Väsymys

trauma (71)
Väsymykseni pyyhkäisee ylitseni. Se vie kaiken energian mennessään. Kuin puristaisi kaikki mehut. Taas tämä alkaa.

Olen jo tottunut tähän. Sanonkin usein että vuodessani on kaksi vuodenaikaa, kesä ja talvi ja ne vaihtelee miten sattuu. Kesäaikani on sitä että saan enemmän aikaiseksi. Olen energinen ja iloinen ja puuhailen paljon. Innostun asioista ja olen positiivisempi.

Talviaika on sitä kun väsähtää, kun vaan väsyttää. Se saapuu yllättäen. Kuin ensilumi syyskuussa. Yhtenä aamuna herään väsyneenä. Laahustan kahvinkeittimelle ja juon pannullisen kahvia ja kummastelen etten herää silläkään. Menen lenkille ja jalat on kuin betonia, kävelen kuin suossa. Ajatus takkuaa, on kuin sumussa. Nukuinko todella näin huonosti? Ihmettelen.

En nukkunut huonosti. Se tuli taas. Se saatanan väsymys. Se, joka vie minusta kaiken energian ja innon tehdä mitään. Alan tarkastelemaan kalenteriani. Paljon merkintöjä. Merkkaan kalenteriini kaiken mahdollisen, kahvittelut ja soittelut ystäville, työvuorot, koiran trimmaukset, hammaslääkärit, aamulenkin, venyttelyt, kirjoitusajan, suunnitteluajan ja KAIKEN siltä väliltä. Sitten alan karsimaan. Vaihdetaan tuo kirjoitusaika netflixiin, vaihdetaan tuo suunnitteluaika hitaalle kävelylenkille metsään. Perutaan tuo kahviaika kaverin kanssa ja siirretään tuo tapaaminen tuonne. Ja tehdään tämä ainakin viikolle parille, joskus jopa kuukaudelle, ja pahimmassa tapauksessa usealle kuukaudelle. 

VÄSYTTÄÄ

Väsymys pakottaa minut niin sanotusti polvilleen. En jaksa mitään. Teen vain pakolliset, mitkä on pääasiassa vain se että käyn hoitamassa päivätyöni. Kotihommat lankeaa miehelleni ja ruuanlaittoni on erittäin yksinkertaista. Mies hoitaa senkin suurimmalta osin. Tarvitsen koko perheen tukea pyörittääkseni arkea. Saatan työpäivän jälkeen olla niin väsynyt että kaadun vain sohvalle ja siirryn siitä vasta sänkyyn. Parasta mitä olen tehnyt, oli se kun päätin tänä vuonna vähentää päivätyöni tunteja. Olen ennen ollut kokopäiväinen, mutta nyt päätin vaihtaa osa-aikaiseksi. Ja se on ollut paras päätös ikinä! Jaksan enemmän myös väsymyskausina kun kahdeksan tunnin työpäivä ei aivan kaada minua. Väsyneenä kaipaan kipeästi omaa aikaa. Kipeämmmin kuin muulloin. Silloin minut useimmiten löytää kuulokkeet päästä. En halua olla vihainen tai ilkeä ja ne on tunteet mitä väsymys usein tuo pintaan. Tiuskin ja äyskin ihan tarpeettomasti kotona, joten yritän välttää sitä viimeiseen asti. Se tarkoittaa sitä että joudun eristäytymään enemmän omaan tilaani. Tekemiseni vähenee ja kalenterini tyhjenee.

Ja tämä on minulle ok. Olen tottunut jo siihen. Sitten eräänä aamuna herään intoa puhkuen. Valmiina täyttämään pyykinpesukoneen jo aamusta, ja imuroimaan eteisen hiekat heti kahvikupillisen jälkeen. Minä tiedän. Tästä se taas alkaa, energisempi kausi. Sitten voin lisätä taas kalenteriin enemmän tekemistä, enemmän tapaamisia. Enemmän hikitreenejä ja niin edelleen. Nämä minun kesäaika ja talviaika ei seuraa vuodenaikojen vaihtumista, vaan minulla on ihan omat vuodenajat. Talvi voi siis tulla vaikka keskikesällä.

img_20180509_060032
                                                                          ”ZzzzZZZZzzZzzzZzzzz”

 

 

Hyväksyn sinut sellaisena kuin olet.

Ennen ei tosiaankaan ollut näin. En missään nimessä hyväksynyt väsymystäni. En hakenut siihen koskaan apua ja ajattelin että pitää selviytyä. Kun olin nuori äiti, tämä oli minulle vahingolllista. Olin oikeasti niin väsynyt että välillä mietin hyppääväni parvekkeelta että saisin nukkua. Mutta en koskaan kertonut sitä kenellekkään. Koska olisin ollut heikko. Kukaan äiti ei halua tunnustaa olevansa heikko, väsynyt äiti. On ok puhua väsymyksestä niin että ”onkos vauva valvottanut?” ja ”kyllä sitä väsyneitä ollaan kun vauva valvottaa” Mutta kukaan ei halua tunnustaa että ei pärjää.

Minä halusin olla täydellinen äiti. Halusin vauvalleni kaikkea sitä, mitä minä en saanut. Halusin kivan kodin ja hyvän mielen. Piti tehdä ruokaa ja piti siivota ja olla kaikki tip top. Ja vauva huusi kaikki yöt, ja usein päivät. Vauvalla oli koliikki. Ja itseasiassa kesti kaksi vuotta ennenkuin nukuttiin yksi kokonainen yö, heräämättä kertaakaan. Olin rikki. Olin henkisesti aivan äärirajoilla. Se oli kuin pahin kidutusmenetelmä mitä on. Se että sinun annetaan nukahtaa, ja juuri kun pääset uneen sinut herätetään.

Jos olisin vain myöntänyt sen itselleni, että olen väsynyt. Että en jaksa, tarvitsen apua, se olisi kaikille ollut paras vaihtoehto.

ÄLÄ SYYLLISTÄ 

Nyt kun lapset on jo isompia ja pärjäävät normiaskareissa ilman jatkuvaa valvontaa, on väsymykseni kanssa helpompi elää. Miehen tuki on myös erittäin tärkeää. Se on tärkeämpää kuin mikään muu. Sillä se määrittelee sen syyllisyyden määrän, mitä väsymyksestä muuten tulisi. Ja syyllisyys on yksi vaikeimmista tunteista minkä kanssa joutuu elämään. Joten puolison pitää hyväksyä tämä tilanne, sillä jollei se hyväksy, tilanne käytännössä vain pahenee ja pahenee. Kun väsyttää, ei saa mitään aikaiseksi, sinut tuomitaan tai käsketään ”nousemaan vaan ylös”, tulee syyllisyys ja tunne epäonnistumisesta. Vahva tunne, joka voi viedä mennessään niin että lamaantuu, väsyttää ja niin edelleen. Kierre on valmis. Haitallisesta syyllistämisestä voi jopa tulla itselle vahingollisia ajatusmalleja. Esimerkiksi ” jos makaan sohvalla olen epäonnistuja” tai”Lepääminen on kielletty”, tai muita haitallisia ajatuksia. 

HYVÄKSY ITSESI

Se, että hyväksyt itsesi auttaa paljon. Minua ainakin auttoi. Kun vihdoin päästin irti niistä vanhoista ajatusmalleista, että koko ajan pitää suorittaa ja tehdä. Ja kun puhuin avoimesti asiasta puolisolle. Minulla on se hieno tilanne, että mieheni ei koskaan syyllistä minua tekemättömyydestäni tai levostani, ei koskaan. Hän ei ole koskaan vihjaillut että teen liian vähän, tai että pitäisikö jo tehdä sitä tai tuota. Hän ei koskaan syyllistä minua kotitöistä. Tämä on ollut minulle tärkeää, ja silti miedän kotihommat hoituu. Minä itse olin niin tehokkaasti hoitanut itseni syyllistämisen, että sisälleni on muodostunut ”ruoskija” joka käskee minun siivota. Mutta minä olen hyväksynyt sen, että olen epätäydellinen, erilainen. Minun koti ei ole tip top kunnossa 24/7 , enkä minä jaksa koko vuotta olla sosiaalinen ja tehokas. Kaikilla on sitä, mutta minun ”talvi” kestää joskus kauemmin, tulee joskus useammin ja on pimeämpi kuin useimmilla. Mutta minä hyväksyn itseni tälläisenä, ja niin myös mieheni hyväksyy. 

Täydellisyys on sitä kun hyväksyy oman epätäydellisyytensä

Asioista kannattaa puhua. Sillä puhumisella on sellainen maaginen voima, että silloin voi ymmärtää jotain. Oivaltaa. Sinä itse voit oivaltaa, puoliso voi ymmärtää. Sillä kukaan ei voi ymmärtää toisen tunteita, ajatuksia, ilman sanoja siinä välissä. Joten kerro väsymyksestäsi rehellisesti, älä yritä peitellä. Kerro missä toivot saavasi apua, ja miten koet ja tunnet tämänhetkisen tilanteen itse. Puhu tunteista, ja ajatuksista, mitä puolison sanat tai teot herättää. Kerro siitä miten väsymys saattaa vääristää sinun ajatuksia, miten saatat kokea olevasi epäonnistuja, huono, aikaansaamaton. Kerro miten tärkeää silloin hänen tsemppaava läsnäolo on. Kerro mitkä lauseet eivät vie sinua eteenpäin, kuten ”Kyllä sä rakas pystyt, nouset vaan ylös” ei tässä tilanteessa ehkä olekkaan hyväksi. Puhukaa ja sopikaa arjen käytännön asioiden hoitamisesta yhteisesti.

trauma (2)

RUTIINIT

Muista että ylläpidät rutiineja myös silloin kun olet väsynyt. Perusasiat kannattaa hoitaa. Eli se tärkein: Nukkuminen. Älä nuku liikaa, sillä se pahentaa tilannetta. Nuku siis sinulle sopiva määrä, 8h on se yleisin tarpeellinen unentarve. Herää joka aamu samaan aikaan vaikka saisit nukkua viikonloppuisin kauemmin. Silloin rytmi pysyy yllä ja varmemmin ei tule nukuttua liikaa. Syö säännöllisesti hyvää, terveellistä ruokaa. Sillä vaikka kroppa huutaa rasvaa ja sokeria (mä voisin elää tän kauden vehnäjauholla , voilla ja sokerilla) niin yritä hillitä ja syödä hyvä, lämmin ateria pari kertaa päivässä. 

Ja muista:

Se menee ohi. Se menee ohi niinkuin talvi menee kevään tieltä, niinkuin sadepilvet lipuu kaupungin yli. Yhtä varmasti kuin se, että aurinko nousee huomen aamullakin, vaikka pilvien takanakin, yhtä varmasti sinä pääset tämänkin yli.

 

Rutiinit

Rutiini on hieman negatiivisesti kalskahtava sana. Ihmiset ajattelee herkästi että se on kaavoihin kangistumista ja sitä pitäisi välttää viimeiseen asti. Että jos sinä olet rutinoitunut johonkin, elämäsi on jotenkin tylsää. Mutta tosiasia on, jos kaavat on sellaiset mitkä ei palvele sinua ja elämääsi, ei sellaisiin kannatakkaan kangistua.

RUTIINIT ON UPEA ASIA 

Mutta hyvät rutiinit päivässä on erittäin hieno asia. Sellaiset joista saat energiaa, motivaatiota ja intoa päivään. Sellaiset mitkä tuo turvaa sinun elämään. Turvallisuus on todella tärkeää kaikille meille. Jokainen voi luoda omanlaisensa rutiinit päivään. Itselleni tärkeintä on aamurutiinit. Muuten voin soveltaa päivää miten haluan, ja joudunkin usemmiten.

Aamu alkaa aina samaan aikaa, olipa vapaa tai viikonloppu, tai työpäivä. Teen kaksivuorotyötä ja minulle on kaikista sopivinta, että heräämisaikani on aina sama. Vapaapäivinä saatan spesiaalitapauksissa nukkua 07.00 mutta yleensä klo 06.00 olen hereillä. Välillä herään jopa 05.00. Kesällä ainakin tykkään herätä jo 05.00 koska silloin on jo valoisaa. Näin talvella viiden herätys on hankalampaa ja talviaikaan annankin itselleni luvan nukkua sinne kuuteen.

RYTMI JA RUTIINIT

Minun sisäinen kelloni käyttää kahta aikavyöhykettä, kesäaika ja talviaika. Kesäaikana olen virkeämpi, elävämpi ja aikaansaavampi. Talviaika on sitä, että silloin lataan akkujani ja teen vähemmän. Lepään enemmän, mutta enää nykyisin en nuku sen enempää, kuten ennen tein. Olen huomannut että jos nukun paljon, minun mielialani alkaa laskemaan. Rutiinit on siksi todella tärkeät. Mutta tämä kesäaika ja talviaika kehossani ei välttämättä tarkoita sitä ulkona. Kehoni voi välillä viettää talviaikaa kesälläkin. Keskellä kesää saattaa iskeä vaihe missä menen hieman horrokseen, vaikka valoa on, minun kehoni kaipaa akkujen latausta. Silloin vähennetään tekemistä, tyhjennellään kalenteria ja tehdään vain pakolliset. Tänä vuonna kehoni on mennyt aikalailla vuodenajan mukaan. 

AAMURUTIINIT

KIITOLLISUUS

Aamurutiinit minulla menee näin. Kello soi. Joka aamu siis samaan aikaan. Nyt tähän aikaan vuodesta kelloni soi 06.00. (nyt siis joulukuun loppu,ja välillä herään silti 05.00) Sen jälkeen juon kupin kahvia ja kirjoitan. Kirjoitan joko tätä blogiani tai sitten kirjoitan päiväkirjaani. Päiväkirjaani kirjoitan asiat mistä eilisessä päivässä olen kiitollinen. Kirjoitan vähintään kolme asiaa. Kiitollisuuden aiheet vaihtelevat paljon. Olen kiitollinen siitä että minulla on mahdollisuuksia, siitä että aamuaurinko oli upea, että olen ollut inspiroitunut ja motivoitunut, että olen jaksanut juosta viisi, kahdeksan tai kymmenen kilometriä, että olen ollut energinen, että minulla on ollut hyvä mieli, olen syönyt hyvää ruokaa, olen nauranut, ollaan vietetty kiva perhepäivä ja niin edelleen. Isoja ja pieniä asioita, mutta tärkeä aina hetki miettiä niitä aamulla. Kirjoitan myös mitkä tämän päivän kolme tärkeintä TO DO asiaa on. Katson samalla mitkä eilen oli, ja lisään sieltä jos jos jostain syystä joku jäi tekemättä. Nämä asiat vaihtelee tooodella paljon. Välillä siinä voi olla vaan että tee ruoka, käy kaupassa. Tai katso koko päivä sohvalla netflixiä. Lepää ja rentoudu. Välillä taas isompia projekteja. 

AFFIRMAATIOT

Tämän kirjoitan myös päiväkirjaani. Kirjoitan kolme voimalausetta jokaiselle päivälle. Yleensä kirjoitan ne itsestäni. Nämä kirjoitan aina positiiviseen muotoon, en koskaan negatiiviseen (Aina siis minä olen, ei koskaan minä en ole… ei siis näin: minä en ole väsynyt, vaan näin: minä olen pirteä). Kirjoitan kaikkea mitä haluan olla, tai mitä milloinkin hyvältä tuntuu. Esimerkiksi, olen tasapainoinen, olen kaunis, olen energinen, pystyn mihin vain, minä ajattelen positiivisesti, minä olen tärkeä, minä saan hyviä oivalluksia, minä teen oikeita päätöksiä, minä olen rohkea, minä olen onnellinen. Tässä nyt vain muutama esimerkki affirmaatioista.

AAMULENKKI

Ja sen jälkeen tärkein aamunaloitus, sängyn petaaminen ja aamulenkille lähtö. Petaan aina sängyn, JOKA IKINEN AAMU! Katso video youtubesta ”If you want to change the world, start off making your bed”. Ideana siis se, että olet suorittanut ensimmäisen aamun askareen. Siis olet onnistunut jo heti aamusta. Pienet asiat merkitsee, kun onnistut pienissä, onnistut suurissa. Ja paskankin päivän jälkeen kotiin on ihana tulla kun peti on pedattu. Itselläni on myös ”messy bed is a messy head”-mentaliteetti. Joka oikeasti pätee. Masentuneena sängyn petaaminen jäi minulta ensimmäisenä tekemättä. Kun huomasin sen, aloin petaamaan sängyn joka aamu. Vaikka aina meillä ei ole siistiä, on tiskit altaassa, sohvalla ja sohvapöydällä kaikkea turhaa roinaa, ja kengät eteisessä sikinsokin, niin sänky on aina pedattu. Siitä voi aina päätellä minun pään sisäisen kaaoksen, jos pää on kaaoksessa, on meillä sänky petaamatta.

Trauma (51)

Aamulenkki, joka aamu. Vähintään 45 minuuttia on oltava ulkona. Itselleni se on ollut hyvä aika, siinä ajassa ehtii mikä vaan fiilis muuttua hyväksi. Usein olen tunnin ulkona mutta varmuuden vuoksi tuo 45 minuuttia. Vaikeina aamuina seuraan kelloa, katson että aika tulee täyteen. Hyvinä aamuina en seuraa kelloa ja silloin olen yleensä vähintään tunnin, puolitoista lenkillä. Vapaapäivinä teen parin tunnin lenkkejä, jopa kauemminkin. Kesällä saatan olla neljä, viisi tuntiakin esimerkiksi fillarilenkillä. Pakkaan reppuun eväät ja fillaroin 20-60km. Matkat on toki pidentyneet, kun on kunto kohonnut ja pyöräkin vaihtunut kevyempään.  

Ja nämä valinnat maksaa aina sinulle jotain. Kun kello soi 06.00 ja ulkona on pimeää, kylmää ja märkää, se vaatii sinulta päättäväisyyttä. Mutta jos tekee aina niinkuin tuntuu hyvältä, ihan ok:lta, ei voi tuntea sitä onnistumisen tunnetta mikä tulee kun olet herännyt, lähtenyt ulos, saanut siellä jo hyvän olon. Tulet kotiin, käyt suihkussa ja syöt aamupalan. Olo on mahtava. Siitä on hyvä, ei kun mahtava, aloittaa päivä. Saat aikaiseksi mitä vaan haluat.  Joka aamu sulla on mahdollisuus, älä jätä yhtäkään mahdollisuutta käyttämättä! Paras palkka mulle on tollut se hyvä olo joka tulee joka kerta, siis joka ikinen kerta siellä lenkillä. Jossain vaiheessa syy vaan väkisin kääntyy hymyyn, ja hyvä olo tulee.

SUUNNITTELU

Suunnittele päivät, mutta varsinkin aamut. Kun laitat ne lenkkivaatteet jo siihen sängyn viereen, mietit minkä reitin kävelet/juokset/pyöräilet ja laitat kellon soimaan, sinun on helpompi toteuttaa se. Kuuntele motivoivaa musiikkia, tai katso motivoiva video aamulla, mutta ÄLÄ AVAA SOMEA! Somen skrollaaminen vetää sinut helposti pois mistä vain päätöksistäsi, ja unohdut sinne tuntikausiksi. Sen takia aamut on parhaita tälläiseen, sinua ei kaipaa kukaan ja somekin on helpompi jättää huomiotta kun siellä ei kukaan päivitä koko ajan. 

Trauma (42)

Päivän suunnittelu muutenkin on fiksua, saa paljon aikaiseksi. Mutta muista suunnitella sitä tyhjää, eli sitä aikaa ei mihinkään. Aikaa siihen että voit olla tekemättä mitään. Siellä luovuus kukkii ja akut latautuu,

Kyllä näillä jo aamun aloittaa, vai mitä. Ja muista syödä hyvä aamupala. Mä olen ennen aloittanut aamuni kahvilla ja kymmenellä röökillä. Ja söin ensimmäisen kerran vasta melkein iltapäivän puolella. Mutta se kooma mikä siitä tulee on käsittämätön. Kroppa tarvitsee energiaa ja sitä saa ruuasta,  syö aamupala. Siihenkin rutiiniin voi opiskella!

Kaikki nämä rutiinit mitä minulla on, minä olen opetellut. Olen tehnyt näistä tavan itselleni. Uusia rutiineja voi tehdä, ja ottaa käyttöön. Ja kannattaa, jos tuntuu siltä. Olen ottanut uusia rutiineja käyttöön pikkuhiljaa, lisännyt yhden kerrallaan. Minulla on vuosien, ja vuosien aamut menneet käytännössä aivan hukkaan, ja sitä aikaa ei takaisin saa. Ja sitä ei tietenkään kannata sen enempää harmitella, vaan suunnata katse eteenpäin. Sillä tänään voin tehdä toisin, tänä aamuna on uusi mahdollisuus!

Tämä kirjoitus kirjoitettu 30.joulukuuta 2018. Tänään on aamu numero 364/365, olen käynyt joka päivä, koko vuoden aamulenkillä. #365challenge