuvailemaan. Treeniosuus lenkistä kuihtui siihen että halusin vain nauttia maisemista.  Aamukaste oli aina huikea. Lokakuussa pystyi vielä hyvin pyöräilemään ja alla kuva upeasta auringonlaskusta kun kävin pyörätreenin tekemässä vielä illalla.

IMG_20181013_185216

 

 

MARRASKUU

Marraskuussa tein useamman luennon ja olin myös mielenterveysmessuilla. Marraskuussa pääsin nauttimaan ensilumesta ja upeista lumisista kuvista. Marraskuussa kuuntelin viisi kirjaa storytelistä! Marraskuussa aloin taas palauttelemaan uudestaan kiertävää ruokalistaa sillä se oli välillä unohtunut. Ruokalistalla ja viikottaisilla ostosreissuilla nimittäin säästi sievoisia summia rahaa.

JOULUKUU

3112-2018-0233250447643296674860

Jouluaattona teinkin päivityksen blogiin. Joulukuu meni nopeasti, sillä tein enemmän töitäkin. Tammikuussa ollaan lähdössä siskon kanssa reissuun joten paiskin töitä hiukan enemmän kartoittaakseni lomakassaa. Mutta tänään, vuoden viimeisenä aamuna, kun kirjoitan tätä, olen kiitollinen. Kliseisesti, olen vain kiitollinen. Kiitos minulle vuodesta 2018, että tein siitä juuri tälläisen. Koska ensi vuodesta voin tehdä mitä ikinä haluan!!! Vuosi 2018 oli muutosten vuosi. Tein suuria muutoksia ajatusmalleissa, uskomuksissani, rutiineissani ja elämäntavoissani. Ensi vuonna ne kaikki ovat jo käytössäni, joten minusta on mihin vain!