Stressitila kehossa

KEHO EI EROTA VALHETTA TODESTA

Keho ei tiedä onko pelkotila tai ahdistus aitoa vai ajatusta. Jos pelkäät kotisohvalla maailmanloppua, ei kehosi tiedä, että se maailmanloppu ei ole tällä hetkellä tapahtumassa. Varsinkin jos kehosi reagoi siihen ajatukseen voimakkaasti. Kun kehosi on tässä stressitilassa, se lyhyelläkin aikavälillä mm. vaikeuttaa unen saamista, syvää unta, palautumista ja voi aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Myös muistin heikkeneminen ja painajaiset on yksi merkki. Pitkällä aikavälillä stressillä onkin jo suuremmat vaikutukset kuten, uupumus, masennus, ja vastustuskyvyn heikkeneminen. Se pienentää konkreettisesti aivoja, tuhoaa aivosoluja ja lisää riskiä sydän-ja verisuonisairauksiin. Stressi siis sairastuttaa kokonaisvaltaisesti.

Trauman jälkeinen stressireaktio on sitä, kun stressireaktio on äärimmillään. Silloin keho on valtavan kuormituksen vallassa, ja pitkittyessään se voi johtaa myös muihin mielenterveyden häiriöihin. Apua siis kannattaa hakea ajoissa. Esim onnettomuuden tai muun järkyttävän tapahtuman jälkeen ihminen ohjataankin hoitoon, mutta lapsuuden traumat on saatettu jättää menneisyyteen, ja jopa tietoisesti jätetty käsittelemättä. Joskus ne vaan pyrkii pintaan, ja reaktio voi tulla hyvinkin paljon myöhemmin. Voisin kirjoitella lisää posttraumaattisesta stressireaktiosta (ptsd) ja kompleksisesta posttraumaattisesta stressireaktiosta (c-ptsd) toisessa postauksessa.

AUTONOMINEN HERMOSTO

Autonomisen hermoston kautta tapahtuva rentoutuminen auttaa tilanteissa missä ahdistaa, jännittää, stressaa, tai pelottaa. Oikeastaan mitä vain tunteita, mistä haluaisi hieman rentoutusta. Toimii myös iltaisin nukkumaan mennessä tai yöllä jos herää. Stressireaktiolla kehossa on paljon negatiivisia vaikutuksia kaikkeen ja rentoutushajoituksilla voidaan lieventää reaktiota kehossa ja saada erittäin hyviä vaikutuksia.

Autonominen hermostohan on se hallitsematon osa meissä, eli esimerkiksi sydänlihaksen toiminta, verenpaineen säätely jne. ovat sen hommia. Autonomiseen hermostoon kuuluu kaksi osaa, parasympaattinen ja sympaattinen hermosto.

Parasympaattinen hermosto säätelee rauhasten, verenkiertoelinten, ruuansulatuselimistön ja kuonanpoistoelinten toimintoja lisäämällä tai vähentämällä niiden verenkiertoa (wikipedia) Aktiivisimmin se toimii unessa.

Sympaattinen hermosto on toinen osa mikä kuuluu autonomiseen hermostoon. Parasympaattinen ja sympaattinen hermosto toimivat yhdessä. Stressitilanteessa näiden tasapaino järkkyy jolloin voi tulla toiminnallisia oireita niihin elimiin mihin koko autonominen hermosto vaikuttaa. Kun stressissä sympaattinen hermosto vilkastuu voi nukkuminen ja palautuminen vaikeutua, puolustuskyky madaltuu ja näin ollen voi tulla sairaaksi paljon herkemmin. Stressiä keholle on myös ahdistus, pelko ja muut kuormittavat tunteet.

HENGITÄ MIELI TYYNEKSI

Hengitys on ainoa keino millä voi vaikuttaa tahdonalaisesti autonomisen hermoston toimintaan. Tässä nimittäin teemme pallealihaksella töitä, ja se on ihmisen ainoa elin mikä oikeasti vaikuttaa autonomiseen hermostoon, ja sitä kautta parasympaattiseen hermostoon.

Pallean voi helpoiten aktivoida siten että istut (seisot tai makaat) ja laitat toisen käden rintalastan päälle ja toisen alemmas pallean päälle (noin navan yläpuolella) ja keskityt siihen että vain alempi käsi liikkuu ylös alas hengityksen tahdissa. Ylempi käsi ei liiku silloin ollenkaan. Tämä on siis pallea jolla nyt hengität. Tämä toimii muuten todella hyvänä mindfulness harjoituksena sillä keskityt vain tähän asiaan.

Sen jälkeen voitkin aloittaa rentoutushengityksen. Hengitä ensin palleahengityksellä sisään nenän kautta noin 3-5 sekuntia, pidätä hengitystä muutama sekunti ja puhalla ulos suun kautta ulos piiiiiiiitttkäääääään, noin kymmenen sekuntia. Ja sitten toista tätä. Tee tätä ainakin muutama minuutti päivässä. Voit lisätä hengityksen ja pidätyksen pituuksia kun ”taitoa” karttuu. Älä pidätä pyörtymiseen saakka, ja ota aina oma rauha tähän harjoitukseen.

MEDITAATIO VAI MINDFULNESS?

Kumpikin stressin taltuttamiseen oiva keino. Kaikki pysähtyminen ja rentoutuminen on parasta vastalääkettä! Mutta omakohtainen kokemukseni tähän on, että mindfulness on sitä, kun kiinnität huomiosi kehoon, pysähdyt tarkkailemaan ajatuksiasi, kuuntelet itseäsi ja kehoasi. Tai mindfulnessumpit kuten minä teen, eli juon kahvia niin että istahdan alas. Laitan silmät kiinni ja tuoksuttelen hetken kahvia, oikein kunnolla keskityn siihen miltä kahvi tuoksuu, mitä aromeja tunnen, miltä ne tuntuu nenässä. Onko kahvi kuumaa, miltä höyry tuntuu. Miltä kahviaromi tuoksuu, miten se nousee nenää pitkin ylös, mihin asti se menee? Sitten otan ensimmäisen kulauksen, miten maku leviää kielellä. Mihin kohtaan osuu ensin? Miltä lämpö tuntuu, missä tuntuu eniten, missä vähiten. Tuntuuko vaahto ylähuulella, miltä se tuntuu, jäähtyykö se nopeasti? Miltä neste tuntuu kurkussa, valuessaan alas. Tuntuuko kuuma kahvi vatsassa saakka? Jos olisit se kahvi, miltä matkalla näyttäisi?

trauma (3)

Tuo siis mindfulnessia. Jos taas meditoin, istahdan alas ilman kahvikuppia, suljen silmäni ja tyhjennän ajatukset. Pyrin olemaan ajattelematta mitään. Päätän ajan minkä aikaa meditoin, hiljennän huoneen, tai laitan rauhallista taustamusiikkia missä ei sanoja. Saatan kellottaa meditaatioaikani. Mutta tämän ajan vain olen, pyrin rauhallisesti työntämään päähän tulleet ajatukset pois ja keskittymään tyhjyyteen, ajatuksettomuuteen. Keskityn usein vain hengittämiseen.

Erona mielestäni se että mindfulnessia on halutessani joka paikassa, hampaiden harjauksessa, kahvin juonnissa, bussimatkalla, lounaalla, missä vain. Siinä keksityn vain siihen hetkeen, tarkkaillen, läsnäolevasti. Mutta meditaatiota on kotona, jossain rauhassa, ja pää tyhjänä. Tässä pyrin olemaan ajattelematta mitään, kun mindfulnessissa juuri keskityn ajatuksiini.

mindfulness

Ps. Lootusasento ei ole pakollinen =)

Stressitöntä ja rauhallista viikonloppua sinulle ❤

Hypnoterapiaa

Olisin niin kovin halunnut mennä kokeilemaan hypnoterapiaa. Olin ottanut asiasta selvää ja etsinyt paikkakunnaltani hyvän hypnoterapeutin (hyvin koulutettu psykoterapeutti joka opiskellut myös NLP:tä) Laitoin hieman esitietoa hänelle ja kysyin hinnastoa, sanoin että olisin kiinnostunut tulemaan vastaanotolle.

No, tottahan se on, että ei pidä haukata liian isoa palaa.. sain kieltävän vastauksen. Hänen mielestään kahdenlaista terapiaa ei pidä sekoittaa keskenään ja neuvoi jatkamaan omalla terapeutilla käymistä. Rosenista sanoi sen verran, että se on eri asia.

Trauma (1)

Eipä sitten muuta kuin että jatketaan tällä tiellä. Harmitti kyllä hiukan, mutta toisaalta ymmärsin pointin oikein hyvin. Roseniin on aika varattuna jo ensi viikolle ja omassa terapiassa käyn tasaisesti kerran viikossa.

 

Aloitin sunnuntaina meditaatio kurssin 🙂 Se toimii puhelimessa, verkkokurssina. Olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen kun joka päivä kopsahtaa meiliin uusi meditaatio kuin manulle illallinen. Tulee varmasti joka päivä tehtyä ja kurssin jälkeen aionkin jatkaa samalla tiellä ja pitää 10 minuutin meditaatiohetken joka päivä. Olen tehnyt sen aina iltaisin ennen nukkumaan menoa, napit korviin ja rentoutumaan, aivan ihanaa ja uni tulee helposti. Se siis toimii niin että minä laitan napit korviin, ja kymmenen minuutin ajan ääni kertoo minulle eri rentoutustekniikoita. Joka päivälle on eri tekniikka.

Eilen menin iltavuoroon töihin ja kokeilin vetää meditaatio hetken ennen töihin menoa, tuli hyvin tyyni ja rauhallinen olo muttei silti väsynyt. Iltavuoro meni oikein kivasti! Valitsin siis sellaisen meditaation joka rauhoittaa, muttei väsytä. Osa meditaatioista saa nimittäin minut erittäin uniseksi joten ne toimii loistavasti unilääkkeenä. Olen nukkunut nyt kyllä ihan kohtalaisen hyvin.

Muutenkin yleisvire ollut pirteä, mukavaa vaihtelua näin vuoden masis kauden jälkeen!!

Kirjoitettu alkuvuodesta 2016

Trauma (8)

Edit tähän päivään. Itse en suosittele tällä hetkellä terapian kanssa mitään muuta hoitoa. Tai se on minun henkilökohtainen mielipiteeni tällä hetkellä. Rosen ei sopinut minulle terapian aikana, sen voimme blogin jatkuessa huomata. Rosen muuten on ihana hoitomuoto. Aion joskus tulevaisuudessa kyllä käydä siellä uudestaan. Mutta trauman ollessa aktivoituneena se ei ollut ainakaan minulle hyvä combo. Mielestäni on hyvä keskittyä käsittelemään asioita pelkästään terapiassa. Ja käyttää muu aika johonkin aivan muuhun. Mutta, jokainen tekee niinkuin itsestä tuntuu, muista silti pitää terapeutti ajan tasalla kaikista muista jutuista.

Meditointi ja mindfulness jäi mun elämään pysyvästi. Teen mielikuvaharjoituksia myös viikottain. Minfulnessia päivittäin, ja meditointia aina silloin kun siltä tuntuu. Mindfulnessin ja meditoinnin ero on karkeasti se, että mindfulnessissa tarkkailet itseäsi, muuttamatta mitään. Keskityt vain esimerkiksi hengitykseesi, kun muut asiat tulee mieleen, työnnät ne lempeästi pois ja käännät taas keskittymisesi takaisin hengitykseesi. Meditointi on enemmän sitä että tyhjennät kaikki ajatuksesi. Se on mun mielestä huomattavasti haastavampaa kuin mindfulness, tarkkaileminen. Molemmat tekee hyvää, on hyvä pysähtyä välillä. Tunteiden tarkkailuun ja tunnistamiseen olenkin käyttänyt tuota keinoa usein. Varsinkin terapia vaiheessa mutta myös myöhemmin tämä tekniikka on ollut loistava!

Ja tämä hypnoterapeutti kehen otin yhteyttä on selkeästi ammattitaitoinen. Hän asiantuntevasti ilmoitti ettei kahta terapiamuotoa tulisi sekoittaa keskenään. Eikä ollut vaan ahne ja ottanut minua asiakkaakseen. Kiitos hänelle siitä.

trauma (11)

Maadoitus

Toimii ainakin itselläni näin:

Istun penkille tai makaan sängyllä. Suljen silmäni. Käännän ajatuksen niin sanotusti  sisäänpäin, hengitykseeni. Hengitän niin että tiedostan ilmavirran kulkevan keuhkojeni viimeisimpään sopukkaan ja sen jälkeen ulos, keuhkot aivan tyhjäksi. Muutaman kerran tälläinen syvä sisäänhengitys. Koko ajan ajatuksen kanssa, eli hengityksen kulkua tarkkaillen. Sen jälkeen vien ajatuksen jalkapohjaan ja alan skannailemaan kehoani.  Tunnustelen ja tarkkailen jalkapohjiani, silti koko ajan silmät kiinni. Käyn läpi jalkapohjan ja siirryn siitä ylöspäin pohkeeseen. Siitä polvitaipeeseen ja takareiteen. Miltä alusta tuntuu kehossani.  Jos on paniikkihäiriö tai traumatakauman vakatus niin sanotusti menossa voi välillä sanoa itselleen ääneen: Kaikki on nyt hyvin, minulla ei ole mitään hätää, olen turvassa, jne. Samalla voi vaikka toistaa päivämäärää jos se tuntuu tuovan sinua tähän hetkeen helpommin. Käy läpi koko keho,Vie ajatus alaselkään ja tunnustele miltä sänky tai tuoli selkää vasten tuntuu. Jatka ylöspäin hartioihin. Voit hieman liikutella hartioita, rentouttaa niitä jos se hyvältä siinä hetkessä tuntuu. Nousee niskaa pitkin takaraivolle ja sieltä päälaelle. Voit hetkeksi vaikka pysähtyä siellä ajatuksesi kanssa. Tarkkailla kehoa sieltä käsin. Sitten lähde valuttamaan skannaamistasi otsalle, poskille ja leukaperiin saakka. kaulaa pitkin alas, kuulostele ja tunnustele miltä keho siinä kohdin tuntuu. Keskity hetkeksi rintakehällä taas hengitykseen, tunne miten rintalasta nousee ja laskee hengityksen tahdissa. Jatka kehon skannaamista siitä alaspäin vatsan alueelle,reisiin, polviin. Aina niin alas että olet lähtöpisteessä. Voit taas kertoa itsellesi että kaikki on hyvin ja mitään hätää ei ole.

Jotkut käyttää maadoitukseen myös jotain esinettä. Itselläni ei sellaista ole käytössä vaan käytän tätä läsnäoloharjoitusta. Tämä on sellainen harjoitus mikä minulla on nykysin käytössä melkein päivittäin. Aluksi tämä oli todella vaikeaa mutta harjoitus tekee mestarin. Toinen mikä on takauman iskiessä ollut minulle todella tehokas on paljaan vatsan silittely. Koen sen hoivaavana ja maadoittavana.

Joillekkin näistä on apua, toisilla on aivan eri jutut. Mutta mitään ei kannata jättää kokeilematta että löytyy se oma juttu.

IMG_20180725_133529

Takauma Wikipediassa: Psykologinen ilmiö, jossa henkilö kokee aiemman tapahtuman tai sen osia uudelleen ja hyvin voimakkaasti. KOkemukset voivat oll iloisia, surullisia, jännittäviä tai sisältää mmitä tahansa tunteita. Termiä käytetään erityisesti silloin, kun muistikuva koetaan tahattomasti tai se on niin voimakas että henkilö ikään kuin elää kokemuksen uudeleen kykenemättä täysin tunnistamaan sitä muistikukvaksi ja pystynättä erottamaa sitä ” tässä hetkessä” tapahtuvasta”

Itse saan myös kehollisia aistimuksia takaumissa, eli voin tuntea myös kipua. Voit lukea sellaisesta täältä