Turvallisuus on uhka!

TURVALLISUUS

Turvallisuus on kompleksisesti traumatisoituneelle uhka. Olen joutunut tämän oppimaan kantapään kautta. Ollaan oltu mieheni kanssa nyt yhdessä 10 vuotta. Koko tämän ajan olen pystynyt luottamaan häneen kuin kallioon. Hän on aina pitänyt lupauksensa, on aina tsempannut ja tukenut minua. Hän on aina nostanut minua ylöspäin kun olen kokenut pienuutta, riittämättömyyttä ja haavoittuvaisuutta. Hänelle olen pystynyt kertomaan itsestäni kaiken. Omasta menneisyydestäni ja rikkinäisyydestäni. Hän on tukenut minua koko terapia matkani, kuunnellut ja antanut tilaa silloin kun olen tarvinnut. Hän on antanut periksi niissä asioissa, millä on oikeasti minulle ollut merkitys, ja pitänyt rajat silloin kun on tarvinnut.

Minun on ollut äärimmäisen vaikea elää tässä tilanteessa. Olen halunnut keikuttaa venettä, tuoda epätasapainoa. Tehdä myrskyjä ja olla vaikea. Koska minun elämäni oli ollut kaaosta, kaoottisuutta ja epätasapainoa. Suuria tunteita, missä käydään ylhäällä ja sitten tullaan todella alas. Itketään, huudetaan, lyödään, rakastetaan. Näissä tunteissa on edelliset suhteeni olleet. Joten olin ihmeissäni. Meidän on pitänyt kerran pistää lusikat jakoon, että olen ymmärtänyt. Minun on pitänyt käydä Pariisin metrossa pelkäämässä, että olen tajunnut mitä haluan.

img_20180611_205719

UHRIUTUMINEN

Kehityksellinen trauma altistaa uhriutumiseen. Ja uhriutuminen on se minkä takia ei pääse eteenpäin. Olen ajatellut olevani elämän virrassa, missä minua vain riepotellaan, eikä minulla ole mitään mahdollisuuksia tehdä mitään. Kamalia asioita tapahtuu, ja minä vain joudun kestämään. Minä en ole nähnyt valoa tulevassa, koska olen ajatellut aina, että ”tätä tämä minun elämäni vain on”. Olen ajautunut epäterveellisiin ihmissuhteisiin ja kaiken lisäksi vain jumiutunut niihin, koska olen ajatellut että en ansaitse muuta. Ja tämä ei tosiaan ole sitä, että olen ajatellut noin mustavalkoisesti, esimerkiksi että -”minun pitää ottaa turpaani koska en muuta ansaitse”, vaan ennemminkin -”minun täytyy yrittää korjata tuo ihminen”, -”minun pitää yrittää selvitä tästä tilanteesta” tai -”kyllä tämä helpottuu jossain vaiheessa”. Kun niin sanottu ”normaali ihminen” olisi pistänyt jarrut päälle ja vaihtanut kaistaa jo aikoja sitten. Mutta kyllä yksi askel eheytymiseeni on ollut mieheni, hänen kanssaan olen saanut olla turvassa. Hänen kanssaan on ollut mahdollista käydä läpi omat demonit, sillä hänen kanssaan arki ei ole ollut pelkäämistä, kaaosta. Sillä silloin en olisi pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin sen arjen handlaamiseen. Siitä selviytymiseen. Ja traumatisoitunut vain koko ajan lisää. Tätä on tapahtunut aiemmissa suhteissani paljon.

LAMAANTUMINEN

Olen myöskin saanut romahduksia, olen menettänyt täysin toimintakykyni kohdatessa elämän kääntöpuolen, kohdatessa vaikeuksia tai elämän kriisin. Olen itkenyt sitä, että miksi minulle käy aina näin? Olen lamaantunut niin, etten ole pystynyt pitämään huolta itsestäni, edes perusasioista. Kuten suihkussa käynti tai syöminen. Taistele, pakene tai lamaannu, eli esitä kuollutta. Kehoni on päättänyt esittää kuollutta. Yleensä se on viimeisin vaihtoehto, kun edes taisteleminen ei auta enää, ja pakoon et voi päästä. Olet jo nurkassa. Ja fakta on se, että aika paljon sitä paskaa olen saanut. Joten lamaantuminen tietyissä tilanteissa on inhimillinen reaktio, vai sanoisinko eläimellinen. Eläin pelastaa itsensä esittämällä hetken kuollutta. Yleensä tapauksen jälkeen eläin menee jonnekkin hetkeksi rauhoittumaan, tärisemään, ennenkuin palaa laumansa luo. Minäkin sulkeudun yleensä johonkin kuplaan, missä kukaan ei minua tavoita. Olen paikalla, mutta en läsnä.

VASTUU

Kenellä on vastuu!? Miksi minun pitää kärsiä!? Kuka minut korjaa?! Näitä kysymyksiä olen huutanut. Itkenyt. Mutta kun ymmärsin tämän:

Se mitä minulle on tapahtunut, ei ollut minun syy. Mutta minun eheytymiseni, on minun vastuulla

Vain minä olen vastuussa minun korjaamisesta. Minua ei kukaan voi korjata, minä itse teen sen. Otan vastuun omasta eheytymisestäni. Teen kaikkeni hyvinvointini eteen. joten toisten syyttely, syyllisten etsiminen, ja niiden vahingoittaminen ei vie minua yhtään eteenpäin. Minun elämäni ei korjaannu jos hyväksikäyttäjäni kuolisi nyt tässä minun ajatukseni voimalla. Vaikka niin toivoisin. Vaikka ajatukseni häntä kohtaan ovat mustista mustimpia, ne ajatukset ovat vain minussa. Minun sisällä, ei ulkopuolellani, ei hänessä.

viha on kuin happoa joka hajottaa lähtöastiaa enemmän kuin sitä, mihin sitä kaadetaan.

 

IMG_20180611_204742

TURVALLISUUS

Pienin askelin minä opettelin tuntemaan turvallisuutta. Terapian edetessä minä opinkin. Opin ymmärtämään itseäni ja toimintamallejani. Ymmärsin parisuhteeni merkityksen, sen eheyttävän vaikutuksen. Tunsin turvallisuuden, ja ymmärsin sen. Turvallisuus on tärkein asia minulle. Minun täytyy tuntea turvallisuutta kotonani, läheisteni kanssa. Se on yksi syy miksi tykkään rutiineista, ne luovat minulle turvallisuuden tunnetta lisää.

Kiitos että saan tuntea oloni turvalliseksi, tänään ja huomenna. ❤

 

Rutiinit

Rutiini on hieman negatiivisesti kalskahtava sana. Ihmiset ajattelee herkästi että se on kaavoihin kangistumista ja sitä pitäisi välttää viimeiseen asti. Että jos sinä olet rutinoitunut johonkin, elämäsi on jotenkin tylsää. Mutta tosiasia on, jos kaavat on sellaiset mitkä ei palvele sinua ja elämääsi, ei sellaisiin kannatakkaan kangistua.

RUTIINIT ON UPEA ASIA 

Mutta hyvät rutiinit päivässä on erittäin hieno asia. Sellaiset joista saat energiaa, motivaatiota ja intoa päivään. Sellaiset mitkä tuo turvaa sinun elämään. Turvallisuus on todella tärkeää kaikille meille. Jokainen voi luoda omanlaisensa rutiinit päivään. Itselleni tärkeintä on aamurutiinit. Muuten voin soveltaa päivää miten haluan, ja joudunkin usemmiten.

Aamu alkaa aina samaan aikaa, olipa vapaa tai viikonloppu, tai työpäivä. Teen kaksivuorotyötä ja minulle on kaikista sopivinta, että heräämisaikani on aina sama. Vapaapäivinä saatan spesiaalitapauksissa nukkua 07.00 mutta yleensä klo 06.00 olen hereillä. Välillä herään jopa 05.00. Kesällä ainakin tykkään herätä jo 05.00 koska silloin on jo valoisaa. Näin talvella viiden herätys on hankalampaa ja talviaikaan annankin itselleni luvan nukkua sinne kuuteen.

RYTMI JA RUTIINIT

Minun sisäinen kelloni käyttää kahta aikavyöhykettä, kesäaika ja talviaika. Kesäaikana olen virkeämpi, elävämpi ja aikaansaavampi. Talviaika on sitä, että silloin lataan akkujani ja teen vähemmän. Lepään enemmän, mutta enää nykyisin en nuku sen enempää, kuten ennen tein. Olen huomannut että jos nukun paljon, minun mielialani alkaa laskemaan. Rutiinit on siksi todella tärkeät. Mutta tämä kesäaika ja talviaika kehossani ei välttämättä tarkoita sitä ulkona. Kehoni voi välillä viettää talviaikaa kesälläkin. Keskellä kesää saattaa iskeä vaihe missä menen hieman horrokseen, vaikka valoa on, minun kehoni kaipaa akkujen latausta. Silloin vähennetään tekemistä, tyhjennellään kalenteria ja tehdään vain pakolliset. Tänä vuonna kehoni on mennyt aikalailla vuodenajan mukaan. 

AAMURUTIINIT

KIITOLLISUUS

Aamurutiinit minulla menee näin. Kello soi. Joka aamu siis samaan aikaan. Nyt tähän aikaan vuodesta kelloni soi 06.00. (nyt siis joulukuun loppu,ja välillä herään silti 05.00) Sen jälkeen juon kupin kahvia ja kirjoitan. Kirjoitan joko tätä blogiani tai sitten kirjoitan päiväkirjaani. Päiväkirjaani kirjoitan asiat mistä eilisessä päivässä olen kiitollinen. Kirjoitan vähintään kolme asiaa. Kiitollisuuden aiheet vaihtelevat paljon. Olen kiitollinen siitä että minulla on mahdollisuuksia, siitä että aamuaurinko oli upea, että olen ollut inspiroitunut ja motivoitunut, että olen jaksanut juosta viisi, kahdeksan tai kymmenen kilometriä, että olen ollut energinen, että minulla on ollut hyvä mieli, olen syönyt hyvää ruokaa, olen nauranut, ollaan vietetty kiva perhepäivä ja niin edelleen. Isoja ja pieniä asioita, mutta tärkeä aina hetki miettiä niitä aamulla. Kirjoitan myös mitkä tämän päivän kolme tärkeintä TO DO asiaa on. Katson samalla mitkä eilen oli, ja lisään sieltä jos jos jostain syystä joku jäi tekemättä. Nämä asiat vaihtelee tooodella paljon. Välillä siinä voi olla vaan että tee ruoka, käy kaupassa. Tai katso koko päivä sohvalla netflixiä. Lepää ja rentoudu. Välillä taas isompia projekteja. 

AFFIRMAATIOT

Tämän kirjoitan myös päiväkirjaani. Kirjoitan kolme voimalausetta jokaiselle päivälle. Yleensä kirjoitan ne itsestäni. Nämä kirjoitan aina positiiviseen muotoon, en koskaan negatiiviseen (Aina siis minä olen, ei koskaan minä en ole… ei siis näin: minä en ole väsynyt, vaan näin: minä olen pirteä). Kirjoitan kaikkea mitä haluan olla, tai mitä milloinkin hyvältä tuntuu. Esimerkiksi, olen tasapainoinen, olen kaunis, olen energinen, pystyn mihin vain, minä ajattelen positiivisesti, minä olen tärkeä, minä saan hyviä oivalluksia, minä teen oikeita päätöksiä, minä olen rohkea, minä olen onnellinen. Tässä nyt vain muutama esimerkki affirmaatioista.

AAMULENKKI

Ja sen jälkeen tärkein aamunaloitus, sängyn petaaminen ja aamulenkille lähtö. Petaan aina sängyn, JOKA IKINEN AAMU! Katso video youtubesta ”If you want to change the world, start off making your bed”. Ideana siis se, että olet suorittanut ensimmäisen aamun askareen. Siis olet onnistunut jo heti aamusta. Pienet asiat merkitsee, kun onnistut pienissä, onnistut suurissa. Ja paskankin päivän jälkeen kotiin on ihana tulla kun peti on pedattu. Itselläni on myös ”messy bed is a messy head”-mentaliteetti. Joka oikeasti pätee. Masentuneena sängyn petaaminen jäi minulta ensimmäisenä tekemättä. Kun huomasin sen, aloin petaamaan sängyn joka aamu. Vaikka aina meillä ei ole siistiä, on tiskit altaassa, sohvalla ja sohvapöydällä kaikkea turhaa roinaa, ja kengät eteisessä sikinsokin, niin sänky on aina pedattu. Siitä voi aina päätellä minun pään sisäisen kaaoksen, jos pää on kaaoksessa, on meillä sänky petaamatta.

Trauma (51)

Aamulenkki, joka aamu. Vähintään 45 minuuttia on oltava ulkona. Itselleni se on ollut hyvä aika, siinä ajassa ehtii mikä vaan fiilis muuttua hyväksi. Usein olen tunnin ulkona mutta varmuuden vuoksi tuo 45 minuuttia. Vaikeina aamuina seuraan kelloa, katson että aika tulee täyteen. Hyvinä aamuina en seuraa kelloa ja silloin olen yleensä vähintään tunnin, puolitoista lenkillä. Vapaapäivinä teen parin tunnin lenkkejä, jopa kauemminkin. Kesällä saatan olla neljä, viisi tuntiakin esimerkiksi fillarilenkillä. Pakkaan reppuun eväät ja fillaroin 20-60km. Matkat on toki pidentyneet, kun on kunto kohonnut ja pyöräkin vaihtunut kevyempään.  

Ja nämä valinnat maksaa aina sinulle jotain. Kun kello soi 06.00 ja ulkona on pimeää, kylmää ja märkää, se vaatii sinulta päättäväisyyttä. Mutta jos tekee aina niinkuin tuntuu hyvältä, ihan ok:lta, ei voi tuntea sitä onnistumisen tunnetta mikä tulee kun olet herännyt, lähtenyt ulos, saanut siellä jo hyvän olon. Tulet kotiin, käyt suihkussa ja syöt aamupalan. Olo on mahtava. Siitä on hyvä, ei kun mahtava, aloittaa päivä. Saat aikaiseksi mitä vaan haluat.  Joka aamu sulla on mahdollisuus, älä jätä yhtäkään mahdollisuutta käyttämättä! Paras palkka mulle on tollut se hyvä olo joka tulee joka kerta, siis joka ikinen kerta siellä lenkillä. Jossain vaiheessa syy vaan väkisin kääntyy hymyyn, ja hyvä olo tulee.

SUUNNITTELU

Suunnittele päivät, mutta varsinkin aamut. Kun laitat ne lenkkivaatteet jo siihen sängyn viereen, mietit minkä reitin kävelet/juokset/pyöräilet ja laitat kellon soimaan, sinun on helpompi toteuttaa se. Kuuntele motivoivaa musiikkia, tai katso motivoiva video aamulla, mutta ÄLÄ AVAA SOMEA! Somen skrollaaminen vetää sinut helposti pois mistä vain päätöksistäsi, ja unohdut sinne tuntikausiksi. Sen takia aamut on parhaita tälläiseen, sinua ei kaipaa kukaan ja somekin on helpompi jättää huomiotta kun siellä ei kukaan päivitä koko ajan. 

Trauma (42)

Päivän suunnittelu muutenkin on fiksua, saa paljon aikaiseksi. Mutta muista suunnitella sitä tyhjää, eli sitä aikaa ei mihinkään. Aikaa siihen että voit olla tekemättä mitään. Siellä luovuus kukkii ja akut latautuu,

Kyllä näillä jo aamun aloittaa, vai mitä. Ja muista syödä hyvä aamupala. Mä olen ennen aloittanut aamuni kahvilla ja kymmenellä röökillä. Ja söin ensimmäisen kerran vasta melkein iltapäivän puolella. Mutta se kooma mikä siitä tulee on käsittämätön. Kroppa tarvitsee energiaa ja sitä saa ruuasta,  syö aamupala. Siihenkin rutiiniin voi opiskella!

Kaikki nämä rutiinit mitä minulla on, minä olen opetellut. Olen tehnyt näistä tavan itselleni. Uusia rutiineja voi tehdä, ja ottaa käyttöön. Ja kannattaa, jos tuntuu siltä. Olen ottanut uusia rutiineja käyttöön pikkuhiljaa, lisännyt yhden kerrallaan. Minulla on vuosien, ja vuosien aamut menneet käytännössä aivan hukkaan, ja sitä aikaa ei takaisin saa. Ja sitä ei tietenkään kannata sen enempää harmitella, vaan suunnata katse eteenpäin. Sillä tänään voin tehdä toisin, tänä aamuna on uusi mahdollisuus!

Tämä kirjoitus kirjoitettu 30.joulukuuta 2018. Tänään on aamu numero 364/365, olen käynyt joka päivä, koko vuoden aamulenkillä. #365challenge