Stressitila kehossa

KEHO EI EROTA VALHETTA TODESTA

Keho ei tiedä onko pelkotila tai ahdistus aitoa vai ajatusta. Jos pelkäät kotisohvalla maailmanloppua, ei kehosi tiedä, että se maailmanloppu ei ole tällä hetkellä tapahtumassa. Varsinkin jos kehosi reagoi siihen ajatukseen voimakkaasti. Kun kehosi on tässä stressitilassa, se lyhyelläkin aikavälillä mm. vaikeuttaa unen saamista, syvää unta, palautumista ja voi aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Myös muistin heikkeneminen ja painajaiset on yksi merkki. Pitkällä aikavälillä stressillä onkin jo suuremmat vaikutukset kuten, uupumus, masennus, ja vastustuskyvyn heikkeneminen. Se pienentää konkreettisesti aivoja, tuhoaa aivosoluja ja lisää riskiä sydän-ja verisuonisairauksiin. Stressi siis sairastuttaa kokonaisvaltaisesti.

Trauman jälkeinen stressireaktio on sitä, kun stressireaktio on äärimmillään. Silloin keho on valtavan kuormituksen vallassa, ja pitkittyessään se voi johtaa myös muihin mielenterveyden häiriöihin. Apua siis kannattaa hakea ajoissa. Esim onnettomuuden tai muun järkyttävän tapahtuman jälkeen ihminen ohjataankin hoitoon, mutta lapsuuden traumat on saatettu jättää menneisyyteen, ja jopa tietoisesti jätetty käsittelemättä. Joskus ne vaan pyrkii pintaan, ja reaktio voi tulla hyvinkin paljon myöhemmin. Voisin kirjoitella lisää posttraumaattisesta stressireaktiosta (ptsd) ja kompleksisesta posttraumaattisesta stressireaktiosta (c-ptsd) toisessa postauksessa.

AUTONOMINEN HERMOSTO

Autonomisen hermoston kautta tapahtuva rentoutuminen auttaa tilanteissa missä ahdistaa, jännittää, stressaa, tai pelottaa. Oikeastaan mitä vain tunteita, mistä haluaisi hieman rentoutusta. Toimii myös iltaisin nukkumaan mennessä tai yöllä jos herää. Stressireaktiolla kehossa on paljon negatiivisia vaikutuksia kaikkeen ja rentoutushajoituksilla voidaan lieventää reaktiota kehossa ja saada erittäin hyviä vaikutuksia.

Autonominen hermostohan on se hallitsematon osa meissä, eli esimerkiksi sydänlihaksen toiminta, verenpaineen säätely jne. ovat sen hommia. Autonomiseen hermostoon kuuluu kaksi osaa, parasympaattinen ja sympaattinen hermosto.

Parasympaattinen hermosto säätelee rauhasten, verenkiertoelinten, ruuansulatuselimistön ja kuonanpoistoelinten toimintoja lisäämällä tai vähentämällä niiden verenkiertoa (wikipedia) Aktiivisimmin se toimii unessa.

Sympaattinen hermosto on toinen osa mikä kuuluu autonomiseen hermostoon. Parasympaattinen ja sympaattinen hermosto toimivat yhdessä. Stressitilanteessa näiden tasapaino järkkyy jolloin voi tulla toiminnallisia oireita niihin elimiin mihin koko autonominen hermosto vaikuttaa. Kun stressissä sympaattinen hermosto vilkastuu voi nukkuminen ja palautuminen vaikeutua, puolustuskyky madaltuu ja näin ollen voi tulla sairaaksi paljon herkemmin. Stressiä keholle on myös ahdistus, pelko ja muut kuormittavat tunteet.

HENGITÄ MIELI TYYNEKSI

Hengitys on ainoa keino millä voi vaikuttaa tahdonalaisesti autonomisen hermoston toimintaan. Tässä nimittäin teemme pallealihaksella töitä, ja se on ihmisen ainoa elin mikä oikeasti vaikuttaa autonomiseen hermostoon, ja sitä kautta parasympaattiseen hermostoon.

Pallean voi helpoiten aktivoida siten että istut (seisot tai makaat) ja laitat toisen käden rintalastan päälle ja toisen alemmas pallean päälle (noin navan yläpuolella) ja keskityt siihen että vain alempi käsi liikkuu ylös alas hengityksen tahdissa. Ylempi käsi ei liiku silloin ollenkaan. Tämä on siis pallea jolla nyt hengität. Tämä toimii muuten todella hyvänä mindfulness harjoituksena sillä keskityt vain tähän asiaan.

Sen jälkeen voitkin aloittaa rentoutushengityksen. Hengitä ensin palleahengityksellä sisään nenän kautta noin 3-5 sekuntia, pidätä hengitystä muutama sekunti ja puhalla ulos suun kautta ulos piiiiiiiitttkäääääään, noin kymmenen sekuntia. Ja sitten toista tätä. Tee tätä ainakin muutama minuutti päivässä. Voit lisätä hengityksen ja pidätyksen pituuksia kun ”taitoa” karttuu. Älä pidätä pyörtymiseen saakka, ja ota aina oma rauha tähän harjoitukseen.

MEDITAATIO VAI MINDFULNESS?

Kumpikin stressin taltuttamiseen oiva keino. Kaikki pysähtyminen ja rentoutuminen on parasta vastalääkettä! Mutta omakohtainen kokemukseni tähän on, että mindfulness on sitä, kun kiinnität huomiosi kehoon, pysähdyt tarkkailemaan ajatuksiasi, kuuntelet itseäsi ja kehoasi. Tai mindfulnessumpit kuten minä teen, eli juon kahvia niin että istahdan alas. Laitan silmät kiinni ja tuoksuttelen hetken kahvia, oikein kunnolla keskityn siihen miltä kahvi tuoksuu, mitä aromeja tunnen, miltä ne tuntuu nenässä. Onko kahvi kuumaa, miltä höyry tuntuu. Miltä kahviaromi tuoksuu, miten se nousee nenää pitkin ylös, mihin asti se menee? Sitten otan ensimmäisen kulauksen, miten maku leviää kielellä. Mihin kohtaan osuu ensin? Miltä lämpö tuntuu, missä tuntuu eniten, missä vähiten. Tuntuuko vaahto ylähuulella, miltä se tuntuu, jäähtyykö se nopeasti? Miltä neste tuntuu kurkussa, valuessaan alas. Tuntuuko kuuma kahvi vatsassa saakka? Jos olisit se kahvi, miltä matkalla näyttäisi?

trauma (3)

Tuo siis mindfulnessia. Jos taas meditoin, istahdan alas ilman kahvikuppia, suljen silmäni ja tyhjennän ajatukset. Pyrin olemaan ajattelematta mitään. Päätän ajan minkä aikaa meditoin, hiljennän huoneen, tai laitan rauhallista taustamusiikkia missä ei sanoja. Saatan kellottaa meditaatioaikani. Mutta tämän ajan vain olen, pyrin rauhallisesti työntämään päähän tulleet ajatukset pois ja keskittymään tyhjyyteen, ajatuksettomuuteen. Keskityn usein vain hengittämiseen.

Erona mielestäni se että mindfulnessia on halutessani joka paikassa, hampaiden harjauksessa, kahvin juonnissa, bussimatkalla, lounaalla, missä vain. Siinä keksityn vain siihen hetkeen, tarkkaillen, läsnäolevasti. Mutta meditaatiota on kotona, jossain rauhassa, ja pää tyhjänä. Tässä pyrin olemaan ajattelematta mitään, kun mindfulnessissa juuri keskityn ajatuksiini.

mindfulness

Ps. Lootusasento ei ole pakollinen =)

Stressitöntä ja rauhallista viikonloppua sinulle ❤

Turvallisuus on uhka!

TURVALLISUUS

Turvallisuus on kompleksisesti traumatisoituneelle uhka. Olen joutunut tämän oppimaan kantapään kautta. Ollaan oltu mieheni kanssa nyt yhdessä 10 vuotta. Koko tämän ajan olen pystynyt luottamaan häneen kuin kallioon. Hän on aina pitänyt lupauksensa, on aina tsempannut ja tukenut minua. Hän on aina nostanut minua ylöspäin kun olen kokenut pienuutta, riittämättömyyttä ja haavoittuvaisuutta. Hänelle olen pystynyt kertomaan itsestäni kaiken. Omasta menneisyydestäni ja rikkinäisyydestäni. Hän on tukenut minua koko terapia matkani, kuunnellut ja antanut tilaa silloin kun olen tarvinnut. Hän on antanut periksi niissä asioissa, millä on oikeasti minulle ollut merkitys, ja pitänyt rajat silloin kun on tarvinnut.

Minun on ollut äärimmäisen vaikea elää tässä tilanteessa. Olen halunnut keikuttaa venettä, tuoda epätasapainoa. Tehdä myrskyjä ja olla vaikea. Koska minun elämäni oli ollut kaaosta, kaoottisuutta ja epätasapainoa. Suuria tunteita, missä käydään ylhäällä ja sitten tullaan todella alas. Itketään, huudetaan, lyödään, rakastetaan. Näissä tunteissa on edelliset suhteeni olleet. Joten olin ihmeissäni. Meidän on pitänyt kerran pistää lusikat jakoon, että olen ymmärtänyt. Minun on pitänyt käydä Pariisin metrossa pelkäämässä, että olen tajunnut mitä haluan.

img_20180611_205719

UHRIUTUMINEN

Kehityksellinen trauma altistaa uhriutumiseen. Ja uhriutuminen on se minkä takia ei pääse eteenpäin. Olen ajatellut olevani elämän virrassa, missä minua vain riepotellaan, eikä minulla ole mitään mahdollisuuksia tehdä mitään. Kamalia asioita tapahtuu, ja minä vain joudun kestämään. Minä en ole nähnyt valoa tulevassa, koska olen ajatellut aina, että ”tätä tämä minun elämäni vain on”. Olen ajautunut epäterveellisiin ihmissuhteisiin ja kaiken lisäksi vain jumiutunut niihin, koska olen ajatellut että en ansaitse muuta. Ja tämä ei tosiaan ole sitä, että olen ajatellut noin mustavalkoisesti, esimerkiksi että -”minun pitää ottaa turpaani koska en muuta ansaitse”, vaan ennemminkin -”minun täytyy yrittää korjata tuo ihminen”, -”minun pitää yrittää selvitä tästä tilanteesta” tai -”kyllä tämä helpottuu jossain vaiheessa”. Kun niin sanottu ”normaali ihminen” olisi pistänyt jarrut päälle ja vaihtanut kaistaa jo aikoja sitten. Mutta kyllä yksi askel eheytymiseeni on ollut mieheni, hänen kanssaan olen saanut olla turvassa. Hänen kanssaan on ollut mahdollista käydä läpi omat demonit, sillä hänen kanssaan arki ei ole ollut pelkäämistä, kaaosta. Sillä silloin en olisi pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin sen arjen handlaamiseen. Siitä selviytymiseen. Ja traumatisoitunut vain koko ajan lisää. Tätä on tapahtunut aiemmissa suhteissani paljon.

LAMAANTUMINEN

Olen myöskin saanut romahduksia, olen menettänyt täysin toimintakykyni kohdatessa elämän kääntöpuolen, kohdatessa vaikeuksia tai elämän kriisin. Olen itkenyt sitä, että miksi minulle käy aina näin? Olen lamaantunut niin, etten ole pystynyt pitämään huolta itsestäni, edes perusasioista. Kuten suihkussa käynti tai syöminen. Taistele, pakene tai lamaannu, eli esitä kuollutta. Kehoni on päättänyt esittää kuollutta. Yleensä se on viimeisin vaihtoehto, kun edes taisteleminen ei auta enää, ja pakoon et voi päästä. Olet jo nurkassa. Ja fakta on se, että aika paljon sitä paskaa olen saanut. Joten lamaantuminen tietyissä tilanteissa on inhimillinen reaktio, vai sanoisinko eläimellinen. Eläin pelastaa itsensä esittämällä hetken kuollutta. Yleensä tapauksen jälkeen eläin menee jonnekkin hetkeksi rauhoittumaan, tärisemään, ennenkuin palaa laumansa luo. Minäkin sulkeudun yleensä johonkin kuplaan, missä kukaan ei minua tavoita. Olen paikalla, mutta en läsnä.

VASTUU

Kenellä on vastuu!? Miksi minun pitää kärsiä!? Kuka minut korjaa?! Näitä kysymyksiä olen huutanut. Itkenyt. Mutta kun ymmärsin tämän:

Se mitä minulle on tapahtunut, ei ollut minun syy. Mutta minun eheytymiseni, on minun vastuulla

Vain minä olen vastuussa minun korjaamisesta. Minua ei kukaan voi korjata, minä itse teen sen. Otan vastuun omasta eheytymisestäni. Teen kaikkeni hyvinvointini eteen. joten toisten syyttely, syyllisten etsiminen, ja niiden vahingoittaminen ei vie minua yhtään eteenpäin. Minun elämäni ei korjaannu jos hyväksikäyttäjäni kuolisi nyt tässä minun ajatukseni voimalla. Vaikka niin toivoisin. Vaikka ajatukseni häntä kohtaan ovat mustista mustimpia, ne ajatukset ovat vain minussa. Minun sisällä, ei ulkopuolellani, ei hänessä.

viha on kuin happoa joka hajottaa lähtöastiaa enemmän kuin sitä, mihin sitä kaadetaan.

 

IMG_20180611_204742

TURVALLISUUS

Pienin askelin minä opettelin tuntemaan turvallisuutta. Terapian edetessä minä opinkin. Opin ymmärtämään itseäni ja toimintamallejani. Ymmärsin parisuhteeni merkityksen, sen eheyttävän vaikutuksen. Tunsin turvallisuuden, ja ymmärsin sen. Turvallisuus on tärkein asia minulle. Minun täytyy tuntea turvallisuutta kotonani, läheisteni kanssa. Se on yksi syy miksi tykkään rutiineista, ne luovat minulle turvallisuuden tunnetta lisää.

Kiitos että saan tuntea oloni turvalliseksi, tänään ja huomenna. ❤