Irtipäästäminen ja anteeksianto

ANTEEKSI ANTAMINEN EI KUMOA TAPAHTUMIA

Irtipäästäminen ja anteeksi antaminen on suuria sanoja. Kirjoitin terapissa kirjeen äidilleni, sillä ajatuksella että hän voisi lukea sen oikeasti. Ei hän sitä koskaan lukenut mutta terapeuttini luki sen minulle ääneen. En pystynyt silloin antamaan mitään anteeksi, ja vuodatin sydänjuuriani myöten surua ja jopa vihaa siihen kirjeeseen.

En halunnut antaa anteeksi, sillä ajattelin että se kumoaisi kaiken minulle tapahtuneen. Mutta asia ei suinkaan ole niin, ja ymmärsin sen itsekkin sitten myöhemmin. Minun piti läpikäydä sekin viha ja suru. Se oli väistämätöntä.

Mutta kun kävin ne läpi tuli aika päästää irti. Minun täytyy päästää irti äidistä, ja varsinkin katkeruudesta ja vihasta.

viha on kuin happoa joka vahingoittaa lähtöastiaa enemmän kuin sitä, mihin sitä kaadetaan.

Anteeksi antaminen on äidilleni tai minulle tapahtuneille asioille olisi ehkä liian vaikeaa joten päätin päästää irti. Voit päästää irti asioista, tunteista, ajatuksistasi tai vaikka toimintamalleistasi jos haluat.

MITÄ IRTIPÄÄSTÄMINEN ON?

Irtipäästäminen on minulle sitä, kun olen hyväksynyt jotakin. Olen hyväksynyt asian tai ajatuksen ja anlaysoinut sitä niin, että minulla on ymmärrys sen vaikutuksesta elämääni. Kun olen hyväksynyt sen vaikutuksen, olen valmis päästämään irti.

Joskus analysointi ja asian hyväksyminen voi viedä enemmän aikaa ja energiaa kuin itse irtipäästäminen. Irtipäästäminen on minulle väylä jatkaa elämääni, se vapauttaa tilaa. Irtipäästäminen ei poista tapahtunutta, sen vaikutuksia tai kipua, surua tai muita suuria tunteita, vaan olen vain valmis jättämään sen taakseni. On todella vaikeaa päästää irti jos ajattelee että se kumoaisi tapahtuneen. Varsinkin jos sinua on loukattu ja satutettu, mutta ei se niitä pyyhi pois, mutta ikuisesti ei sitäkään voi jäädä läpikäymään.

On kuin jättäisin taakseni painon, taakan. Olen valmis laskemaan ahavoituneet sormeni irti, lihakset kipeänä olen tätä kantanut tänne saakka. Päästän irti ja sormiin suorastaan sattuu. Tiputan sen maahan, astun askeleen, sitten astun toisenkin.

Jatkan matkaa.

Voin pysähtyä, tai vaikka kääntyä katsomaan sitä vielä uudestaan. Ehkä joskus tulevaisuudessa kävelen jopa sen ohi, muttei minun enää koskaan tarvitse kantaa sitä mukanani.

Trauma (15)

Voit kirjoittaa kirjeen jollekkin tai vaikka ajatukselle mistä haluaisit päästää irti. Kirjoita kirje rehellisesti ja intuitiivisesti ja lue se itsellesi ääneen. Jos luotat johonkuhun niin anna hänen lukea se sinulle ääneen.

Sen jälkeen polta tai silppua kirje niin ettei siitä jää mitään jäljelle. Käy läpi samalla mistä kaikista muista asioista päästät samalla irti, ehkä joistain tunnetiloista, energioista, ajatuksista? Mieti mitä sinulta poistuu? Mitä sinulle tulee tilalle? Miltä sinusta tuntuu? Miltä tuntuu päästää irti? Onko olosi muuttunut? Näkyykö tämä kehossasi jotenkin?

Tequila Love

Olen menettänyt ystävän.

Ystävälläni oli tapana kertoa minulle miten minä olen ainut, jonka kanssa on baariin kiva mennä, kun osaan pitää hauskaa samalla tavalla kuin hän. Muut ystävät olivat tylsiä minuun verrattuna, minä olin se joka jaksoi kaksin käsin vedellä drinksuja, shottia siinä välissä, osattiin sekoilla yhdessä. Pistettiin kahdestaan koko baari sekaisin kun oltiin liikenteessä. Naurettiin ja itkettiin ja juotiin lisää. Laulettiin ja juotiin lisää. Tanssittiin ja juotiin lisää. Muut ystävät istua kyhnöttivät pöydissään kun me sekoiltiin menemään pitkin baaria. Istua ei ehtinyt hetkeäkään kun piti tutkia maailmaa ja juoda lisää.

Me oltiin uteliaita elämälle ja tarinoille, ihmisille. Haluttiin kokea yhdessä illassa kaikki mitä koettavissa oli ja tutustua jokaiseen. Tuntea jokainen tunne ja tuntea kaikkien tunteet. Haluttiin nauttia elämästä ja siitä hetkestä, nauraa ja iloita.

Sitten minä jätin alkoholin. Ja ystävä jätti minut.

IMG_20180618_085637

Nyt meillä ei ole enää oikein mitään yhteistä. Olin kyllä huomannu nopeasti, että aikaa ei millään tahtonut löytyä minulle. Ennen shotille tai drinksuille löytyi viikonlopuista aina aikaa, mutta nyt kahville ei löytynytkään. Ei kävelylenkille, eikä oikein millekkään. Aika tuntui yhtäkkiä olevan todella kortilla. Olin surullinen. Tunsin itseni hylätyksi. Aika onkin yksi ystävyyssuhteiden tärkeimmistä mittareista, jos ei sitä ole, ei ole ystävyyttä. Kun huomaa toisen ajan yhtäkkiä menevänkin kaikkeen muuhun kuin sinuun, onko mitään järkeä yrittää? Minä olisin vielä jopa ollut tyytyväinen puhelinaikaankin. Mutta kun tajusin että ei hän soita minulle koskaan muulloin, kuin silloin kun on tarve jollekkin, olin jopa vihainen. Kokeilin olla soittamatta. Se venyi päiviksi, viikoiksi, sitten kuukaudeksi. Ja se sattui, joka päivä minä hieman hajosin tajutessani taas yhden päivän menneen ilman mitään yhteydenottoa.

Mikään ei kasva ilman sadetta, joten hyväksy myös elämäsi myrskyt

Sitten aloin päästää irti.

Olin ajatellut että hän on maapallolla ainut ihminen joka ymmärtää mua täysin, kenelle jaan kaikki asiani. Olin jollain tavalla ollut jopa riippuvainen hänestä. Olin myös hakenut hyväksyntää ja tunnetta olevani arvostettu ja tarpeellinen. Olin halunnut tuntea kuuluvani johonkin. Olin halunnut sanoa ääneen että me ollaan sydän ystäviä, että me ollaan bestiksiä. Olin ollut riippuvainen, olin soittanut ja laittanut viestiä. Soittanut ja kysynyt kuulumisia.

Tämä irtipäästäminen teki hyvää. Tarvitsin tilaa ja aikaa kuulostella sitä kuka olen. Mitä mieltä asioista olen, jos olenkin yksin. Ilman toisten mielipidettä. Ilman toisten hyväksyntää tai torjumista. Ilman mielipiteitä mistään.

Olen jollain tasolla surullinen asiasta, mutta toisaalta ymmärrän. Haikeasti ymmärrän. Elämä vie eteenpäin, joskus se vie eri teille ihmisiä. Voi olla että joskus saan tämän ihmisen takaisin. Tai sitten en. Näin muutaman vuoden jälkeen, en enää kaipaa.

Tällä hetkellä paras ystäväni on mieheni, ainut ihminen tässä maailmassa jolle enää jaan asiani. Ja näin olen tyytyväinen. Tämä kaikki on lähentänyt meitä enemmän kuin mikään koskaan. Mieheni on minun kallio, mihin minä voin luottaa. Hän on minulle aito ja rehellinen ja hän ei koskaan käytä mitään sanomaani minua vastaan, aseena. Ja häneen minä luotan, välillä enemmän kuin itseeni.

IMG_20180703_152445

”Spend some time alone everyday and remember, silence is sometimes the best answer”-Dalai Lama