Miten löysin terapeutin?

Olin töissä silloin kun tämä mun paketti kaatui kasaan, joten minä aloitin eheytymisen tien luonnollisesti sillä, että varasin työterveyshuoltoon ajan. Työterveyslääkäri varasi minulle ajan työterveyspsykologille ja sinne sain neljä käyntiä.

Kun muutamalla ensimmäisellä istunnolla oksensin kaiken sen pahan olon ja tapahtumat mitä minulle oli tapahtunut, oli selvää että tilanne oli akuutti. Työterveyspsykologini pyysi työnantajaltani muutamia lisäkäyntejä etten jäisi tyhjän päälle roikkumaan. Minulle oli suuri kynnys kertoa se kaikki mitä olin nyt puhunut. Olin erittäin kiitollinen siitä, että psykologi oli valmis järjestämään lisäkäyntejä. Minun takiani? Oliko asiani niin tärkeä? Se tuntui hyvältä.

Miten löysin terapeutin

Kela sitten antoi vihreää valoa terapialle, joten kun kotona sitten eräänä iltana kelaterapeutteja etsiskelin, törmäsin työterveyspsykologiini. Seuraavalla kerralla kerroin että olen etsimässä terapeuttia, ja löysin listalta sinut. Työterveyspsykologi pahoitteli, että hän ei tällä hetkellä pysty ottamaan yhtään uutta asiakasta.

Seuraavan kerran työterveyspsykologille mentyäni, hän ensimmäisenä sanoi että oli jäänyt miettimään asiaani. Hänellä olisi kohta loppumassa erään asiakaan terapia, mutta hän oli ajatellut ettei ottaisi siihen ketään, mutta hän ei voisi sanoa minulle nyt ei. Olimme siinä vaiheessa istuneet yhdessä jo ainakin viisi kertaa ja olin vuodattanut hänelle suuren osan muistamastani elämäntarinastani.

IMG_20180418_054040

Itse siis pääsin todella helposti terapeutin etsinnässä, ja hän oli siitä akuutista tilanteesta aivan sinne loppuun asti rinnallani. En voisi enempää kiitollinen siitä asiasta olla. Aina se ei todellakaan ole näin helppoa, ja itsekkin olen useasti joutunut kestämään kohtaamattomuutta palvelujärjestelmässä. Olen onnekas, että edes tässä vaiheessa minut kohtasi ihminen, läsnäolevana ja myötätunnolla. En ollut diagnoosi tai oire, vaan olin ihminen.

IMG_20180426_055133

Käy täältä lukemassa vinkkejä terapeutin hakemiseen.

 

Läsnäolo

”Aamu valkenee pimeänä ahdistuksena rinnassa, kun kaikkien jankuttama kaikki on hyvin lääke ei toimikkaan,kun se valo siellä tunnelin päässä onkin sammunut ja matkan pituus pidentynyt, sen lapsen itku ei lopu koskaan  ja sillä aikaa kun se vetää henkeä huutaakseen lisää, sen haavat repeytyy lisää. Sä tulet silloin kuin pumpulikuppi ja kaikki on hyvin lääke toimii taas. Turrun paskan määrästä ja sä silität mua ja annat lisää sitä lääkettä, sanat soljuu korvasta sisään ja uskon sua, sua mä uskon, itseäni en enää. Silloin kun rintalasta on riekaleina on pumpulikupissa hyvä olla.”

” Pipo päässä,huppu syvällä, älä näe mua, älä huomaa. Olen arvoton kun kysyy kaavake, huonompi vielä kun kysyy peili. Sä teet mut olevaksi, läpinäkyvästä varjoksi. Jotain toivoa on vaikka kuva onkin vielä mustavalkoinen.”

IMG_20180225_193611_463

Siinä tekstejä vuodelta 2014. Ajalta kun oli paha olla. Masennus oli vienyt jo valon tunnelin päästä. Silti miehen tuki oli elintärkeä. Eikä hänen tarvinnut muuta kuin olla. Läsnä, tukena ja turvana. Hänellä oli tapana sanoa minulle että kaikki on hyvin, kaikki järjestyy. Häneen minä uskoin, tuli sellainen olo että niin on pakko tapahtua jos hän sen minulle lupaa. Heräsi toivo. Ja sitä piti herätellä usein, joka päivä. Mutta joka kerta se auttoi jaksamaan hieman enemmän, ainakin taas seuraavaan päivään.

Ole läsnä

Masentunut ihminen tarvitsee itselleen olkapään. Sellaisen joka ei tuomitse, on vain läsnä. Läsnäolo riittää. Sinulla ei tarvitse olla mitään vastauksia mihinkään. Sinun ei tarvitse parantaa. Sinun ei tarvitse poistaa ongelmaa tai ratkaista sitä. Sinun tehtävä on vain olla läsnä. Vieressä, kuunnella, silittää ja kuunnella lisää. Sitten silittää, ja vielä kuunnella, mutta vastauksia ei tarvitse olla. Mieheni ei koskaan ymmärtänyt mitä masennus on, tai miksi ajatukseni olivat niin kamalia. Hän silti aina yritti ymmärtää minua, ja se riitti minulle. Kukaan ei koskaan voi ymmärtää sitä mitä sinä koet, ei täydellisesti edes se, joka on saman läpikäynyt. Sillä jokainen meistä käsittelee maailmaa eri tavalla, omien näkemyksien, uskomusten ja historian kautta. Joten jokainen tapahtuma ja tunne on jokaiselle kokijalle ainutlaatuinen. Ole läsnä. Vaikka masentuneen läheinen tuntee usein riittämättömyyttä, muista että sinä et voi yksin korjata masentunutta. Siihen tarvitaan monesti ammattilaisia mutta eniten myös masentunutta itseään. Ja hän ei ehkä ole paikalla silloin kuin masennus on täysin jo vienyt voiton. Mutta kyllä se sininen taivas sieltä taas tulee, mä lupaan.