#365challenge

#365challenge on mun oma juttu, keksin sen 2017 vuoden välipäivinä. Päätin käydä koko vuoden 2018 aamulenkillä, vähintään sen 45 minuuttia. Nyt, kun kävin kaikki vuoden 2018 videot läpi tajusin. Tää oli huikein juttu IKINÄ!!!

Tämä #365challenge on muuttanut mun elämän aivan totaalisesti. Ensinnäkin se, että mun kunto kohosi viime vuoden aikana ihan huimasti! Mä osallistuin viime vuonna neljään kisaan, siis neljään! En ole tätä ennen koskaan osallistunut yhteenkään kilpailuun, ja nyt osallistuin yhden vuoden aikana neljään.

  • Nuuksion talvirogaining 3h
  • Turku Trail Cup Länsikeskus 12km
  • Himos Trail Challenge 17km
  • Turku Trail Cup Hirvensalo 20km

Mutta se on vaikuttanut kaikista eniten mun hyvinvointiin, mun pääkoppaan. Olen voinut koko vuoden todella hyvin verrattuna mihinkään edellisiin.

Kirjoitin myös haasteestani meidän yhdistyksen nettisivuille:

img_20180724_065425.jpg

Aloitin tammikuussa hullulta tuntuvan haasteen. Keksin joulun 2017 välipäivinä idean, että aion käydä koko seuraavan vuoden aamulenkillä, joka päivä 45 minuuttia. En aluksi tainnut itsekään oikein uskoa haasteeni onnistumiseen, mutta tein siitä silti “julkisen”.

Päätin tehdä joka aamu lenkistäni instagramiin videon. Tammikuu oli pimeä ja kylmä. Lunta ja pakkasta oli useina aamuina reippaasti. Koirani Luna katsoi minua aamuisin aivan hölmistyneenä, kun usein jo ennen kuutta sanoin ne maagiset sanat “mennään ulos”. Normaalisti nämä sanat saavat kääpiösnautserimme ryntäämään innoissaan ovelle, mutta nyt reaktio oli päinvastainen ja koira suorastaan katosi peiton alle. Pienen suostuttelun jälkeen sain hänet kyllä mukaani. Alkuvuosi meni opetellessa uutta rutiinia mutta pian siitä tuli jo tapa.

img_20180317_070345.jpg

Huhti-toukokuussa kevät alkoi tehdä tuloaan harmaan maan läpi ja valo lisääntyi huomattavasti. Innostuin tässä kohtaa videoiden lisäksi myös valokuvaamisesta. Yhtäkkiä huomasin löytäväni kauneutta joka puolelta aamulenkeiltäni! Saatoin seisoa hämähäkin seitin edessä useita kymmeniä minuutteja haltioituneena sen kauneudesta.

trauma (1)

Alkukesä oli upeaa aikaa. Kukkaloisto lisääntyi ja aamut olivat valoisia jo todella aikaisin. Mitä aikaisempi aamu, sitä upeampia kuvia sain. Otin kukkasista ja terälehdistä lähikuvia. Ihastelin aamukasteen pisaroita, auringon ensisäteitä, aamu-usvaa ja täydellistä terälehtien järjestystä apilassa. Joskus huomasin jopa pidättäväni hengitystä kuvatessani, niin keskittynyt olin.

IMG_20180724_070718

Syksyn saapuminen oli jollain tavalla hieman surullista ja haikeaa, mutta jollain tavalla myös helpottavaa. Syksy oli upea väriloisto ja ulkoilu oli ihanaa.

Palasin lenkiltä aina hyvällä mielellä. Usein jopa ilosta pursuten. Olin usein yksin tämän löydökseni kanssa. Tuntui, että muut olivat jo nähneet luonnon kauneuden? Miten se oli mahdollista?

Voimaa ja rauhaa luonnosta

Eräänä aamuna ymmärsin. Olin aikaisemmin katsonut kaikkea traumalasieni läpi. Kun vihdoin kunnolla pysähdyin, aloin nähdä! Traumalasien poistosta on jo tovi, mutta vasta nyt kun olin täysin läsnä, olin valmis näkemään kaiken kauneuden. Näin vesipisarat lehdillä, aamukasteen kärpäsen siivissä, vaaleanvihreän taimen sorjan varren. Auringon säteen hämähäkin seitissä, aamu-usvan pellolla, peurojen hölmistyneet katseet pellon laidassa. Näin kaiken kauneuden, ja se oli lumoavaa!

IMG_20181017_100718-01

Olipa oloni ollut kuinka huono tahansa, se parani lenkillä! Mitä huonompi fiilis, sitä suurempi kontrasti hyvään oloon oikeastaan oli. Välillä nopeita juoksulenkkejä – toki kuvaamaan piti usein pysähtyä. Välillä oikein hitaita, parin tunnin aamulenkkejä, repussa aamukahvit ja leipäpalaset. Toisinaan pyörällä, mutta useimmiten omin jaloin.

Ulkoilu on tehnyt hyvää mielenterveydelle. Pysähtyminen on ehdottoman tärkeää tässä hektisessä hetkessä, jossa elämme. Varsinkin metsällä on monta hyvää terveysvaikutusta. Ulkoilu on upea tapa pysähtyä ja nauttia. Kuunnella ja katsoa. Vain olla. Mindfulnessia parhaimmillaan. Huomasin itse, että metsässä minua ei kukaan tuomitse, en edes minä itse. On hyvä olla armollinen itselleen.

IMG_20180430_064152-01

Disso ry:ssä vuosi on ollut upea. Olen tutustunut ihaniin ihmisiin ja saanut olla mukana hienoissa jutuissa. Seuraava vuosi on vieläkin parempi, upeampi ja hienompi. Sen voin luvata. Saamme traumatietoutta lisättyä ja vertaisia yhdistettyä. Saamme voimaantua toisistamme.

Minulle myös luonto on ollut yksi voimaannuttavista tekijöistä. Suomen luonto on upea ja meidän täytyy muistaa nauttia siitä. Olemme sisätiloissa suurimman osan päivästä. Lähde mukaan aamulenkille kanssani vuonna 2019! Voit seurata aamuvideoitani instagramin storyssa. Vai rohkenisitko haastaa itsesi etsimään oman ympäristösi ihmeitä?

Rauhallista joulua ja voimaantumisen vuotta 2019 kaikille isoille ja pienille.

Jonna

Disso ry

itse

Vuosi 2018

 

“Haluan merkityksellisen ja tasapainoisen elämän, haluan tuntea rakkautta ja yhteyttä rakkaisiin ihmisiin, haluan enemmän läsnäoloa, itseni ja lähipiirini kanssa ja haluan tehdä enemmän asioita mitkä tekee minut onnelliseksi.”

Uuden vuoden lupaukseni tammikuussa 2018. Tämä vuosi on mennyt nopeasti. Tasan vuosi sitten tähän aikaan päätin että tulevasta vuodesta tulee erilaisempi kuin mistään muusta edellisestä vuodesta. Päätin alkaa tekemään asioita mistä minä nauttisin ja halusin kehittää itseäni. Päätin alkaa lukemaan enemmän, opiskelemaan uusia asioita, ja viettämään aikaa enemmän itseni kanssa.

trauma (9).JPG

Tämän vuoden ensimmäisenä päivänä aloitin aamulenkki haasteeni. Olin päättänyt käydä lenkillä koko vuoden, joka aamu. Päätin alusta asti että käyn 45 minuuttia, ja mieluiten metsässä.

Vuoden aikana se tietenkin vaihteli paljon missä olin, olen ollut lenkillä niin metsässä, kaupungissa, kuin ulkomaillakin. Olen pyöräillyt, juossut ja kävellyt. Ollut tasan 45 minuuttia, ja yli viisi tuntia aamulenkilläni. Viiden tunnin aamulenkillä olin polkupyörällä, pyöräilin sinä aamuna yli 60km, minulla oli eväät mukana. Se oli ihana kesäinen aamu.

Tämä vuosi on ollut myös henkisen kasvuni kannalta merkittävä vuosi. Olin päättänyt kehittää itseäni ja sitä minä kyllä tein. Sain paljon uusia oivalluksia itseeni ja elämääni liittyen ja tein parannuksia niihin pitkin vuotta. Opiskelin ja luin paljon tämän vuoden aikana. Kirjoitin enemmän kuin koskaan.  Tein vapaaehtoistyötä ja koin merkitystä elämälleni. Se on ollut tärkeää.

TAMMIKUU

IMG_20180122_080150

Poikkeuksellisen luminen verrattuna muihin vuosiin. Aamut oli kylmiä ja pimeitä. Siis todella pimeitä kun aamulla jo viiden kuuden välissä lähdin lenkille. Alku oli helppoa, olin niin innostunut uudenvuoden lupauksestani.

HELMIKUU

Helmikuu oli vaikea kuukausi, olin juuri antanut ensimmäisen ison haastatteluni lehteen ja minua jännitti ja ahdisti se suunnattomasti. Pelkäsin kamalasti ihmisten reaktioita sitä kohtaan. Olin käynyt jo kuukauden aamulenkeillä ja nyt siitä alkoi muodostua rutiini. Ahdistukseni ja muut oloni helpottui aina aamulenkillä. Paska aamu muuttui joka kerta lenkillä hyväksi oloksi, joten oli helppo lähteä lenkille. Tässä kohtaa lopetin tv:n ja uutisten katselun.

MAALISKUU

IMG_20180303_123710

Maaliskuussa kävin Nuuksiossa ensimmäistä kertaa. Talvinen Nuuksio ei ehkä ollut sitä mitä olin odottanut, mutta kiva reissu se silti oli. Tässä vaiheessa olin myös alkanut juoksemaan. Tykkäsin tehdä osan lenkeistäni juosten, ja halusin hieman kokeilla rajojani. Päätin osallistua elokuussa järjestettäviin Himos Trail kisoihin, matkana 17km, se tulisi olemaan pisin koskaan juoksemani matka.

Aloin huomaamaan itsessäni metsän keskellä kaikenlaista, mitä en ollut ennen edes ajatellutkaan. Huomasin esimerkiksi omaavani negatiivisia ajatusmalleja. Minkä huomaamiseen tarvittiin pysähtymistä ja itseni kuuntelua. Metsässä kuulee itsensä.  Aloin myös miettimään työtuntieni vähentämistä. Puntaroin kovasti mikä on oman hyvinvointini kannalta tärkeää. Kipuilin ajatuksen kanssa paljon, siksi että olen rakentanut itseäni paljon nykyisen työni kautta.

HUHTIKUU

Tein päätöksen vähentää töitä. Töissä se otettiin vastaan hyvin. Havahduin kotona olevaan tavaranpaljouteen. Huomasin että olin ostellut kaikenlaista, pönkittääkseni omaa egoani ja tunteakseni hyvää oloa. Mietin paljon, miksi ostan, miksi olen ostanut. Mihin tarvitsen mitäkin. Mietin miten tärkeää minulle on ollut näyttää ulospäin tietynlaiselta. Kieltäydyin eräästä työasiasta, vaikka ennen se ei olisi ollut mahdollista. Kipuilen asian kanssa mutta myöhemmin olen ylpeä itsestäni.

Mietin paljon raha-asioita ja aloin pistämään rutiineita uusiksi. Tein kuukausibudjetin ruokaostoihin ja tein neljän viikon kiertäviä ruokalistoja. Mietin miten paljon haluan rahaa säästöön ja miten saadaan lainat nopeimmin maksetuksi. Mietin mistä kaikesta olen itse valmis säästämään, mitä en oikeasti tarvitse. Siivosin kotia ja ajatusmaailmaani. Tein siivousohjelman kodin ylläpitoon koko perheelle, ennen se oli ollut vain minun ja miehen vastuulla. Nyt koko perhe osallistuu.

Tässä kuussa mietin paljon henkistä kasvua. Mietin paljon omia uskomuksia ja ajattelumallejani. Mietin ihmisiä ympärilläni ja historiassani, miten he olivat muovanneet minua. Laitoin puntariin kaikki ystävyyssuhteeni. Mietin kenelle oikeasti minulla on aikaa. Kenelle haluaisin sitä jakaa. Kun olen laittanut oman ajan ja perheajan ykköseksi, kuka ansaitsee tulla kolmannelle sijalle?

Heräsin miettimään somen käyttöäni. Päätin jättää facebookin pois muutaman askeleen tekniikalla.

“tee tänään sitä mitä muut ei tee, ja olet huomenna sitä mitä muut ei ole”

Hautausmaalla kävely herätti miettimään mitä haluan tehdä ennen kuin sinne joudun. Mietin kiitollisuutta ja sitä miten paljon minulla on mahdollisuuksia.

TOUKOKUU

Osallistuin elämäni ensimmäisiin juoksukisoihin! Juoksin vain 8km mutta olin todella tyytyväinen itseeni. Olin rikkonut yhden uskomuksen, “minusta ei ole juoksijaksi”. Olen iloinen ja ylpeä itsestäni.

Työt pienemmillä tunneilla alkoi. Aamut oli lämpimiä ja käytin kaiken töistä jäävän ajan lenkkeilyyn ja luonnon heräämisen ihmettelyyn. Luin aivojen toiminnasta ja tein siitä jopa juttua instagramin aamuvideoihin. Muun ajan vietin täysin perheen kanssa. “Olen pitänyt itseäni perhekeskeisenä mutta nyt kun olen sitä pohtinut huomaan että haluan viettää vieläkin enemmän aikaa perheen kanssa.” -olin kirjoittanut päiväkirjaani.

Mietiskelen missä tunnetiloissa haluaisin päiväni viettää ja teen siitä paljon pohdintoja päiväkirjaani.

“se mihin keskityt, laajenee”

KESÄKUU

Vihdoin lomat alkaa ja pääsen aamulenkille täysin uusiin maisemiin. Mennään heti lomien alettu perheen kanssa Espanjaan lomailemaan. Suomessakin on helleaalto ja lämpötilat on melkein kolmessakymmenessä asteessa! Vietetään lomalla aikaa myös siskon perheen kanssa. Treenaillaan aamut siskon kanssa ja päivät tehdään perheiden kanssa kaikenlaista mukavaa, ja syödään hyvin.

HEINÄKUU

Teen pitkiä pyöräilylenkkejä tässä kuussa. Pakkaan useana aamuna eväät ja kahvit reppuun ja hyppään fillarin selkään jo aikaisin aamusta. Huomaan facebookin herättävän minussa vahvoja tunteita ja poistan sen kokonaan. Instagram jää, sillä sinne ei kukaan postaa uutisia raiskatuista lapsista tai tappamisista, ryöstöistä, luonnonmullistuksista ja kaikista vääryyksistä mitä maailmassa tapahtuu. En enää kestä sellaista. Ja koska maailmassa tapahtuu kaikkea paskaa koko ajan, ja useimmille asioille en voi mitään, en halua hieroa niillä naamaani. Elämäni helpottui helmikuussa tehdyn päätökseni vuoksi, että en katso tvtä tai en katso/lue uutisia. Facebookkiin on vaan niin helppo linkittää uutisia, ja kaveripiirini teki sitä tiuhaan, ja kaikki uutiset negatiivisia.

Päätän myös lopettaa puhelimen käytön aamuistani kokonaan. Alan aamuisin kirjoittamaan, venyttelemään ja siitä lenkille. Vasta lenkillä voin ottaa puhelimen, sillä otan sillä kuvat ja teen aamuvideon instagramiin. Otan kylmäsuihkun testiin täksi kuukaudeksi sillä se lukemani mukaan:

  • Ehkäisee ja vähentää masennusta ja ahdistusta
  • Kirkastaa ajatuksia
  • Ehkäisee verisuonitauteja
  • Laihduttaa (heh, kuulemma ruskea rasva aktivoituu, koska yrittää lämmittää kehoa)
  • Nopeuttaa palautumista urheilusuorituksista
  • Kaunistaa ihoa
  • Onnellisuus lisääntyy

No tähän voisin lisätä quotesin ” Do more what makes you feel alive” ja tää suihku meni siihen kategoriaan. Se oli sellaista itsensä ylittämistä seisoa jääkylmässä suihkussa joka aamu useita minuutteja! (oma ennätys oli 9.43min!)

Ymmärsin että mielenrauha on valinta. Valitsin draamattoman elämän ihan itse. Olin tähän mennessä vuotta poistanut toooodella paljon stressaavia ja ahdistusta ja draamaa lisääviä juttuja veks elämästäni! Olin tästä erittäin iloinen, onnellinen. Ja tasapainoinen!

“what you tolerate, you worry about”

ELOKUU

Osallistuttiin siskon kanssa Himos Trail kisoihin. Elämäni pisin juoksukisa oli edessä, 17km juoksua himoksen laskettelurinteiden maastoissa. Päivä oli kuuma, mutta tunnelma oli upea. Sisko sairastui ja ei päässyt osallistumaan joten joudun juoksemaan yksin. Sisko oli kannustamassa ja huolehti minun huolloista. Aikamoinen tahtojen taistelu se juoksu oli, mutta selvisin siitä.

Opiskelin kriisikeskuksen vapaaehtoistyöntekijäksi. Tämä antoi minulle mahdollisuuden olla avuksi. Olen itse saanut apua ja se on ollut elintärkeää. Olen itse myös tullut väärinkohdatuksi, joten halusin olla kohtaamassa ihmisiä oikein. Halusin tehdä jotain auttaakseni. Tämä oli sopiva tie. Huomasin ajatusmalleissani suuria muutoksia. Huomasin nimittäin ajattelevani asioista enemmän mahdollisuuksina kuin uhkatekijöinä, ihan mahtavaa!

Olin tässä kuussa ensimmäistä kertaa kunnolla kipeänä tänä vuonna. Melkein viikko flunssan kourissa, 40 asteen kuumeessa, kotisohvalla, joten aamulenkit oli pakko skipata muutamalta päivältä.

SYYSKUU

Aamut alkoi olemaan taas sumuisia ja harmaita. Silti kauniita auringonnousuja sai kuvata useana aamuna. Mieleni oli hyvä ja seesteinen. Kävin uimassa välillä, sillä olin alkanut haaveilemaan triathlonista. Että ensi vuonna voisin osallistua sprinttitriathloniin. Ja tämä vain siksi, että olen aina ajatellut että triathlonistit ovat superihmisiä, superurheilijoita jollainen minä en ole. Tein tässä kuussa sellaisen havainnon että pystyn mihin vain jos niin haluan. Olin aina ajtellut etten koskaan voisi osallistua maratonille koska en ole juoksija. Mutta osallistuin tässä kuussa uuteen juoksukilpailuun joka oli 20 km maastojuoksua. Maasto oli erittäin haastava ja minä tein sen! Minä perkele juoksin sen 20 kilometriä! Joten maraton juoksu uskomus hävisi savuna ilmaan. Tajusin että kyllä minä voisin maratonin juosta jos haluaisin, joten minun ei sitä tarvinnut edes juosta. Minun ei tarvitse näyttää sitä kenellekkään muulle kuin itselleni ja mieleni kahleet oli siltä osin rikottu jo. Joten siksi päätin että osallistuisin ensi vuonna sprinttitriathlonkisoihin, haluaisin rikkoa senkin uskomuksen itsestäni, ettei minusta olisi siihen.

LOKAKUU

Syksy oli upea väriloisto. Ja siitä sai nauttia vielä lokakuun puolellakin. Kuvasin paljon ja heräsin useana aamuna innoissani kuvailemaan. Treeniosuus lenkistä kuihtui siihen että halusin vain nauttia maisemista.  Aamukaste oli aina huikea. Lokakuussa pystyi vielä hyvin pyöräilemään ja alla kuva upeasta auringonlaskusta kun kävin pyörätreenin tekemässä vielä illalla.

IMG_20181013_185216

 

 

MARRASKUU

Marraskuussa tein useamman luennon ja olin myös mielenterveysmessuilla. Marraskuussa pääsin nauttimaan ensilumesta ja upeista lumisista kuvista. Marraskuussa kuuntelin viisi kirjaa storytelistä! Marraskuussa aloin taas palauttelemaan uudestaan kiertävää ruokalistaa sillä se oli välillä unohtunut. Ruokalistalla ja viikottaisilla ostosreissuilla nimittäin säästi sievoisia summia rahaa.

JOULUKUU

3112-2018-0233250447643296674860

Jouluaattona teinkin päivityksen blogiin. Joulukuu meni nopeasti, sillä tein enemmän töitäkin. Tammikuussa ollaan lähdössä siskon kanssa reissuun joten paiskin töitä hiukan enemmän kartoittaakseni lomakassaa. Mutta tänään, vuoden viimeisenä aamuna, kun kirjoitan tätä, olen kiitollinen. Kliseisesti, olen vain kiitollinen. Kiitos minulle vuodesta 2018, että tein siitä juuri tälläisen. Koska ensi vuodesta voin tehdä mitä ikinä haluan!!! Vuosi 2018 oli muutosten vuosi. Tein suuria muutoksia ajatusmalleissa, uskomuksissani, rutiineissani ja elämäntavoissani. Ensi vuonna ne kaikki ovat jo käytössäni, joten minusta on mihin vain!

Rutiinit

Rutiini on hieman negatiivisesti kalskahtava sana. Ihmiset ajattelee herkästi että se on kaavoihin kangistumista ja sitä pitäisi välttää viimeiseen asti. Että jos sinä olet rutinoitunut johonkin, elämäsi on jotenkin tylsää. Mutta tosiasia on, jos kaavat on sellaiset mitkä ei palvele sinua ja elämääsi, ei sellaisiin kannatakkaan kangistua.

RUTIINIT ON UPEA ASIA 

Mutta hyvät rutiinit päivässä on erittäin hieno asia. Sellaiset joista saat energiaa, motivaatiota ja intoa päivään. Sellaiset mitkä tuo turvaa sinun elämään. Turvallisuus on todella tärkeää kaikille meille. Jokainen voi luoda omanlaisensa rutiinit päivään. Itselleni tärkeintä on aamurutiinit. Muuten voin soveltaa päivää miten haluan, ja joudunkin usemmiten.

Aamu alkaa aina samaan aikaa, olipa vapaa tai viikonloppu, tai työpäivä. Teen kaksivuorotyötä ja minulle on kaikista sopivinta, että heräämisaikani on aina sama. Vapaapäivinä saatan spesiaalitapauksissa nukkua 07.00 mutta yleensä klo 06.00 olen hereillä. Välillä herään jopa 05.00. Kesällä ainakin tykkään herätä jo 05.00 koska silloin on jo valoisaa. Näin talvella viiden herätys on hankalampaa ja talviaikaan annankin itselleni luvan nukkua sinne kuuteen.

RYTMI JA RUTIINIT

Minun sisäinen kelloni käyttää kahta aikavyöhykettä, kesäaika ja talviaika. Kesäaikana olen virkeämpi, elävämpi ja aikaansaavampi. Talviaika on sitä, että silloin lataan akkujani ja teen vähemmän. Lepään enemmän, mutta enää nykyisin en nuku sen enempää, kuten ennen tein. Olen huomannut että jos nukun paljon, minun mielialani alkaa laskemaan. Rutiinit on siksi todella tärkeät. Mutta tämä kesäaika ja talviaika kehossani ei välttämättä tarkoita sitä ulkona. Kehoni voi välillä viettää talviaikaa kesälläkin. Keskellä kesää saattaa iskeä vaihe missä menen hieman horrokseen, vaikka valoa on, minun kehoni kaipaa akkujen latausta. Silloin vähennetään tekemistä, tyhjennellään kalenteria ja tehdään vain pakolliset. Tänä vuonna kehoni on mennyt aikalailla vuodenajan mukaan. 

AAMURUTIINIT

KIITOLLISUUS

Aamurutiinit minulla menee näin. Kello soi. Joka aamu siis samaan aikaan. Nyt tähän aikaan vuodesta kelloni soi 06.00. (nyt siis joulukuun loppu,ja välillä herään silti 05.00) Sen jälkeen juon kupin kahvia ja kirjoitan. Kirjoitan joko tätä blogiani tai sitten kirjoitan päiväkirjaani. Päiväkirjaani kirjoitan asiat mistä eilisessä päivässä olen kiitollinen. Kirjoitan vähintään kolme asiaa. Kiitollisuuden aiheet vaihtelevat paljon. Olen kiitollinen siitä että minulla on mahdollisuuksia, siitä että aamuaurinko oli upea, että olen ollut inspiroitunut ja motivoitunut, että olen jaksanut juosta viisi, kahdeksan tai kymmenen kilometriä, että olen ollut energinen, että minulla on ollut hyvä mieli, olen syönyt hyvää ruokaa, olen nauranut, ollaan vietetty kiva perhepäivä ja niin edelleen. Isoja ja pieniä asioita, mutta tärkeä aina hetki miettiä niitä aamulla. Kirjoitan myös mitkä tämän päivän kolme tärkeintä TO DO asiaa on. Katson samalla mitkä eilen oli, ja lisään sieltä jos jos jostain syystä joku jäi tekemättä. Nämä asiat vaihtelee tooodella paljon. Välillä siinä voi olla vaan että tee ruoka, käy kaupassa. Tai katso koko päivä sohvalla netflixiä. Lepää ja rentoudu. Välillä taas isompia projekteja. 

AFFIRMAATIOT

Tämän kirjoitan myös päiväkirjaani. Kirjoitan kolme voimalausetta jokaiselle päivälle. Yleensä kirjoitan ne itsestäni. Nämä kirjoitan aina positiiviseen muotoon, en koskaan negatiiviseen (Aina siis minä olen, ei koskaan minä en ole… ei siis näin: minä en ole väsynyt, vaan näin: minä olen pirteä). Kirjoitan kaikkea mitä haluan olla, tai mitä milloinkin hyvältä tuntuu. Esimerkiksi, olen tasapainoinen, olen kaunis, olen energinen, pystyn mihin vain, minä ajattelen positiivisesti, minä olen tärkeä, minä saan hyviä oivalluksia, minä teen oikeita päätöksiä, minä olen rohkea, minä olen onnellinen. Tässä nyt vain muutama esimerkki affirmaatioista.

AAMULENKKI

Ja sen jälkeen tärkein aamunaloitus, sängyn petaaminen ja aamulenkille lähtö. Petaan aina sängyn, JOKA IKINEN AAMU! Katso video youtubesta “If you want to change the world, start off making your bed”. Ideana siis se, että olet suorittanut ensimmäisen aamun askareen. Siis olet onnistunut jo heti aamusta. Pienet asiat merkitsee, kun onnistut pienissä, onnistut suurissa. Ja paskankin päivän jälkeen kotiin on ihana tulla kun peti on pedattu. Itselläni on myös “messy bed is a messy head”-mentaliteetti. Joka oikeasti pätee. Masentuneena sängyn petaaminen jäi minulta ensimmäisenä tekemättä. Kun huomasin sen, aloin petaamaan sängyn joka aamu. Vaikka aina meillä ei ole siistiä, on tiskit altaassa, sohvalla ja sohvapöydällä kaikkea turhaa roinaa, ja kengät eteisessä sikinsokin, niin sänky on aina pedattu. Siitä voi aina päätellä minun pään sisäisen kaaoksen, jos pää on kaaoksessa, on meillä sänky petaamatta.

Trauma (51)

Aamulenkki, joka aamu. Vähintään 45 minuuttia on oltava ulkona. Itselleni se on ollut hyvä aika, siinä ajassa ehtii mikä vaan fiilis muuttua hyväksi. Usein olen tunnin ulkona mutta varmuuden vuoksi tuo 45 minuuttia. Vaikeina aamuina seuraan kelloa, katson että aika tulee täyteen. Hyvinä aamuina en seuraa kelloa ja silloin olen yleensä vähintään tunnin, puolitoista lenkillä. Vapaapäivinä teen parin tunnin lenkkejä, jopa kauemminkin. Kesällä saatan olla neljä, viisi tuntiakin esimerkiksi fillarilenkillä. Pakkaan reppuun eväät ja fillaroin 20-60km. Matkat on toki pidentyneet, kun on kunto kohonnut ja pyöräkin vaihtunut kevyempään.  

Ja nämä valinnat maksaa aina sinulle jotain. Kun kello soi 06.00 ja ulkona on pimeää, kylmää ja märkää, se vaatii sinulta päättäväisyyttä. Mutta jos tekee aina niinkuin tuntuu hyvältä, ihan ok:lta, ei voi tuntea sitä onnistumisen tunnetta mikä tulee kun olet herännyt, lähtenyt ulos, saanut siellä jo hyvän olon. Tulet kotiin, käyt suihkussa ja syöt aamupalan. Olo on mahtava. Siitä on hyvä, ei kun mahtava, aloittaa päivä. Saat aikaiseksi mitä vaan haluat.  Joka aamu sulla on mahdollisuus, älä jätä yhtäkään mahdollisuutta käyttämättä! Paras palkka mulle on tollut se hyvä olo joka tulee joka kerta, siis joka ikinen kerta siellä lenkillä. Jossain vaiheessa syy vaan väkisin kääntyy hymyyn, ja hyvä olo tulee.

SUUNNITTELU

Suunnittele päivät, mutta varsinkin aamut. Kun laitat ne lenkkivaatteet jo siihen sängyn viereen, mietit minkä reitin kävelet/juokset/pyöräilet ja laitat kellon soimaan, sinun on helpompi toteuttaa se. Kuuntele motivoivaa musiikkia, tai katso motivoiva video aamulla, mutta ÄLÄ AVAA SOMEA! Somen skrollaaminen vetää sinut helposti pois mistä vain päätöksistäsi, ja unohdut sinne tuntikausiksi. Sen takia aamut on parhaita tälläiseen, sinua ei kaipaa kukaan ja somekin on helpompi jättää huomiotta kun siellä ei kukaan päivitä koko ajan. 

Trauma (42)

Päivän suunnittelu muutenkin on fiksua, saa paljon aikaiseksi. Mutta muista suunnitella sitä tyhjää, eli sitä aikaa ei mihinkään. Aikaa siihen että voit olla tekemättä mitään. Siellä luovuus kukkii ja akut latautuu,

Kyllä näillä jo aamun aloittaa, vai mitä. Ja muista syödä hyvä aamupala. Mä olen ennen aloittanut aamuni kahvilla ja kymmenellä röökillä. Ja söin ensimmäisen kerran vasta melkein iltapäivän puolella. Mutta se kooma mikä siitä tulee on käsittämätön. Kroppa tarvitsee energiaa ja sitä saa ruuasta,  syö aamupala. Siihenkin rutiiniin voi opiskella!

Kaikki nämä rutiinit mitä minulla on, minä olen opetellut. Olen tehnyt näistä tavan itselleni. Uusia rutiineja voi tehdä, ja ottaa käyttöön. Ja kannattaa, jos tuntuu siltä. Olen ottanut uusia rutiineja käyttöön pikkuhiljaa, lisännyt yhden kerrallaan. Minulla on vuosien, ja vuosien aamut menneet käytännössä aivan hukkaan, ja sitä aikaa ei takaisin saa. Ja sitä ei tietenkään kannata sen enempää harmitella, vaan suunnata katse eteenpäin. Sillä tänään voin tehdä toisin, tänä aamuna on uusi mahdollisuus!

Tämä kirjoitus kirjoitettu 30.joulukuuta 2018. Tänään on aamu numero 364/365, olen käynyt joka päivä, koko vuoden aamulenkillä. #365challenge