Hulluuden pelko

Tänään olen miettinyt sitä kuinka hullu mä sit olenkaan? Kysyin mieheltäni että jos mut diagnosoidaan ihan hulluksi, ethän sä jätä mua? Nauratti ehkä itseänikin koko ajatus, koska siinähän vaan paljastuu tää mun suurin pelko, että mut hylätään.

Hullu?

Juttelu ystävän kanssa antoi perspektiiviä taas elämään. Kyllä mä selviän. Kyllä me selvitään. Aurinko paistaa ja vaikka se tuo myös mukanaan mörköjä, silti me selvitään. Kuka tuolta peilistä mua katsoo? Mitä se tuntee sydämessään? Millainen mä oikeasti olen ja muutunko mä? Tuntuu että pää kuplii kaikista näistä kysymyksistä. Aivan kuin olisin saanut aivot ja nyt pitää ratkaista kaikki mysteerit. Miettiä elämääni, parisuhdettani, ystävyyssuhteitani. Nitoa kaikkea yhdeksi kokonaisuudeksi.

IMG_20180916_084712

Kuka sä olet? Kuka mä olen?? Tiedänkö mä kuka mä oikeasti olen. Mihinkähän tää kaikki menee, ja millaista mun kasvu vielä tulee olemaankaan. Ehkä tässä on ne meikäläisen oppivuodet. Tulen varmasti hurjasti kasvamaan terapian edetessä. Mua hiukan mys pelottaa millainen ihminen musta sitten tulee.

Mutta toivottavasti parempi ihminen. Parempi äiti. Parempi puoliso, vaimo. Ystävä. Muutosta kaipaan ja silti pelkään. Miten mun sseksuaalisuus, miten se tulee muuttumaan kun käsitellään traumaa? Kun kaivetaan kaikki se paska auki? Entä jos mä sulkeudun totaalisesti? Alan vihaamaan kaikkia? Kaikkea?

Paljon kysymyksiä eikä vielä yhtään vastauksia. Ainakaan vielä. Ja oikeasti mua ei kyllä yhtään naurattanut tuo kysymykseni miehelleni. Vaan pelotti aivan saatanasti.

Kirjoitettu Huhtikuussa 2015

 

Tuki ja turva

Tärkeintä mulle oli se että mieheni oli tukena. Kertoi että kyllä me tästä selvitään, yhdessä. Vaikka välillä hajotti ja epäilytti kun hän sanoi että kaikki selviää, tuntui se välillä siltä oljenkorrelta mihin mä olin ripustautunut. Se oli se toivo mikä eli koko nuo synkät ajat. Miehelläni oli koko ajan jalat tukevasti maassa eikä hän koskaan lähtenyt kauhistelemaan tai suurentelemaan tilanteita, sillä hän varmasti tiesi etten olisi kestänyt sitä. Joka päivä hän kysyi missä mennään, mitkä fiilikset ja koin että hän välitti ja oli kiinnostunut.

 

Edit tähän hetkeen: Olen sanonut useasti että hulluksi tulo oli parasta mitä minulle on tapahtunut, sillä siitä alkoi eheytyminen. Ilman tämän kaiken läpikäymistä en olisi tässä tilanteessa missä nyt olen. Lue kirjoitukseni psykoosista

 

Terapeutin valinta

Onneksi olkoon! Olet täyttänyt kaikki vaadittavat ja vaativimmista vaativimmat kriteerimme ja saat alkaa etsimään itsellesi terapeuttia! Ai mistäkö? No sieltä vaan netistä etsit ja katsot että on kelan hyväksymä ja sinne vaan tutustumiskäynnille! Juu ja mahdollisimman monella kannattaa käydä että löydät itsellesi sen oikean. Mutta ei, me ei sitä makseta tai siinä auteta että ihan itse nyt vaan selvität ja maksat.

Tämä oli minun kokemus. Tämä oli silti se onnellinen tapaus, minut yhteiskunta luokitteli sen verran arvokkaaksi että minuun kannatti kela tuettu terapia sijoittaa. Ehkä minusta saadaan vielä veronmaksaja.

 

No joo, aika karskia mutta näin mä sen koin. Olin onnellinen siitä että olin saanut luvan hakea terapeuttia, mutta onneton siitä että olin henkisesti ja fyysisesti aivan finaalissa sitä tekemään. Olin onnellinen että kela tukisi minua siinä, mutta onneton siitä että maksamista tulisi silti ihan huolella. Mutta koskaan en tajunnut miten paljon tulevaisuudessa saisin paskaa niskaani siitä että mä pääsin terapiaan. Ja siis toisilta traumatisoituneilta. Mä haluan että asiat ei olis niin, että kaikki terapiaa tarvitsevat ei sitä saa. Mutta se että siirrän oman pahan oloni toiseen ei ole ok.

IMG_20180705_073149

Terapeutin valinta

Terapeutteja on paljon (mutta silti liian vähän) ja valinta on vaikea. Täytyy myös miettiä mikä terapiasuuntaus olisi itselle paras. Millaista terapiaa ja kenen kanssa, onko vapaita aikoja ja missä terapeutti vastaanottaa asiakkaita, onko kelan hyväksymä ja haluanko miehen vai naisen, jne. Paljon kysymykisä kenelle tahansa mutta järkyttävän kokoinen asia miettiä silloin kun omat voimavarat on jo aikalailla käytetty loppuun.  Mutta nyt on onneksi sekin asia otettu työn alle!

Minduu nettisivut löytyy klikkaamalla tästä

Minduun nettisivuille on kerätty kaikki olennainen tieto mitä tarvitset hakiessa itsellesi terapeuttia. Sieltä löytyy myös sanastoa josta on varmasti itselleen hakijalle hyötyä mutta myös läheisille ja perheenjäsenille. Tässäkin on hyvä olla tukena. Voi yhdessä asioita käydä läpi ja varata aikaa. Minduun nettisivujen perustaja on itse törmännyt tähän samaan ongelmaan kuin me muutkin, että se on todella työlästä. Ja kun kukaan ei oikeasti sinua sen asian kanssa neuvo, kaikki se työ pitäisi tehdä yksin. Nettisivuista siis suuri apu monelle!

IMG_20180607_064053

Ja kelan sivuilta löytyy myös terapeuttiluettelo, se löytyy klikkaamalla tästä

Minun terapeutinhaku tarinani löytyy täältä